Rautavaaralle Jussi Nikkilä korvissa ja Susanna Kuparisen opinnäytetyö korissa

ke 9.6.2021

Nyt sitä olen sekoillut riittävästi tämän viikon päivämäärien ja kellonaikojen kanssa. Luulin, että KasvuOpen olisi maanantaina. Ei ollut. Luulin, että tänään on työyhteisösovittelukoulutus kello 8.30 alkaen. Ei ollut. Onneksi alkaa vasta kello 9, sillä läppäri ei suostunutkaan menemään nettiin, vaikka tässä on DNA:n kortti sisällä. Kyllä meinasin aivoanurysma taas ratketa, sillä työhuoneessani oli vielä vähän aikaa sitten pitkäkorvainen nettipupu.

Matti vei sen pois. Läppärin pitäisi mennä nettiin itse omia kanaviaan pitkin. Miksi juuri tänä aamuna ei mennyt? Ehkä DNA vittuilee, sillä olemme vaihtamassa operaattoria. DNA katkaisee aina Matin ja minun välisen puhelun autossa tai muuttaa puhelun yksisuuntaiseksi. Huomautimme asiasta tuloksetta.

Heräsin kepeästi kello 5.30. Iltapäivällä varmaankin hyydyn. Piti hakea Rautavaaran leipomosta kahvia ja karjalanpiirakkaa iltapäivän evääksi. Aamupäivän eväsleivät minulla on mukana. Kaivan kohta ensimmäisen, sillä aamupuurosta on jo tovi. Oikeastaan monta tovia.

Kuuntelin tullessani Jussi Nikkilän autofiktiota Näyttelijä, sillä olen asunut Jussi Nikkilän isän synnyintalon naapurissa Kärkölän Järvelän Tohinojantiellä lukion tokan luokanajan. Nikkilöiden kotitalo oli iso juttu. En tosin muista, kuka siinä 1983 asui. Myöhemmin törmäsin Ylen Moskovan kirjeenvaihtajaan siten, että kun opiskelin Moskovassa STT:n toimittajan Riitta Turusen kanssa, Reijo Nikkilä ei ollut Moskovassa. En tosin kuolemaksenikaan muista, kuka silloin oli Ylen kirjeenvaihtajana.

Ehkä Jarmo Koponen, joka taas samalla tavalla kiertyy Riitta Turuseen. Jossain vaiheessa Moskovan kirjeenvaihtajaksi valittiin (oliko Yle vai STT, en muista enkä ehdi googlata muudan Nils Thorvalds. Me Riitan kanssa olimme naama norsun vitulla. Ruotsinkielinen heebo eikä osaa ede venäjää, sitä muuten en tiedä, osasiko, mutta me Riitan kanssa päätettiin, että ei varmana osaa.

Riitasta tuli sittemmin STT:n Pietarin-kirjeenvaihtaja. Jossain vaiheessa STT kuitenkin lopetti Pietarin toimituksensa ja kutsui Riitan kotimaahan - oli aikansa ulkomaantoimituksessa ja sitten vaihtoi oikeustoimittajaksi. Ei kun! Riitta palasi Moskovan-opiskeluista takaisin Helsinkiin ja työskenteli STT:n oikeustoimittajana.

Muistan, kuinka Riitta, Marian kummitäti vuodesta 1999 alkaen, seurasi poliisin ensimmäisiä moottoripyöräjengi-iskuja. Niissä olivat mukana jo 1990-luvulla tankit tai jotkut ihme hyökkäysvaunut.

Susanna Kuparisen opinnäytetyöstä en näköjään ehdi kirjoittaa mitään. Kello on paria minuuttia vaille.