
to 15.10.2020
Istun hetken Rautavaaran kirjaston tietokoneella. Kohta teen hakemuksen kirjastokortin saamiseksi. Tässä koneessa on ihanat vanhanaikaiset näppikset. Kuuluu klanks, klanks, klanks, kun näitä takoo.
Tutustuin äsken kunnantalolla Rautavaaran vapaa-ajan ohjaajaan. Oli niin kiva, että haluan muuttaa tänne heti.
Matkalla kuuntelin Ylen Areenalta L. Onervan Mirdjaa. Se kuuluu Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen aineopintojen kirjallisuudentuntemuksen kotimaisen kirjallisuuden aineistoihin. Huimaa kuunneltavaa Erja Manton lukemana. En kyllä kykenisi tätä lukemaan. On niin pateettista tekstiä. Mutta kuunneltuna on kuin musiikkia.
Tilasin kirjan Lahdesta joltain entiseltä divarinpitäjältä. Kirja on painettu vuonna 1927, kun meitin äiti oli 7-vuotias. Pitää siitä vielä lukea tiettyjä kohtia, joita panin äsken (auton ratissa, öhhhh) ylös eri luvuista. Huimia ilmaisuja. Hankallia lukea, arvelen, olisivat olleet.
Kiitos bestis äänikirjavinkistä. Ehkä Volter Kilven Alastalon salissakin menisi Ylen Areenalta kuunnellen. Tosin pitäisi olla koko maailmankaikkeus aikaa. Eikä ole kuin 24.11.2020 asti tai 12.1.2021. En tiedä vielä, kumman tenttipäivän valitsen.
Jospa ottaisi jälkimmäisen ja tekisi tämän tentin kunnolla. Rakastan jo nyt Johdatusta kirjallisuusanalyysiin ja haluan lukea koko kirjan eikä vain niitä osioita, jotka kuuluvat tähän tenttiin. Haluan kirjan lisäksi omakseni.
Kuka on keksinyt Ylen Areenan ja sen kulttuurisisällön? Voisin polvistua hänen eteensä ja pestä hänen jalkansa hiuksillani.
Bestis, löysin kirjaston kierrätyshyllystä Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuoleman ja Ehdotuksen rakkausromaaniksi. Jatkakaamme Matti Pulkkisen seura ry:tä jotenkin. Vaiks ihan sisäpiirissä, muttei lopeteta! Jospa vaiks vaiks Jouni Tossavainen innostuis elämäkerrasta. Semmoisesta miesherkästä psykologisesta Pulkkiselämäkerrasta.
Tai tyyliin Minä, minä ja vähän Matti Pulkkisesta sekä paljon avioliitoista.
Matti kirjoitti mulle äsken runon sähköpostiin. Osasi kyllä kirjoittaa timantti rälläkkä erikseen, mutta siksihän minä olen olemassa. Että täydentäisimme toisiamme.
Timanttirälläkkä,
Saviuunilaasti,
mustaa vannekiskoa,
rautaporat,
harmaa kattohuopa,
piipun rappaus....
kulmarautaa aitatolppien juureen,
heinän siemenet.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]