Varvasjumppa

la 30.1.2021

Töllöttimen juttujen tekemisessä olen taas omimmillani. Saan reissata ympäriinsä jututtamassa kiinnostavia ja kivoja, erikoisia ihmisiä. Haastattelujen kirjoittaminen yhteistyössä haastateltavan kanssa on myös palkitsevaa. Saan soveltaa ihan palkan edestä työnohjausopintojani ja elämäkerrallisen terapeuttisen kirjoittamisen opintoja.

Päätin, että raahaan Indesing-taittotietokoneen Rautavaaran toimitukseeni ja taitan vihdoin Sihna-Lassi -lehden. Lehti, jonka sponsoroi Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy, on nimeltään Pieni paikallislehti ja sen takasivulle tulee rakennusliikkeen kokosivun ilmoitus.

Saan harjoitella siinä ilmoituksen valmistamista.

Taittokone on ollut yläkerrassa. Talomme Tuottolan yläkerrassa nahistun. Se johtuu varmasti siitä, että Lapiomies tmi:n entinen rakennusmestari oli jo irtisanottu kuukausia aiemmin ja kun muutimme tähän, hän muutti konttorin mukana yläkertaamme päivittämään toiminimen nettisivuja.

Päivittäinen painajalinen alkoi jo marraskuussa 2004, kun kello 8 yläkerran palo-ovi rapsahti, olimme rajanneet kulun yläkerran konttoriin verholla - oksennan, kun näenkin verhot liinavaatekaapissamme - kello 16 palo-ovi rapsahti jälleen. Nainen istui koko päivän koodaamassa. Saattoi toki tehdä jotain muutakin tietokoneidemme ja tietokoneyhteyksiemme avulla.

Keväällä 2005 tilanne kävi sietämättömäksi. Muutimme makuuhuoneemme yläkertaan ja Matti kertoi naiselle, että yhteistyö jatkuu, mutta ei tässä talossa. Nainen roikkui nettisivuissamme kuin takiainen. Vuonna 2006 teetätimme frman kotisivut mainostoimistolla ja nainen haastoi meidät viestintävirastoon. Etsin hänen kantelunsa arkistostani. Se oli kylmäävä. Nainen uhkaili, että jos Lapiomies tmi:n omistussuhteet muuttuvat, hän ryhtyy toimenpiteisiin.

Ihan kuin olisimme olleet jossain psykologisessa kauhuelokuvassa. Lähetin vastineeni viestintävirastolle, kerroin, että naiselta ei ole koskaan nettisivuja tilattu ja hän rakenteli niitä alunperin täydellä palkalla sen sijaan, että olisi tehnyt töitään. Ymmärsin, että nainen oli pakko irtisanoa, sillä hän purskahti aina itkuun, kun hänelle ehdotti varsinaisia rakennusmestarin töitään.

Viestintävirasto lakkasi kyselemästä lausuntoni jälkeen eikä muutamaan vuoteen naisestakaan kuulunut mitään. Sillä välillä nainen oli yrittänyt samantyyppistä interventiota toiseen täkäläiseen rakennusliikkeeseen. Luikerteli yrittäjäpoloisen kalsareihin ja lopputulos oli, että kun mies koetti irrottautua, nainen takertui yhä kovemmin. Lopulta vaimo löysi miehensä puhelimesta seksikuvia ja stoori sai nolon lopun.

Me emähölmöt otimme pitkäaikaistyöttömän naisparan vapaaehtoistyöhön elokuvateatteriimme. Elokuvakonehuoneessa hän alkoi lääppiä aviomiestäni muka ystävällisesti. Ehkä ensimmäiset halaukset olivatkin myötätuntoisia, mutta sitten kun mieheni teki joitain toimia koneella ja hänen kätensä olivat kiinni säädöissä tai kelauksissa, nainen hiveli miestäni.

Lopulta hively johti sukupuoliyhdyntöihin.

Jos oikein ymmärsin, nainen välillä koetti päästä kolmanteen rakennusliikkeeseen, koska yrittäjällä ei ollut hidastajana vaimoa. Hän oli eronnut. Lopulta sukupuolielämä mieheni ja naisen välillä hiipui ja nainen keksi ruikuttaa itsensä meille aktiivimallitöihin.

Ja taas mieheni joutui pyöritykseen: oli aivan hirvittävä syli-ikävä, kun naisen isäsuhde on ollut etäinen ja kylmä. Joka kerta, kun mieheni lähti naisen vuokrakämpältä, tuntui naisesta kuin olisi joutunut hylkäyksen kohteeksi. Kun mieheni syksyllä 2019 teki meidän välisen avioliitomme vahvistavia käytännön toimia, nainen lisäsi pökköä pesään. Hän kertoi tekstarein ja puheluin saunavuoromasturbaatioistaan ja dildonsa käytöstä.

Tasan vuosi sitten kaikki paljastui. Tässä sitä ollaan. Vahvemmin naimisissa kuin koskaan. Kaikesta voi selviytyä.

Merkinnän otsikossa on varvasjumppa. Pieni elämäntapamuutokseni on jumpata joka aamu varpaita ja nilkkoja. Sillä tavoin herätän elimistöni ja venyttelen itseäni myös selästä.