Miksi kulttuuri puuttui arvokortistani?

Kova alkuinnostus ainakin

pe 15.1.2021

Palaveri Rautavaaran kunnan kanssa oli innostava. Tunnelma oli rento ja sain palaverin päätteeksi kysyä, kuka on se ja se ja tuo ja kuka on kenenkin vaimo. Palaverin päätteeksi kävimme Matin kanssa Keyrityn järven jäällä kuuntelemassa Rautavaaraa.

Oli hiljaista. Ainoa melu tuli noin puolen kilometrin päästä Jokisuunniementien pikkuruisen luonnonsuojelualueen laidasta. Se oli meidän Saabin uusi polttoaineenlämmitin, oli muuten kallis vehje se. Ja kovaääninen. Kun kurvasimme Rautavaaran postin eteen tiedustelemaan, voiko Poste Restantessa asua, polttoaineen lämmitin pölläytti epäilyttävän savun, joka upotti meidät autoinemme sakeaan pilveen.

Maasturi on nyt Pietikäisen korjaamolla ja seuraavaksi sinne menee SeRGei. Meillä on autoissa pandemian kaltaisesti autosta autoon etenevä sähkövika.

Nauratti, kun bestis kirjoitti blogissaan tulevasta Patrick Borgin Hyvästit jojoilulle -kurssista. Minulla aina alkuinnostus on kova ja olen innoissani jopa ennen kuin koko kurssi on alkanut. Minä viis veisaan sille, että kulttuurihienomusto ivaa hyvinvointioppaita. Kuuntelin Emilia Vuorisalmen Rakkaus haltuun ja kuunntelun jälkeen olen kuuliaisesti tehnyt päivittäin useita intiaanikyykkäyksiä. Emilia Vuorisalmi kehotti tekemään päivittäin pieniä palkitsevia asioita, jotka kohottavat aivojen endorfiinitasoja. Esimerkiksi jo se, että ehtii petaamaan aamulla sängyn, tuo päivään pienen ilon heti alkuun.

Marttajärjestön ohjeiden mukaan sänkyä ei saa pedata välittömästi, kun nousee ylös. On tärkeä tuulettaa petiä hieman ennen kuin rätkii sen umpeen.

Bestis vinkkasi Anu Tevanlinna Hyvinvointia mielelläsi -kirjasta. Tevanlinna ottaa esille saman. Tavoitteiden pitää olla osin naurettavan pieniä. Siksi honasin Mielenterveyden keskusliiton Liiku mieli keveäksi -kortista, että kun merkkaa päivittäin askelet ylös ja iloitsee siitä, että liikkuu ihan pikkuisenkin päivittäin, saa onnistumisen kokemuksen. Jaksan tämän ja seuraavana päivänä saattaa jaksaakin enemmän ja sitten tulee takapakkia, ettei jaksa mitään. Seuraavana päivänä saattaa taas jaksaa.

Sen vuoksi askeltavoitteeni on 2 000 askelta päivässä. 10 000 askelta minulle on mahdottomuus. Sen kanssa on vain elettävä, että eivät onnistu minulla 10 000 askeleen päiväkävelyt. Koska tavoite on ihmisen kokoinen, olemme Matin kanssa kävelleet käsikynkkää pitkin kirkonkylää iltaisin: viemässä Mehtosen Reetalle lehtiä ja vain kävelemässä käsikynkkää ilman sen kummempaa tarkoitusta.

(Tarkoitushan tietysti on, että joku näkee! Me kävelemme käsikynkkää, näettekö kaikki, haloo!)

Bestis sanoi, että arvoperustakortistani puuttuu kulttuuri. Hämmästyin sitä, että puuttuu. Tosiaan. Ensisijaisesti puuttuu sen vuoksi, että Tevanlinnan arvoluettelossa, josta arvot piti valita, ei ollut kulttuuria. Olivat vain klassiset hyveet: hyvyys, kauneus ja kolmatta en muista. Perhana, teologiset hyveet ovat usko, toivo ja rakkaus. Pakko mennä pesemään hampaat ja jättää merkintä tähän. Kohta on kiire.

Mutta! Tällä kertaa unohdin tietoisesti arvopohdinnoissani sen, mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä ja listasin arvojani mahdollisimman rehellisesti. Arvoistani tuli aika kovat: johtaminen, yrittäminen, vauraus ja varakkuus. Nyt on semmoisen aika, en oikein muuta keksi.

Riittää säästöliekillä elo. En tarkoita materiaalista säästöliekkiä, vaan sitä, että en ole ollut kokonaan jotenkin minä koo sinä aikana, kun olen ollut naimisissa Matti Valkosen kanssa. Olen luullut, että minun pitää olla Matin varjossa. Olen kutistanut ja surkastanut itseäni. Ihan itse sen olen tehnyt. Rinta pystyyn ja menoksi.

Tässä ihana merkintä motivaatiosta:

http://railimiettinen.blogspot.com/2021/01/tammikuu-2021.html