Gottlund ja savon kieli Jouni Tossavaisen Taistelevissa metsoissa

Pääsin Peten blogikuvitukseksi

la 28.11.2020

Oli pakko kysyä Matilta tämä kohta Jouni Tossavaisen Taistelevissa metsoissa: "Kylän ukot sanovat, kunhan minä tästä kuonnun. Ehkä hänkin tästä kuontuu tuulastulille kotvittuaan aikansa ja muutamasta vaivasta päästyään ja sitten kiipeää kerran vielä Haminavuorelle."

Kysyin ensin, mitä tarkoittaa tuontua. Kuulin väärin. Sitten soitin kohdan Storytelistä kaiuttimen avulla Matille. Kuontuahan se. Ihan normaali savonkielinen sana. Kotviminen ei ollut Matille tuttu. Ei sillä lailla kuulunut jokapäiväiseen puheeseen Varpaisjärven Itäkoskella, mutta on varmaan sellaista lepäilyä, voi olla elpymistä ja semmoista, että oikeastaan ei voi tehdä mitään.

Ai, niin kuin tekemisen aikomista tai tekemisen aloittamisen välttelyä, loihen sanoaan kerkeästi, kerkeäkielinen kannakselainen kun olen (1400-luvulta).

Kipuna miettii, millä herraansa, Ferdinandia hyvittäisi: "Kahvi kävisi kauhu-unien karkottajaksi, vaan määräänsä enemmän ei voi rullittaa." Tämä oli ärsyttävä kohta. Kalevalaista alkusoinnuttelua, voi mööh.

Taistelevat metsot on yhden päivän romaani ja niin. Ehdin pudota kärryiltä, miksi Kipunan hihasta tiputteli vettä Ferdinandin sukan alle. Kipuna ilmeisesti isäntänsä nukkuessa kävi kokeilemassa ultramariinin sinistä ja sotki hihansa. Hihan kastelu ehti mennä ohitse, kun mietin kirjailija Tossavaisen mieltymystä Gottlundiin.

Kaarle Aksel Gottlund oli taajaan esillä jo Tossavaisen postmodernin jälkeisissä Kuohareissa I - III, jota Matti Mäkelä ei ihan Hesarin kritiikissään ymmärtänyt. Mäkelän mielestä Kuohareissa oli huolimattomuusvirheitä. En tiedä, minusta Kuoharit on runsaudensarvi, jota pitää lukea, kuunnella ja käännellä. Voihan se olla, että ankara kustannustoimittaminen olisi tehnyt siitä ystävällisemmän lukijalle, mutta 

Matti Mäkelä oli syntyisin Ilmajoelta Etelä-Pohjanmaalta ja häneltä opin, että Tossavainen aloittaa lauseen ja lauseen lopussa on logiikka jo ihan muualla. Tuttu juttu ihmiselle, joka on naimisissa savolaisen kanssa. Savolainen aloittaa puhua jotain eikä ole kyse syystä sekä seurauksesta, ei missään tapauksessa, kyse on etupäässä ilmaisusta. Ilmaisu on tärkeää, an sich! Ach, kuinka rakastan kirjoittaa an sich. En tiedä, miksi juuri tällä viikolla se on päässäni.

Ferdnand von Wright odottelee Haminalahdessaan kylään Minna Canthia. Onko tässä jokin juonne Samuel Beckettin näytelmään Huomenna hän tulee. Pitääkö olla lukenut Beckettiä, jotta tajuaisi Canthin odottelun. Minna Canth ei taida olla se juttu, minkä vuoksi Tossavainen kuvailee tapahtumia tai oikeastaan tapahtumattomuutta. Homman nimi on Gottlund.

Vaikka Gottlund syntyi Ruotsinpyhtäällä, on hänen savonsa peräisin Juvalta. Gottlundin isä oli Juvalla kirkkoherrana. Ihmeellistä, miksi Juva ei ratsasta tyypillä enempää. Gottlund keräsi Juvalta runoja, loitsuja, satuja, loruja ja leikkejä sekä seksijuttuja. Savolaista muinaispornoa, no jopas!

Kuuntelemassani kohdassa oli Lönnrotista. Lönnrot vei Kalevalallaan tilan, hapen ja aseman Gottlundin Otavalta, sanoo wikipedia. Kalevalan vastapainoksi Gottlund julkaisi Runolan. Siinä oli kuitenkin 1800-luvun lukeneistolle liikaa eroottista aineistoa. Miksei Jouni Tossavainen kirjoita suoraan ja kokonaista kirjaa Gottlundista, kun kerta vilauttelee tätä eri yhteyksissä ja Taistelevissa metsoissakin useassa kohtaa?

Minna elää, jospa se yhtä Lönnrotia vastaa? Lönnrot on Taistelevien metsojen tapahtuma-aikaan melko vast´ikään kuollut. Sitten puhe siirtyy Gottlundiin kuin väkisin liukuen ja Gottlundin juvalaiseen savoon. Meinasin kirjoittaa, että jumalaiseen. Gottlund oli kirjoittanut savoksi, muttei perehtynyt Kuopion lähistön kansanpuheeseen, joka kyllä on ihan eri kuin Etelä-Savossa, Juvalla, vaikka ainakin Pielaveden seudut ovat olleet suur-Juvan erästysseutuja muinais-Suomessa.

Tässähän oppii. Millaistahan savoa rouva Canth puhuu, sehän käy ilmi tänään eikä huomenna, Ferdinand von Wrigth on vielä toiveikas. Alkaa hermostuttaa, kirjailija Tossavainen pitää turhaan päähenkilönsä toivetta yllä. Minna Canthin vierailu on jonkinlainen väärinkäsitys, jonka alkujuurta en saan enää selville perinteistä kirjaa avaamatta. Jossain kohtaa se tuli.

Väisäsen Pete aloitti blogin, pääsin kuvaan, jee! Jatkan tästä ja klovni-runoilijasta myöhemmin, sillä pitää jatkaa siivousta:

https://pvaisanen10.blogspot.com/2020/11/kasvukipuja.html