Fanitamme yhdessä Pekka Ervastia - ja Saimi Hoyeria!

ti 2.2.2021

Sain eilen postilaatikkoon erillistoimituksena Pekka Ervastin Polkom-pakinan Suomen Kuvalehdestä. Kolumni Otetaan etäisyyttä nosti esille kaksikon Markus Mustajärvi-Johannes Yrttiahon. Kaksikko ehdottaa hävittäjäkaupan lykkäämistä "stratosfääriin ampaisevien kustannusten vuoksi".

Olen unohtanut koko kuvion. Hävittäjäkaupoista meillä kotona keittiön pöydän ääressä on ollut sen verran puhetta, että mieheni vannoo skandinaavisen puolustusyhteistyön nimiin. Siksi hävittäjät olisi tilattava Ruotsista Saabilta ja Saab tekisi hävittäjät Suomessa vaikka Hallin lentokonetehtaalla Kuorevedellä.

Hallissa on koottu ainakin Hawkit.

Matti käski minun googlata, mikä on Kuoreveden Hallin tehtaiden tilanne. Enhän minä saanut selvää, vaan eksyin Heidi Keson väitöskirjaan, joka alkaa lauseella: "Olen aina pelännyt olevani tyhmä."

Oli ihan pakko lukea ensin väikkärin kiitososio, joka myös alkoi mielenkiintoisesti ja sitten johdanto. Keso on tehnyt väitöskirjansa Tampereen yliopistoon yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitokselle ja sen pääotsikko on Suomalaisen lentokoneteollisuuden sankarit ja konkarit, alaotsikko: Osaamisen diskursiivinen rakentuminen.

Jotain väikkärin sisällä on Hallista ja Hawkien rakentamisesta. Hawkit olivat brittihävittäjiä ja modifioituina niitä on Suomen ilmavoimilla käytössä vielä jokunen. Seitsemän Hawkia uudistettiin Patrian tuotantolinjalla vuosina 2017–2018. Lähteenä on wikipedia.

Kuoreveden Hallin tilanteesta en saa selvää, mutta Empiros-nimisen firman mukaan Heidi Keso toimii organisaatioiden johtamistyön, strategiaprosessien, muutoksen johtamisen ja osaamisen johtamisen toteuttajana mikro-, pk- ja suurissa yrityksissä yksityisellä sekä julkisella sektorilla.

Tämä näin ja väitöskirjassaan Keso on tutustunut Derridan, Foucaultin, Latourin ja useiden muiden tutkijoiden teksteihin. Derrida ja Foucault ja yrityksen taloustiede? Liippaako Keson väikkäri semiotiikkaa, mitä häh?

Tämmöiseen hyppäsin väikkärissä: "Autopoieettisen teorian mukaan yksilö vastaanottaa erilaisia signaaleja, joista yksilö työstää omalla tietämyksellään itselleen informaatiota sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa"

Vastaanotin eilisestä postilaatikostani myös ihanan signaalin siitä, että jo riittävät ajatusmykeröt tai -sykkeröt ja kiitos Antti Sarvelalle siitä, että pelasti minut vellomasta omissa mykerösykeroissäni!

Olen ihan omimmillani Töllöttimen Poikkeusyksilö-haastatteluissani. Omalla lautasellani, kuten venäläiset sanovat ja Mehtosen Reetta.

Vien tänä iltana Reetan postilootaan vastaukseksi Maaseudun Tulevaisuuden Metsä-lehden. Siinä on Pekka Ervastin eräpäiväkirjasta merkintä Vienan huurremetsot ja kainalona Päiväkirja muistaa, viihdyttää ja lohduttaa.

Pekka Ervastin, Suomen Kuvalehden Polkom-pakinoitsijan, moottorikelkka oli hörpännyt jäistä sohjoa ja jämähtänyt keskelle vienankarjalaista erämaajärveä, koska Ervasti ei ollut pitänyt kaasua koko ajan pohjassa.

Jutun kerronta on preesensissä ja vain kuvituksena olevasta päiväkirjan aukeamasta alan arvella, että kyse on muistelosta. Ervasti näyttää päiväkirjan kuvassa ihan nöösinuorelta.

Jutun loppukaneettina on, että juttu perustuu kirjoittajan eräpäiväkirjan merkintöihin metsästysreissulta Vienan Zipringaan. Ja vuosi oli 2000.

Reetan kanssa fanitamme Ervastin lisäksi tietenkin Saimi Hoyeria. Luen kaikki naistenlehtihaastattelut, joissa Hoyer esiintyy. Viimeksi pongasin Hoyerin Eventium koulutuspalveluiden Luovu ajoissa – mutta älä koskaan luovuta -nettikoulutuksesta.

Jos toisena kouluttajana ei olisi ollut Saimi Hoyer, en olisi nettikursssista kiinnostunut. Toinen kouluttaja Juha Viskari oli myös mainio, mutta hän ei ole tullut missään naistenlehtihaastattelussa minun silmilleni esille.

Juha Viskari kertoi kiinnostavan esimerkin Viking Linen kuolinkamppailusta. Yrityksen kuolinkorina johti menestykselliseen uuteen konseptiin 24h-risteilyin. Voi olla, että linkki sähköpostistani ei enää toimi, mutta tsekkaan, ovatko koulutuksen slaidit tallella. Haluan tuoda julki tarinan blogissani.

"Vertaan autopoieettista järjestelmää yksilön merkitysjärjestelmään. Kielessä merkitysten ajatellaan muodostuvan suhteessa ja erotuksena toisiinsa. Käyttäessämme kieltä memerkityksellistämme kohteet, joista puhumme tai kirjoitamme."

Ylläoleva lainaus on Heidi Keson väikkäristä. Pitää ihan miettiä tätä, mitä Keso kirjoittaa merkityksellistämisestä, mutta en nyt. Alan lukea tarjouspyyntöasiakirjoja ensi kesän potentiaalisesta pääurakastamme. Sitten nopea lukiokusetusväylän kolaus ja ennen illan johtoryhmäpuhelinpalaveria ehkä kipitän viemään Metsä-lehden Reetalle tai sitten teen sen huomenna aamulla.

Metsä-ajankohtaislehdessä oli keskusteluvastaus Paljas vai peitteinen (MT Metsä 1/2021 s. 6 - 7) Aarre-lehden vieraskolumnistin kirjoitukseen siitä, että jatkuvan kasvatuksen periaatteella tai siis sillä tavoin, että jos metsästä moto napsii tukkipuita yhden sieltä ja toisen täältä, kaatuvat puut vaurioittavat pystyyn kasvamaan jätettäviä.

Eikös ollutkin selkeä lause?

Minusta metsiin pitäisi jatkuvan kasvatuksen menetelmänä palauttaa hevosmetsurit. Hevoset eivät tarvitsisi niin järeitä väyliä eivätkä kaviot raatelisi metsänpohjia kammottaville uomille. Ilmastonmuutoshan vaikeuttaa jo nyt metsänkorjuuta.

Anteeksi, Ponsse, mutta voitaisiin hitauttaa tätä maailmaa hieman ja varmaan hevosmetsänajolaitteita menisi kaupaksi yhtä hyvin, kun kaiken kitusiinsa nieleviä supertehokkaita koneita.

Matti ja Liisa -lehden toimittaja Anne Rintamäki (os. Ylinen) kävi vuoden 2005 kieppeillä hevosmetsurikoulutuksen. Muistaakseni hänelle oli Norjan vuonohevonen tuolloin mukanaan, kun asui Varpaisjärvellä. Nyt Anne on kahden pojan äiti ja asuu Kauhavalla. Hän oli Ylen jutun mukaan karjatilan emäntä Kruunupyyn Alavetelissä vuonna 2015, mutta voi olla, että Iisakki Mäkipelkola on vienyt Annen Kauhavalle tai jotain....:

https://yle.fi/uutiset/3-7763874

Joka tapauksessa Anne on tuntemistani ihmisistä rohkeimpia. Tekee just niin kuin haluaa ja se on ihanata se! Naistenlehtiainesta, haloo naistenlehdet!