Antti Sarvela Töllöttimen päätoimittajaksi

ke 13.1.2021

Aamulla oli 20 astetta pakkasta. Jopa täällä meidän jontkassa. Työmailla on pakkaspäivä. Matti sai nukkua kahdeksaan asti.

Minä läksin varttia vaille Hallan kanssa postilaatikolle. Arvelin, että Iisalmen Sanomissa on täyspeittojakelupäivä. Savon Sanomat tilaan diginä ja viikonloppuisin saan lauantain ja sunnuntain lehden printtinä. Hannele ei kuitenkaan ole pitkään aikaan vinkannut lukemaan mitään, joten käytännössä en ole lukenut Savaria sitten joulunalusviikon.

Ilman Hannelen lukuvinkkauksia, en muista koko Savon Sanomien olemassaoloa. Ja nyt ilmeisesti Sami Vainio on jollain välilomalla tai jotain. Ei hänenkään kolumneja luettavissa.

Viime viikon lehdet hain laatikosta maanantaina. Huomasin nunna Kristodulin kuolinilmoituksen. Leikkasin sen leikekirjaani. Jokin aikakausi on päättynyt.

Postilaatikossa oli Töllötin. Sekä perheen että rakennusliikkeen laatikossa yksi. Yhteensä kaksi. Tavallisesti heitän Töllöttimet suoraan lehtikeräykseen Postisen kanssa. Vain aniharvoin Matti ehtii saada kiinni Postisen kulmasta ja selaa mainokset. Töllötintä en ole nähnyt hänen lukevan kuin silloin, jos olemme etsineet kuorma-autoa tai muuta uutta kulkupeliä pakua tai sen semmoista.

Tällä kertaa avasin lehden heti, kun pääsin koirien kanssa keittiöön. Sivulla kaksi oli otsikkona Rohkeutta! - ja alla Antti Sarvelan naama.

Ajattelin hämärästi, että jahas, vaalit ovat tulossa ja joskus taas eduskuntavaalitkin. Näppärää, arvelin, kolumni monistuu Keskisyöpäläinen Oyj:n konsernin lehdissä Savo-Karjalan vaalipiirin ulkopuolellakin Etelä-Saimaata myöten.

Luin ennen joulua jonkin aikaa innolla Etelä-Saimaata, koska olen vuonna 1986 ollut Etelä-Saimaan toimittajanakin hetken. Tilasin jonkin yksittäisen jutun vuoksi myös Savon Sanomat ja sitten hävisi koko into lukea yhtään mitään, kun samat feature-jutut toistuivat Etelä-Saimassa ja Savarissakin. Varmaan Karjalaisessa ja missä vielä - Länsi-Itä-Savoa en ole pitkään aikaan nähnyt Etelä-Suomeen ajaessa. En muista, tuleeko Juvan Punaisen Piipun pihaan Länkkäri.

Ja nyt! Antti Sarvelan kolumnitkin konsernin jokaisessa lehdessä! Voi hyvää päivää.

Vetäisin aamukahvin nenänielun kautta sieraimeeni, kun silmäni osui ensin seuraaviin kolumnikappaleisiin: "Kaksi yleisintä kirjoittajatyyppiä ovat seuraavat: Ensinnäkin jotkut kirjoittavat aina vain omasta elämästään. Mitä juuri minulle sattui viime viikolla tai viime kuussa tai viime vuonna. Miltä asiat näyttävät juuri minun elämänkokemukseni mukaisesti ja missä tapahtumissa olin mukana. Kaikilla meillähän tällaisia aiheita tietysti on."

MITÄÄÄÄ VITTUAAA!? Huusin niin, että Mattikin heräsi. Kello oli kahdeksan ja oli syytäkin hänen herätä, ei sen puoleen.

Sitten: "... Töllöttimen ei ole tarkoitus omalla päätoimittajakaudellani olla kumpaakaan tällaista tyyliä edustava julkaisu..."

Siis nii ku mitä, kenen päätoimittajakaudella? Olin alkanut lukea kolumnia justiinsa siitä kohtaa, mihin silmäni osui. Kyseessä oli Antti Sarvelan päätoimittajakauden ensimmäinen Töllöttimen numero. Seuraavalla aukealla uusi päätoimittaja esitti visionsa uudesta Töllöttömestä.

Tyyppivittu on lukenu mun ajatukset. Jos tämä on tämmöinen on totta, vannon, että vastaisuudessa en heitä Töllötintä enää koskaan lehtikoriin.