
su 23.5.2021
Tukka on auki ja hampaat pesemättä. Kolmentoista minuutin kuluttua alkaa kirjailija Taija Tuomisen kirjoittamisen intensiivikurssi Snellman-instituutin kautta. Ja netissä tietenkin. Siunattua. Näin saamme mukaan myös kurssilaisen Enontekiöltä, joka taitaa olla kohta Suomen ainoita kuntia, joissa ei ole ollut yhtään koronatapausta. Olikohan toinen Halsua?
Eilen kesken kaiken sain kysyttyä kirjailijalta, mistä tarkalleen ottaen on Tiikerihain ja Kuningaskobra -romaaniensa äiti syntyisin. Arvasin jo kirjoja lukiessa, että äitihahmon savolaisuus ei ole jähmeää, keekoilevaa ja välttelevää pohjoissavolaisuutta, vaan epäsovinnaista eteläsavolaisuutta.
Muistaakseni jommassa kummassa kirjassa oli maininta Saimaan rannoista. Pummalan Vilijakansaareltahan se, oli vastaus.
En ehtinyt eilen kuin vähän nakuttaa keskusteluun, että Tuomisen romaanien äitihahmo on samantyyppinen kuin sääminkiläislähtöisen Marja-Liisa Vartion äiti. Vartion äiti aiheutti hämmennystä Helsingin kyldyyripiireissä ja varmaankin Paavo Haavikko olisi mieluusti piilottanut kursailemattoman anoppinsa jonnekin Saimaan saareen tai ainakin satojen kilometrien päähän Savonlinnaan tai Säämingin syrjäkulmalle kultivoduista illallisista ja muista societe-kuvioista.
Tiikerihain ja Kuningaskobran äitihahmo ei kyennyt enää tyttärensä romaanien ilmestymisen jälkeen ottamaan vastaan sitä, että hänen tyttärensä naistenlehtihaastatteluissa sanoi häntä epäsovinnaiseksi äidiksi. Alkoholi oli tehnyt tehtävänsä. Pidän kuitenkin äitihahmosta. On aika jännittävää, että äiti ja tytär kävivät kaalinpäävarkaissa suurtilallisen pellolla ja melkoinen ele tyttären pelastamiseksi äidinkaltaiselta kohtalolta oli irrottaa pihamökin ulko-ovi kokonaan saranoiltaan.
Tyttären oli aika lähteä kotitilalta.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]