Toimittaja Sonja Saarikosken ja kirjailija Saara Turusen kirjeenvaihtoa uusimmassa Imagessa - Järjettömien ajatusten jälkeen

ti 18.5.2021

Olin eilen vajota taas iltapäivällä riippukeinuun ja uneen, mutta kävin kuitenkin postilaatikolla ja käynnin jälkeen luin oitis uusimman Imagen. Kansijuttu kysyi, kenen totuus.

Ei nukuttanut enää yhtään, kun näin, ketkä ovat lehden kannessa.

Saara Turusen uusimpaan romaaniin Järjettömiä ajatuksia, jota jonotin kuin ennen vanhaan nuoret Harry Pottereita, oli päätynyt yhtenä sivuhenkilönä toimittaja. Muistan toimittaja Sonja Saarikosken jutun kirjailija Saara Turusesta. Se tuli ulos keväällä 2018 (2/2018):

https://www.apu.fi/artikkelit/auteur

Luin haastattelun ja tulin ärtyisäksi. En toimittajaa kohtaan, vaan haastateltavaa. Kirjailija hyötyy monisivuisesta ja analyyttisesta jutusta laatuaikakauslehdessä - eikä kertonut oikeastaan mitään henkilökohtaista. Kirjoitinkin tästä merkinnässäni Järjettömistä ajatuksista jokunen aika sitten:

http://www.piavalkonen.fi/blogi/2021-04-saara-turusen-jarjettomia-asioita-ja-sally-rooneyn-normaaleja-ihmisia

"Saara Turunen oli poistanut tekstistään miltei kaikki tunteet. Tai sitten ne ovat hänellä niin kontrollissa, että ne eivät edes puiki tai pujahtele Järjettömiin asioihin.

Sen takia minulla oli romaania lukiessa koko ajan sellainen olo, että Turusella on näppäimistönsä alla teroitettu aura ja aura viiltää minua, lukijaa, koko ajan, mutta mitään ei näy tai ei saa näyttää.

Kiinnostava jakso oli, kun Turunen kuvaa Image-jutun tekoa. Muistan jutun. Luin sen tarkkaan ja olin pettynyt, miten toimittaja ei tuntunut saavan kirjailijasta irti oikein mitään, vaikka oli raahannut tämän Koti-Kontiolahdelle.

Voi, että miten toimittajana inhoan ihmisiä, jotka itse asiassa hyötyvät lehtijutuista, mutta sitten eivät paljasta toimittajille mitään itsestään. Vetävät vain huulet kireänä, että teksti tai taideteos puhukoon puolestaan."

Sonja Saarikoski käyttää kirjeessään Saara Turuselle nimenomaan sanaa ärtymys. Se on hyvä sana. Ärtyminen ei ole kardinaalista, tappavaa ja sen kanssa voivat kummatkin osapuolet elää.

En ehdi tähän tämän tarkemmin. Fiktion, autofiktion ja nonfiktion todellisuussuhteesta voisi enemmänkin, mutta kymmenen minsan kuluttua alkaa Helsingin Psykoterapiainstituutin työyhteisösovittelukoulutuksen kolmas jakso netissä. Istun pitkästä aikaa Rautavaaran toimistolla ja koetan vastailla samalla Töllöttimen päätoimittajan epätoivoon vaalidebattikolumnien kanssa.

Sain juuri myös kutsun Rautavaaran yrittäjien vuosikokoukseen. Kutsu on avec! Jee! Sinne!

Mutta nyt biotauko ja sitten opiskeluihini. Nälkäkin olisi. Otan eväsvoileivän esille.