Kalavuokapäivä

to 28.1.2021

Tikkisen Hannele ei ole vielä lukenut netistä uusinta Töllötin-juttuani, sillä en ole saanut kiukkuista whatsapp-viestiä siitä, että olin kirjoittanut Skandinaavia. Kahdella aalla. En tiedä, mikä minua vaivaa. Ehkä säännöllisen kielenhuollon puute. Tai sitten kielikorvani on lopullisesti rappeutunut enkä enää kuule, mitä kirjoitan, vaikka olen huomannut mutisevani kirjoittaessani kuin iskä ennen vanhaan Maaseudun Tulevaisuutta oranssinkeltaisen keittiön pöydän ääressä lukiessaan.

Pöytä on nyt meillä. Matti on sen purkanut kerran vintille ja ottanut pöydän kannen metallijalkojen päälle. Halusin takaisin vankat pirtinpöytäpuujalat. Matin mielestä taso on liian pieni kahdelle läppärille, hedelmävadeille ja ajelehtiville papereille. Hän haluaisi tuvasta takaisin pitkän hoikkamallisen pöydän. Minusta oranssi lapsuuteni huonekalu sopii paremmin keittiöön ja huonekaluliikkeestä avioliittomme ensi vuosina yhdessä ostamamme tupaan.

Monta kertaa onnistuin kirjoittaman edellisessä kappaleessa sanan pöytä? Kirjoitin ensimmäiseen Töllötin juttuuni harmooni ja sitten juutuin siihen, että Tapio Leinosen tienviitassa lukee ja Tapio Leinosen pakettiauton kahvassa lukee.

Muutama blogimerkintä sitten tarttui adjektiivi vilpitön tekstiini kuin Satiainen aviomieheni muniin. Oli vilpitöntä sitä ja vilpitöntä tätä.

Eilen punaiseen Fujitsu-läppäriin asennettiin Office. Minulle olisi välttänyt Libre. Sain Fujitsun itselleni, sillä tässä on surkea kaiutin ja vielä surkeampi resoluutio näytössä. Pikkarainen Fujitsu mahtuu kuitenkin vaikka Looserit vittuun -laukkuun, jos sellainen olisi. Minulla on vain helsinkiläisen Remake-ompelimon kassi, joka on tehty samasta retrokankaasta kuin iskän talon eiku Puumalan-kotimme verhot.

Samalla reissulla kävimme ajelemassa Matkuksen takana Vaittilan alueella. Sinne on kaavoitettu 40 omakotitalotonttia ja tonteille saa rakentaa ainoastaan puutaloja. Mahdollinen gryndauksen paikka se! Ja mahdollisuus mainostaa Matin ekotalotuotekehitysideaa.

Vaittilan alueen vinkkasi meille Rautavaaran kunnan elinvoimajohtaja, kiitos, kiitos. Samassa keskustelussa käskin häntä käymään Riistaveden Melalahdessa 20 vuotta sitten avatulla omakotialueella. Kuopion kaupunki on onneksi antanut väljät määräykset, millaisia pytinkejä Melalahden omkotialueelle saa rakentaa. Illalla kaikkien amerikkalaistyylisten jouluvalojen tuikkeessa oli kuin olisi trumppilassa ajellut.

Tai ei! Oli kuin olisimme käyneet amerikkalaisen elokuvan kulisseissa. Oli kartanomallista taloa, uusromantiikkaa ja pylväikköjä. Minusta asuinalueella vallitsi iloinen tyylisekamelska ja ympäristön, puiden sekä pihapensaiden, kasvaessa asuinalueesta tulee mielenkiintoinen.

Näin, että puhdaslinjaisesta funktionalismia ja klassismia rakastava aviomieheni voi pahoin.

Kävimme myös ihmettelemässä, minne oli hävinnyt Riistaveden terveyskeskus. Se oli vaihtanut paikkaa. Annan synnyintalon olohuoneemme ja keittiön hujakoista ikkunoista saatoimme nähdä, milloin Riistaveden terveyskeskuslääkäri parkkeeraa autonsa työpaikkansa eteen. Muistaakseni lääkäri kävi pisteessä joka toinen päivä. Se oli 21 vuotta sitten.

Annan synnyintalon ikkunoista oli näkymä Riistaveden päiväkotiin. Leikkikenttiä on tullut taajamaan lisää. On jännä, miten asuinalue on täyttynyt nopeasti. Riistavesi oli kiva paikka asua. Asumme Pikku Venäjällä. Emme olleet tekemisissä kuin muiden venäläisten kanssa.

Kello on 11. Olen Rautavaaran toimituksessa. Tänään Café Konkelon lounaslistalla on kalavuokaa. Aloitan ensi viikon Töllötin-jutun. Töllöttimen kuukausikellossa on yksi hyppyviikko. Ensi viikolla lehti ilmestyy, joten en tule taaskaan Rautavaaralta kotiin ennen kuin juttu on valmis.

Kun tulin KUGilla kunnantalon takapihalle, kirkonkellot soivat. Olivatkohan ne kuolinkellot? Kumma, miten harvoin Lapinlahden kirkonkellot kuuluvat meillä pihaan.