Outoa, miksi täkäläiset naiset yksi toisensa jälkeen haluavat korostaa sitä, että he ovat tunteneet mieheni paljon kauemmin kuin minä

su 14.3.2021

Tuli outo takauma, kun kuuntelin mieheni puhelimesta perjantai-illamme ratoksi erään naisen purkausta. Hän korosti sitä, kuinka Hän tuntee mieheni pitkältä ajalta ja on tuntenut tämän jo ennen kuin hän tapasi minut. Sama ilmiö oli kesällä 2018, kun leskirouva Revaperä kutsui minut lounaalle luokseen.

Otetaanpa tämä taas. Rouva Revaperä kutsui minut lounaalle, sillä halusi kertoa, kuinka tärkeää suojatyötä täkäläisille vasemmistovanhuksille on lavatanssitominta. Taisipa tirauttaa muutaman asiaan kuuluvan kyyneleenkin kasvissosekeittokattilansa yllä.

Sen lisäksi nainen kertoi, kuinka oli ollut uskollinen miehelleen tämän eläessä. Kerron tässä nyt vielä kertaalleen, kuinka ihmettelin naisen hokemaa, mutta sitten ajattelin, että jahas, mummelilla heittää jo.

Nainen korosti myös sitä, että on ollut mieheni ystävä jo ainakin vuodesta 1984 ja nyt mieheni kertoi, että nainen oli kertonut olleensa mieheeni ihastunut jo kansakoulussa. Olisi varmasti ollut synnytyslaitoksellakin, jos mieheni olisi syntynyt jossain muualla kuin synnyintalonsa kamarissa eikä nainen olisi syntynyt vuosia, vuosia aikaisemmin.

Minä mietin silloin, että keväällä 1984 kirjoitin ylioppilaaksi Kärkölän lukiosta ällän papereilla. Kaikki kielet olivat lukion päästötodistuksessani kiitettäviä ja venäjän kirjoitin sellaisella menestyksellä, että pääsin samana kesänä Neuvostoliiton tiede- ja kulttuurikeskukseen venäjän kielen olympialaisiin, joissa en kuitenkaan mainittavasti menestynyt, ihan silkkaa vaatimattomuuttani on tämä mainittava.

Jos olisin tiennyt keväällä 1984, että joskus vielä joudun kuuntelemaan häiriintyneen isoäidin horinoita pahalle haisevassa  keittiössä rumaakin rumemmassa omakotitalossa jossain hevon vitussa, olisin valinnut toisen ammatin. Olisin taatusti pyrkinyt toisenkin kerran venäjän kielenkääntäjäksi ja rakentanut elämäni niin, että olisin pysynyt Lapinlahdelta niin kaukana kuin pippuri kasvaa.

En tiedä, kasvaako pippuri Neuvostoliiton eteläisissä valtioissa, mutta olisinpa valistunut venäjän kielen kääntäjäksi ja päässyt tulkkaamaan jonnekin Kazakstaniin, Kirgisiaan, Tadžikistaniin, Turkmenistaniin tai Uzbekistaniin. Minulla olisi ainakin kaksi tytärtä, joilla olisi pitkät korpinmustat hiukset, tummanpronssinen iho ja vinot silmät. Heidän syntymätodistuksessaan lukisi Samarkand eikä vittu jokin vitun Kuopio.

Heidän sukunsa historian ulottuisi liki kolmen tuhannen vuoden taakse Persiaan ja heitä puhuttelisi Zarahustra. Eikä heillä olisi mitään tekemistä minkään ankean kitukasvuisen turvesuomaan kanssa, jossa järvet ovat mutaisen ruskeita ja ihmiset latteita ja pahantahtoisia. 

Tyttäreni pukeutuisivat silkkiin ja heidän aamutakkinsa olisi kudottu kultalangoin. He olisivat itsetietoisia ruhtinattaria eikä heidän äitinsä tarvitsisi nyt käpertyä auton apukuskin puoleiseen jalkatilaan joka kerta, kun ajaa miehensä kanssa Vitostietä etelään, itkemään sitä, mihin kohtaan miehen tajuntaan iski naisen manipulointi, joka sai tämän kerta kerran jälkeen kääntymään valtatieltä sivuun.

Kesäinen kasviskeittolounaani vuonna 2018 ei ollut Leelian lepotuolilounas, jossa tarkoituksena oli kuunnella yksinäistä vanhenevaa naista, vaan lounas, joka viestitti kertokautta miehelleni, että parrua pitäisi taas saada. Nainen oli blogistani lukenut, että parisuhdeterapiassamme olimme saavuttaneet hieman edistystä ja sehän hänen piti heti tuhota oitis.

Olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä tuhnuista paikkakuntaa. En jaksaisi enää minuuttiakaan sitä, kuka on nussinut siskonsa miehen siskon miehen siskon tytärtä tai veljensä vaimon veljen vaimon siskoa tai muuten vain käynyt kylän polyamorisen vaimoihmisen oman vihityn aviomiehensä kanssa ostamaa vesisänkyä testaamassa. Tai että on todellisuudessa ollut kihlattu jo kehdossa tyttären entisen poikaystävän tyttären ukille.

Tai että joku siskon kaiman tai entisen vaimon siskon entisen miehen ja entisen miehen kaiman nykyinen vaimo on kasvattanut aikoinaan ensimmäisen häpykarvansa juuri rakastamaani miestä ajatellen ja nyt kun tuo kuuluisa häpykarva on hieman jo harmaantunut, kuuluu puhelimesta hysteeristä kirkunaa: "Sinä riistät mieheltäsi vapauden! Minä sentään olen tuntenut miehesi jo ennen kuin hän tunsi sinut! Me olimme perhetuttujakin." Ja sitten dramaattinen nyyhkäisy päälle.