Antti Hurskainen on kyllä ihan kuihtunut Kuihtumisesssa

pe 26.2.2021

Meidän lapinlahtelaisten oma vävypoika Antti Hurskainen saisi antaa kirjoitusvuoron perheessään vaimolle Riikka Virrannalle. Antti Hurskaisellla täpöstää nyt kirjoittamisen kanssa.

Tai kenelle, herraisä, Hurskainen poseeraa? Ehkä hän haluaa olla cool ja pudotella lukijoistaan entiset äidinkielenopettajansa ja muut sellaiset epämukavat kukkahattuiset kulttuuritädit, jotka eivät ihaile tekorankkuuksia. Muistan, että jossain esseekirjassaan Hurskainen kuvaa saamaansa palautetta lukioaineestaan. Se ei ollut kovinkaan ymmärtävä, myönnettäköön.

Ehkä on niin, että Hurskainen on valinnut elämänpiirinsä. On rankkaa, rankkaa, kirjailijakollegatar hirttäytyy Lundia-hyllyyn. Hän on ajellut häpykarvansa. Kuihtumisen minäkertoja löytää vielä lämpimän ruumiin ja miettii hetken nekrofiliaa.

Kuihtumisessa on kyse seksistä tai sen puutteesta ja alkoholista. Minäkertoja kuvaa sensuellisti nuoruuden lempimistään lihavan kirjastonhoitajan kanssa. Sanoiko minäkertoja, että sen jälkeen hän ei ole saanut seksiä? Onko lihava 50-vuotias kirjastonainen putkahtanut Kuihtumiseen Antti Holman Järjestäjästä? Tuntuu kuin Järjestäjää kirjoittaessaan Holma olisi miettinyt miettimästä päästyään, mikä on kaikkein kammottavinta, mitä nuori homomies voi kuvitella. Ja sitten, poks, lihava johtavassa asemassa oleva typerä vaihdevuotinen nainen!

Siinä missä Antti Holma Kaikki elämässäni -kirjassa tuntuu kasvaneen terävään empatiakykyyn, Antti Hurskainen tuntuu hukanneen sen, mikä oli ihanata esseeteoksessa Suru ei toimi. Esseeteoksessa oli tarkkaa, mutta lämmintä Lapinlahden Peltoniemen keskimmäisen ja vähän alemman keskiluokan kuvausta.

Hurskaisen lapsuuden perhe oli tukevaa keskiluokkaa, kunnes juopotteleva opettajaisä lähti asumaan vuokralle läheiseen rivitaloon. Isä teki luokkalaskun. Koulutusammattinsa puolesta hän oli edelleen keskiluokkaa, mutta vuokra-asujana ainakin fyysisesti lähellä työväenluokkaa. Peltoniemen pikku tonteilla asui myös alempaa keskiluokkaa, kuten nykyisen mieheni ensimmäinen perhe. Tämän yhteyden vuoksi olen kiinnostunut Peltoniemen asuinalueen sosiologiasta.

Aikuisiässä Hurskaisen löysi lastensa isäksi ylemmän keskiluokan nuori nainen. Jonkinlaista näyttämisen tekorankkuutta mielestäni on metamfetamiinin mainitseminen Kuihtumisessa. En paheksu, vaan olen surullinen ja pettynyt. Voi hyvää päivää, kaikkea sitä pitääkin kaunokirjallisuuden nimissä.

Kuihtumisessa oli seitsemänkymmentä kertaa seitsemän mainintaa viinan juonnista humalasta ja ainakin neljä viittausta rattijuoppouteen. Tuli ihan mieleen Tampereen työväenkirjallisuuden päivillä debytoinut kuusankoskelainen nuori mies, jonka nimen olen autuaasti unohtanut ja joka kirjoitti siitä, kuinka joi kaljaa ja sammui suihkuun ja kadehti Riikka Pulkkista. Kuihtumisessakin Riikka Pulkkinen mainittiin ja Tommi Kinnunen. Joo-o, ymmärrän kyllä kirjailijoiden välisen kateellisuuden, mutta kyllä minäkin mieluummin luen Kinnusen uusimman kuin Kuihtumisen.

Vähän vituttaa, että tuli tärvättyä Kuihtumiseen rahaa. Kirja oli sekava ja ikään kuin esseistikirjailija olisi halunnut rankkuuttaan antaa sellaisen vaikutelman, että kirja on kirjoitettu kännissä. Vanhaa miestä, joka matkasi Kouvolaan, en ymmärtänyt ollenkaan enkä hänen esinahkan venyttelyjään.

Tuntui siltä kuin minäkertoja olisi kateellinen myös vanhemmilleen, jotka vanhoina harjoittavat ET-lehden innoittamana senioriseksiä ja huolehtivat terveydestään tekemällä lehtikaalismoothieita.