Linda Boströmin - Karl Ove Knausgårdin vaimon - Lokakuun lapsesta

ma 15.2.2021

Tänään Savon Sanomissa oli pätkä Linda Knausgårdin Lokakuun lapsesta. Juttusessa Risto Löf sanoi, että yksinään Linda Boströmin kirja Lokakuun lapsi on ilman aviomiehensä Taisteluni-kirjojen tuntemista vain elämän vaikeuksien vertaislukemistoa.

Sanon, että haist´ vittu vain Risto Löf. Kun mies kirjoittaa vaimonsa mielenterveysongelmista, se on Taidetta. Kun nainen kirjoittaa mielenterveysongelmistaan suoraan ja riipaisevasti, se on elämän vaikeuksien vertaisluettelontia.

Sitä paitsi, missä kohtaa Taisteluita Karl Ove Knausgård kirjoittaa vaimonsa mielenterveysongelmista rujosti? En ole vielä lukenut koko Taisteluni kuutosta - olen vasta loistavan Hitler-esseen alussa -, mutta tähän mennessä lukemissani Taisteluissa ei ole ollut kuin maailmankuulun kirjailijan viittauksia vaimonsa mielenterveysongelmiin.

Olen lisäksi sitä mieltä, että jos kirja on elämän vaikeuksien vertaslukemistoa, se on äärimmäisen hyvä. Silloin kaunokirjallisuudella on myös muita funktioita kuin täytettä piinallisen surkean maakuntalehden piinallisen pieneen kirjallisuusarviointien pikku koloseen.

Ei taidetta pelkästään taiteen vuoksi. Se on utopiasosialistinen ajatus muuten. Lokakuun lapsi on taidetta. estetiikkaa ja ilmaisun hienouksia - ja samalla terapiaa, vertaisterapiaa ja kritiikko voi työntää Karl Ove Knausgårdinsa ja miesmiesmiestaiteensa - sanonko minä minne?

(Äskeiseen tuli raivoni vuoksi noin kymmenen kirjoitusvihrettä. Korjasin ne heti, kun pääsin lukemaan tekstin lävitse. Pidin välissä työnohjaussession ja onneksi Tikkisen Hannele ei ehtinyt lukea merkintääni tai sitten hän oli tänään kohtelias eikä haukkunut minua heti pystyyn. Ehkä Hannele ajatteli, että huomaan itse virheeni.)

Lisäksi Risto Löf käyttää pikku jutunpätkäsessään sanaa tirkistely. Sitä käyttää keskiluokka, kun joku kirjoittaa suoraan asioista, jotka eivät ole kliinisen antiseptisiä. Kun joku kirjoittaa elämästä, keskiluokkainen kitisee tirkistelystä. Voi Jeesus, miten pännii, ottaa aivoon, vtuttaa.

Linda Boström myöntää Lokakuun lapsessa avoimesti, että masentuneen kumppanilla ei ole helppoa. Masennuksessa on jotain aggressiivista. Se on samalla tavalla kieltäytymissairaus kuin anoreksia, muistan jostain lukeneeni. Masentuneen ja ahdistushäiriöisen ihmisen vaimona sanon, että joskus tuntuu siltä kuin masentunut kumppani tahtoisi kieltää ei-masentuneeltakin elämänilon tai ylipäätänsä elämisen.

Tästä Linda Boström puhui itse! Sen sijaan Karl Ove Knausgård paljasti keskiluokkaisen valheellisuutensa. Hän pakotti vaimonsa mukeltamaan lapsille, että kumpikin halusi eroa. Vitut, Karl Ove Knausgård halusi varjella omaa julkikuvaansa sekä halusi pitää yllä illuusioita siiä, että Hän kyllä olisi voinutkin kestää vaimonsa mielenterveysongelmia - ettei hän niin sydämetön ole, että lemppaisi puolustuskyvyttömän ihmisen pellolle.

Sillä niinhän ei olisi ollutkaan. Tarkoitan sitä, että joskus tulee olla sydämetön pelastaakseen itsensä, perheensä. Vihellettävä vain peli poikki.

Toinen asia, jota en kertakaikkisesti voinut ymmärtää, oli se, että Linda Boström ei saanut muuttaa lähemmäs omaa äitiään, läheisiään, ystäviään. Kyllä Karl Ove Knausgårdin tuloilla olisi voinut vaalia lasten tapaamisoikeutta, vaikka etävanhempi asuisi vähän kauempanakin.