Kaari Utrion elämäkerta alkuun

(Apua, otsikko oli 24 h väärin krjoitettu, kiitos, Hannele, oikoluvusta taas! Mula on lukihärö.)

pe 21.5.2021

Kuuntelin tänä aamuna Kaari Utrion elämäkertaa aamuisella pyörälenkilläni. Heräsimme kello 5.30. Eilen en auttanut Mattia koirien kanssa, vaan nukuin kello 8:aan asti. Ei olisi pitänyt. Kodinhoitohuoneessa oli odottamassa koiran kakka ja koko päivä kului pöperöpäisenä.

Nyt väsyttää aivan järjettömästi. Sain Poikkeusehdokas-haastattelun tehtyä ja lähetettyä korjattavaksi. Aamulla odottelin jutun alun kirkastumista polkemalla pyörää. Utrioiden perhe-elämän, kirjailijan lapsuudenperheen siis, kuuntelu ei häirinnyt ajatustyötä taustalla.

On se vain niin kumma, että jutun aloitus antaa joskus odottaa itseään. Kun nyt jotenkin pulpahti mieleeni, että haastateltavani on etupäässä isä ja että hänen vaimonsa on myös hänen paras kaverinsa, tarina lähti kulkemaan kuin itsestään.

Eilen pääsin pikku matkan Kaari Utrion elämäkertaa illansuun pyörälenkillä. Elämäkerran on kirjoittanut Anna-Liisa Haavikko. Jahas, jahas, Anna-Liisa Haavikko on Paavo Haavikon miniä. Kirjan lukee Erja Manto ja Erja Manton äänellä mikä tahansa kuulostaa mielenkiintoiselta.

Kaari Utrion isä oli esikoistyttärensä syntymän aikaan naimisissa itseään vanhemman naisen kanssa eikä avioliitosta tullut lapsia. Elämäkerrassa sanotaan, että avioliitto oli väljähtänyt. Voi, kuinka tuli ristiriitainen olo. Millainen tragedia Kaari Utrion isän ensimmäiselle vaimolle lapsettomuus on ollut?

Nyt olen kohdassa, jossa Utrioiden perheessä on jo kolme lasta: Kaari ja kaksi pikku veljeä. Vanheneva isä on onnellinen. Elämä on vihdoin täyttä.

Matti loppujen lopuksi jätti entisvaimonsa sen takia, että tämä ei halunnut enempää lapsia. Minä halusin ja ilmoitin sen suoraan. Biologinen kelloni tikitti enkä häpeä sitä, että tikitti ja enkä sitäkään, kun kerroin lähestulkoon jokaiselle vastaantulijalle Lapinlahdella, että tikitti.

Olin minä kyllä miettinyt, saisimmeko jotenkin kursittua perhettämme kasaan, jos teemme Leonidin kanssa kolmannen. Tyttären. En osaa edes kuvitella itseäni pojan äitinä. Mitä jos olisimme tehneet vielä yhden lapsen? Leonid olisi kuollut siitä huolimatta, niin, mutta olisimmeko säilyneet ehjänä perheenä?

Matin ja minun lapset kuolivat. Toisaalta Matti sai kaksi tytärtä ilman työlästä pikkulapsivaihetta, jolloin kukaan ei saa tarpeeksi unta. Matti sanoi lasten menetyksen jälkeen, että ovathan meillä Noora ja Juho sekä Maria ja Anna. Minä kuulin sen kyllä, mutta en ymmärtänyt. Vasta nyt ymmärrän.

Olisiko Matti onnellisempi nyt, jos olisivat entisvaimonsa kanssa keskittyneet lapsenlapsiin?

Totta kait Matti miettii sitäkin, mikä vaikutus hänen tekosiinsa oli ylipäätänsä sillä, että sitä nyt vain haluaa lisää lapsia ja lisää ja lisää. Tai ainakin minä halusin. Ja Matti myös. Tykkäsin olla raskaana ja tykkäsin yli kaiken imetyksestä. Annnaahan sain imettää melkein kaksivuotiaaksi. Synnytyskivuista en kärsinyt kummankaan syntymässä, sillä minut nukutettiin autuaaseen narkoosiin.

Illalla kävimme Matin ja Liisan asemalla lohikeitolla. Sen jälkeen kaupassa etsimässä Matille tämän päivän eväsruoat. Ihan illalla tein vielä auringonkukkapenkin kurtturuusujen päälle. Kaivoin lapiolla loput juuret. Penkin ympärille juuria vielä jäi, mutta ne voin kaivaa kesän mittaan vähitellen.

Matti ei tajunnut yhtään, kun kylvin sikin sokin basilikaa, persiljaa, pellavaa, salaattia, krassia ja auringonkukkia. Katsotaan, mikä sekamelskasta tulee, sanoin ja nauratti Matin epäluuloisuus. Minun kasvinikaan eivät kasva natsimaisessa rivistössä, vaan kasvattamani yksilöt saavat rehottaa kuin sheivaamattomat häpykarvat.

Nyt yksi työsopimus sähköpostiin ja sitten pikku tirsat. Illalla on kirjailija Taija Tuomisen intensiivikirjoituskurssin jatko. Survaisin ennakkotekstinä menemään sivukaupalla Pienen aviorikosromaanini jatkoa. En ole päässyt kässäriin kiinni yli kuukauteen. Joka viikonloppu on ollut jotain. Näin ei voi enää kevätpihatöiden jälkeen jatkua. Vielä tomaattien istutus ja pieni kasvitarha koiratarhan viereen ja sitten taas palaan kaunokirjoittamisen pariin viikonloppuisin.