Jos järjestö ei kuuntele, ambulanssimiehet kuuntelevat

ke 24.3.2021

Illalla tuttu nimi vilkkui mieheni puhelimen näytöllä. Koska mieheni ei siihen vastannut ja tiesin, että asia koskee minua, vastasin. Halusin ottaa palautteen vastaan.

Palautetta tuli noin tunnin ajan. Moneen kertaan samat asiat. Joitakin asioita jouduin tarkentamaan, sano vielä kerran ja vähän selkeämmin. Käytin kaiutusta. Voi olla, että soittaja oli niin raivoissaan, että sammalsi. Kuitenkin kun kysyin, oletko kotona ja tulemmeko firmamme alkometrillä puhalluttamaan, soittaja lopetti puhelun heti.

Soittaja, jonka pitäisi käsitellä jotenkin järjestössä tapahtunutta seksuaalisen ahdistelun tapausta, sanoi monta kertaa, että koko tapaus on höpöhöpö. Lisäksi hän sanoi, että koska tapaus ei ole sattunut työväentalolla ei se kuulu järjestölle. Ja että järjestölle ei kuulu, mitä järjestötoimijat tekevät vapaa-ajalla.

Seksuaalinen ahdistelu on nimenomaan liittynyt järjestöasioiden hoitamiseen. Kun mieheni koetti kiemurrella irti, ahdistelija uhkasi, että jättää hommansa hoitamatta siinä samalla. Lisäksi ahdistelija kutsui minut luokseen kesällä 2018 keskustelemaan järjestöasioista. Se oli mieheni kiristystä. Mieheni kun oli taas koettanut päästä eroon ahdistelijastaan.

Lisäksi tuohon työväentaloasiaan -- sain tällaisen tekstarin 13. heinäkuuta 2020: "Minuun luona alotetiin sitten torstaina työväentalolla kun oltiin menossa Lampiinsalmeen."

Kiinnostavaa myös on, kuinka soittajakin hakee tukea miehestäni. Mitä hän oikein pelkää? Ahdistelija koko ajan viestitti miehelleni soittajan juopottelusta. Juopottelusoitot eivät ole uutinen. Lisäksi ahdistelija panetteli muita puheenjohtajaehdokkaita tekstarein. Nainen on toden totta osannut kietoa järjestömiehet johonkin ihmeelliseen panettelun, mairittelun ja lipevyyden verkkoihin.

Tämä olisi oikeastaan kiinnostavaa, jos ei olisi niin ällöttävää. Mieheni ei eilen vastannut puheluun, sillä hän pitää kännisiä ja lipeviä soittoja yhtä ällöttävinä kuin minä, se tosin on pettymys, että miehessäni ei ole miestä kertomaan sitä soittajalle suoraan. Nyt tällekin soittajalle on asennettu esto.

Puhelun jälkeen lysähdin keittiön sohvalle. Tuntui, että hajoan palasiksi. Sanoin Matille, että älä tule nyt lähelle. Luulin tukehtuvani. Halusin vain pois. Nousin ja otin puhelimen käteeni, lompakon ja kurottauduin kohti autonavaimia. Mieheni keräsi puhelimen, lompakon ja kaikki auton avaimet pois ulottuviltani. Näin olemme sopineet. Se on ihan ok.

Sitten mieheni soitti hätäkeskukseen ja kuulin, kuinka mieheni sanoi, että olen aggressiivinen. Kauniisti hänen edukseen tulkiten se oli tapa saada apua paikalle. Rumasti tulkiten se oli hätävale. Päätän nyt ajatella niin, että pääasia oli avun saaminen.

Ensihoitajat, kaksi turvallista järkälettä, vyöryivät ovesta sisään. Ei ole hätää, kun sellaisia ihmisiä, rauhallisia ja mitään pelkäämättömiä, on olemassa. Mittasivat verenpaineen ja sormestani otettiin verikoe. Sokerit olivat kunnossa ja verenpainekin vain vähän koholla.

Verensokerikohtausta mieheni pelkäsi. Minä taisin hajota muuten vain. Hajosin vähättelyyn ja ivaamiseen sekä siihen, että järjestösoittaja sanoi varmana asiasta mieheni hakeneen ahdistelijansa luota nautintoa. (Ei muuten sanoisi noin, jos olisi nähnyt, miten mieheni alkoi vapista, kun joutui kertomaan, mitä oli tapahtunut.)

Eikö järjestö todellakaan voi ymmärtää sitä, että yksi jäsen on hallinnut kaikkia pelolla? Kyllä minäkin olen tältä uhkailupuheluita saanut jo ennen kuin tapaus tuli edes ilmi.

Kerroimme ensihoitajille koko avioliittomme tarinan ja tarkemmin järjestöä koskevan keisin. Ensihoitajat vilkaisivat toisiinsa ja sanoivat, että ehkä he eivät ole oikeita ihmisiä auttamaan. Sanoin, että ei teidän tarvitse kuin kuunnella ja ottaa informaatio vastaan, koska Järjestö ei sitä halua.

Niin he istuivat kiireettä hetken. Mietin, pitäisiköhän tällaisessa tilanteessa keittää kahvit. Toinen heistä sanoi, että aina kun tuntuu siltä, että haluaisin lähteä ajamaan Mäntylahteen kallioleikkaukseen, pitää soittaa apua. Sanoin, että tällä kertaa ei ihan ollut kyse siitä ja vakuutin, että rekan nokkaan en joka tapauksessa aja. Se on selvä.

Toinen heistä kirjoitti annettuihin hoito-ohjeisiin: "Suositellaan parisuhdeterapiaa." Se on hyvä neuvo, iso kiitos.