Tiusasista ja Minotauroksesta

ma 2.11.2020

Lisäys klo 20:

Tässä merkinnässä muistan perusteellisesti väärin. Kirjallisuustieteen perusteissa ei ollut pakollisena länsimaisen kirjallisuuden kanoniin kuuluvana tenttikirjana Homeroksen nimeen pantu Odysseus, josta tuli kyllä houkutteleva Paavo Castrénin suomennos vuonna 2018. Olen Odysseuksen uutta suomennosta hivellyt Kuopion Matkuksen Suomalaisessa kirjakaupassa, mutta kirja oli aivan tuhottoman kallis, jotta olisin ostanut sen vain selkämyksestä ihailtavaksi esineeksi kotikirjahyllyyn.

Meillä oli tenttikirjana Oidipus. Se on pantu Sofokleen suuhun ja minulle osui kirjastosta käteen Otto Mannisen suomennos. Oidipus tulee taas Otto Mannisen suomennoksena. Suomalaisen kirjakaupan hyllystä voi sen tilata ennakkoon. Arvioitu ilmestymispäivä on 18.1.2021.

Tässä varsinainen merkintä, jossa sisällä sekaannus. Jätän sekaannuksen siihen, sillä joskus vielä joudun miettimään, miksi menin näissä niin sekaisin:

Kuinka hyvin viihdymmekään nykyään kahdestaan - Matti ja minä. Meillä on aivan valtavan hauskaa, sillä aviomieheni on alkanut sanoittaa asioita ja etsiä merkityksiä jopa kreikkalaisista tragedoista. Minä olen kreikkalaisia jumal´taruja onnistunut välttämään kirjallisuustieteen perusteisiin asti. Länsimaisen kirjallisuuden kanonisoituihin teoksiin kuuluu Homeroksen nimiin pantu tarina Odysseuksen harharetkistä ja Odysseus osui käsiini Otto Mannisen suomennoksena, joka oli niin hirveätä heksakuksametriä, että iihan.

Nyt Odysseus olisi Paavo Castrénin suomennoksena. Pentti Saarikoskikin on Odysseusta suomennellut, mutta jätti kuulemma pois pitkiä pätkiä.

Homeros tulee ihan varmasti sanasta home, tosi kuin vesi ja selvä ko pläkki (Alajärvi, pläkki = muste). Home on kansanomainen nimitys tietynlaisille sienille, ei tieteellinen nimitys. Joidenkin määritelmien mukaan homeita olisivat vain tietyt nopeasti rihmamaisena kasvavat kotelosienet, mutta toisten määritelmien mukaan homeisiin kuuluu lähes kaikkien sienikaarien edustajia, näin sanallistaa wikipedia.

Joka tapauksessa kirjallisuustieteen perusteissa tuli tentittyä kreikkalaista tarustoakin ja Odysseus oli länsimaisen kirjallisuuden historian kurssi ainoa kirja, jonka jätin tylysti lukematta. Frans Kafkan OIkeusjuttua kahlailin. Aloitin minä Odysseusta ottomannisversiona, mutta jo ensimmäisistä säkeistä putosin kuin enoni elämän polulta ennen syntymääni - Yrjö- (1906 - 14.7.1944 perääntymisvaiheessa), Veikko- (1917 - 1956), Väinö- (1922 - 1960 jotain) tai jo seitsenvuotiaana vuonna 1919 kuollut Sulo-enoni.

Toivo-enoni täytyy olla lapsi, joka kuoli syötyään vahingossa lipeää. Äiti on kertonut sellaisesta enkä minä saa päähäni, oliko kysessä äidin serkku vai sisarus. Äidin isän Jaakon puolelta ei Puumalan kirkkoherran Raimo Ursinin tekemän poimintaselvityksen mukaan voi oikeastaan olla serkkuja, sillä äidin Vilhelmiina-täti (s. 1882, Juva) on muuttanut jo vuonna 1901 Viipuriin naimattomana.

Viipurin Vilhelmiina-tädistä pitää ottaa selko. Hän on esikoisena syntynyt Juvalla ja äidin isä Jaakko on syntynyt Puumalassa 28.7.1884. Jaakko on tullut Puumalaan hirmuisen äitinsä mahassa tai ei Sofia Essman ole välttämättä äitinä hirmuinen ollut, anoppina Mari-mummolleni, äitini äpäränä syntyneelle äidille kylläkin. Näin äitini kertoi. Äkäinen Sofia-mummo. Ei kiva tyyppi mitenkään päin. Kuoli samana vuonna kuin miniänsä, vuonna 1942. Hän oli elänyt leskenä 53 vuotta!

Sofia Essman ja Aapeli Juhana Tiusanen ovat muuttaneet Juvalta Puumalaan 19.4.1884. Toisiksi vanhin lapsi, ukkini Jaakko, syntyi kesällä 1884. Sitten tulivat Juhana vuonna 1887 ja Matilda vuonna 1888. Aapeli Juhana kuoli jo vuonna 1889, kun Matilda on ollut vajaan vuoden ikäinen, esikoinenkaan ei ollut kuin kahdeksanvuotias, ukkini neljän ja Juhana kaksivuotias.

Vilhelmiina-täti muutti Puumalasta Viipuriin 19-vuotiaana ja Juhana sekä Matilda lähtivät 1900-luvun alussa Amerikkaan. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin Juhana on Amerikkaan lähtenyt. Kirkkoherran käsialalla on merkitty, että vuosina 1900 - 1909 - ilmeisesti rippikirjoissa näin on asia merkitty. Matildan Amerikan-todistus on päivätty 24.8.1907. Matilda Tiusanen on ollut tuolloin 19-vuotias. Luultavimmin veli ja sisko ovat lähteneet yhdessä.

Äidin valokuvissa on kuva hienosta Amerikan-tädistä hienossa takissa ja vöyrään näköinen sulkahattu päässä. Äiti tosin on sanonut, että hänen sukulaisensa oli agitoitu Neuvostoliittoon myöhemmin. Tästäkin olisi mielenkiintoista ottaa selko.

Äidin Vilhelmiina-täti on osannut lähteä. Hän on etsinyt tulevaisuutensa idästä, Viipurista, ja äidin Juhana-setä sekä Matilda-täti ovat myös osanneet karistaa pikku paikkakunnan pölyt jaloistaan. He ovat etsineet kohtalonsa lännestä, Amerikasta. Virkeämpää porukkaahan Tiusaset ovat kuin isäni puolen Sorjoset, samoilla sijoilla 1540-luvulta asti kököttäneet.

Miksi kirkkoherra on kirjannut, että Sofia Essmanin ja Aapeli Juhana Tiusasen vihkimäaika ei näy? Onko epäilys, että Sofia Essmania ja Aapeli Juhana Tiusasta ei ole vihitty ollenkaan? Vihkimistä pitänee koettaa etsiä Juvan kirkonkirjoista.

Aloitan helpommasta heti. HISKI-haulla, jos ei nyt löydy, koetan selata Juvan digitoituja kirkonkirjoja ensin Suomen sukututkimusseuran tiedostoista ja sitten Kansallisarkistosta. Tänään tuulee niin kauheasti, että saattaisin joutaa istumaan pitkän ja pimeän illan sukututkimuksen parissa. Ei tee mieli ulos.

Niin kuin pitää ottaa selko Sofia Essmanin ja Aapeli Tiusasen vihkimisestä, pitää jotenkin kaivaa esille äidin äidin Mari-mummon puolisiskon elämästä tai kuolemasta. Mummollani on ollut aviossa pyöräytetty sisko Fredrika Kaukonen s. 1872 ja veli Karl Johan Kaukonen, joka on ollut isänsä, isomummoni aviomiehen kaima, mutta Karl, Kalle Jussi, on kuollut seitsemän kuukauden ikäisenä vuonna 1876. Fredrika-tyttö hävisi minulta. En löytänyt kirkonkirjoista sen enempää Fredrikan kuolemaa kuin ripille pääsyäkään. Pitää vain kaivella tarkemmin. Muuttaneetkin pitää selata.

Sofia Halonen (alunperin Halinen Mikkelin maaseurakunnasta) on vasta ollut veikeä mummo. Kesällä 1866 päästyään ripille hän on lokakuun 24. päivänä muuttanut Sulkavalle. Fredrikan isän Karl Johan Kaukosen kanssa kuulutukset Sofia on raskausviikkolaskurini mukaan ottanut heti sen jälkeen, kun raskaus on alkanut totisesti näkyä: 24.2.1872. Vihkimistä pari on saanut odottaa 30.6.1872, jolloin Fredrikan syntymä on reilun kuukauden päästä. On Sofia-mummolla ollut vihkimistilaisuudessaan iso maha. Varmaankin asiasta löytyy Sulkavan rippikirjoista ainakin papin nuhtelot.

Karl Johan Kaukonen on kuollut vuonna 1884 ja siitä reilun vuoden päästä on syntynyt äpärälapsi Maria Karoliina. Maria Karoliina on pantu äitinsä nimiin. Hän on Halonen (alunperin Halinen). Mistään ei nyt enää voi päätellä, kuka on iloisen 36-vuotiaan loislesken äpärän isä. Ja että loisleski on 36-vuotiaana vielä ollut "sillai". Sen ikäisethän ovat olleet nälkävuosien jälkeen vanhuksia. Vaikkakaan nälkävuodet eivät ole Sulkavaakaan ehkä koetelleet. Päättelen näin, sillä Puumala pääsi 1860-luvun lopun nälkävuosista vähällä.

Nyt tuli tieto helpolla. HISKI-haku kertoo, että bonde ungk. Abel Johan Tiusanen ja tpd:r Sofia Essman on kuulutettu 5.6.1880 ja vihitty 18.7.1880 Juvan Haikarilan kylässä talossa numero 3 ja vaimo on Ingilän kylän torpasta. Onko Essmanien torppa ollut Inkilän kartanon mailla? Tämä selittäisi sen, että Sofia Essman on tuntenut itsensä jotenkin paremmaksi - ainakin paremmaksi kuin miniänsä. 

Abel Johan Tiusanen on ollut talonpoika (bonde) ja poikamies (ungk.). Täytyy etsiä Abel Johan Tiusasen isä. Puumalan kirkonkirjoissa Abel Johan Tiusanen ei varmaankaan enää ole talonpoika, bonde sen enempää kuin ungk. eli poikamies. Miksi Abel Tiusasen on pitänyt lähteä 19.4.1884 Sofioineen ja Vilhelmiinoineen Puumalaan kuolemaan viiden vuoden päästä?

Tänään olen pyöritellyt äitini Vienon lapsuudenperhettä mielessäni. Harmittaa, että Tiusaset ovat jääneet kovin vieraiksi. Minä olen enemmän Tiusanen kuin Sorjonen. Olen tunneherkkä, naiivi ja itkunauraja. Itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Useasti. Kestämättömän useasti.

Kosti-sankariveljeni, tiedättehän nyt tyypin, ensin pudottaa minut nelivuotiaana Immolanjärveen ja sitten onkii minut ylös sankarina, kautta sain yhteyden äitini siskon tyttären tyttären tyttäreen. Hän onkin minun ikäiseni, mikä kertoo siitä, että elämästäni puuttuu välistä yksi sukupolvi. Isot sisarukset voisivat olla vanhempiani ja niin olen heidät paljolti ajatellutkin. Minulla on ollut ilo ammentaa useilta isä- ja useilta äitihahmoilta.

Ei mut vitsit kuis hienoo! Ja nyt kun löysin Tupun, josta muistan Lyyli-tätin usein puhuneen, on ihan kuin olisin saanut siskon! Tupu on kaltaiseni. Jotenkin samanlainen. Yhtä aikaa ylösalas ja ylös ja alas, samassa lauseessa. Hänen tekstinsä on elävää ja maistuvaa, siinä on esillä kaikki sävyt ja kirjo. Nautinnollista!

Arvelen, että Tupu-serkku on sukututkimuslöydöistäni kiinnostunut.

Mitäs minun pitikään. Niin. Antiikin tragediat kohtasin eilen, kun olin unen ja valveen rajamailla. Matti tuli viereen ja puhkesi puhumaan. Joskus olemme samassa illan ja yön nivelvaiheessa alkaneet pohtia sitä, kun venäläinen kotioloissa ei välttämättä koukeroi: пожалуйста, vaan sanoo на!

Pohdimme, onko на! vähän sama kuin eteläsavolainen heh. Ei ehkä, sillä на! on käskevämpi kuni heh, на!:ta voi pehmentää sanomalla на, tебе. Tätä pohdimme ja sitten nukahdimme murre-etymologisiin keskusteluihimme tyytyväisinä.

Olemme pohtineet sitäkin, mitä pohtiminen oikeastaan on. Pohdin on vuoden 1722 Raamatun käännöksessä Jesajan kirjassa vempele, jolla puhdistetaan jyviä akanoista, lauantaina Muhokselta Kiuruveden ja Remeskylän kautta tullessamme googlasin tämänkin. Pohtiminen on tarkoittanut agraarisuomenkielessä jyvien erottelua roskista.

Eilen illalla minä en enää pohtinut mitään muuta kuin sitä, että nukutti niin penteleesti ja sitten tulee mies suihkusta ja sanoo: "SE ON MINOTAUROS, MUISTATKO SINÄ MINOTAUROKSEN TARINAN?"

Mutisin viisastellen jotain Maailmantalouden Minotauroksesta, olikohan kirjoittaja Yanis Varoufakis, vaikka kyllä minä heti tajusin, mitä mies tarkoitti.

Tässä wikipediaa muunneltuna: "Minotauros (kr. Μινώταυρος) oli kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä taruolento, joka oli puoliksi ihminen, puoliksi härkä (tässä tapauksessa lehmä). Muinaisen mehiläiskuningattaren ja vaaleanpunaisen härän ristisiitoksena syntynyt hirviö teljettiin kuningas Minoksen käskystä suureen labyrinttiin, johon sille vietiin joka yhdeksäs vuosi 12 uhria ravinnoksi."