Saaran Turunen Järjettömiä asioita

ke 17.3.2021

Saara Turusen Järjettömien asioiden piti ilmestyä tänään, mutta olin kuin Harry Potter -fani ja jonotin kirjaa Iisalmessa jo eilen. Vaikka lompakko oli jäänyt kotiin, kun vaihdoin kevättakkiin, sain lainarahojen turvin ostettua kirjan.

Järjettömien asioiden sävy on kevyt. Ainakin alussa. Hieman häiritseviä ovat määräiset artikkeli. Kerronnassa teema-reema -järjestystä ei mielestäni pidä korostaa määräisillä artikkeleilla, ne ovat suomen kielen vastaisia. .... tuo kysymys liittyy rakkauteen, siihen että olen yhä mieheni kanssa, vaikka hän asuu yhdessä maassa ja minä toisessa. (Lainaus takakannesta)

Ehkä Saara Turunen tavoittelee arkaaista sävyä.

Aivan alussa hän kertoo kielen oppimisesta, tunteesta, joka tulee, kun on vieraassa kieliympäristössä ja suurin osa asioista pyyhkii yli. Tavoitan tunteen. Muistan, muistan ensimmäiset ajat Moskovan-opiskeluvuodeltani. Meillä ei asiaa helpottanut, että puhuimme ulkkuopiskelijoiden kanssa englantia - kaikille yhteisesti vierasta kieltä, jota osasimme paremmin ja paremmin, vaikka venäjäähän me sinne olimme menneet opiskelemaan. Englanniksi kaikki sujui helpommin.

Ensimmäisessä luvussa tulee hyvin esille nuoren ihmisen rakkaus. Toisella on kiire, toinen pyhittää elämänsä tätä varten ja sitten, kun nähdään, kiukuttaa, vituttaa ja näyttää hapanta naamaa, vaikka ei haluaisi.