Ensimmäinen marraskuu, josta pidän

ke 3.11.2021

Olen aina rakastanut syksyä, sitä, joka ulottuu kuulaista pikku pakkasten syyskuun aamuista lokakuun puoliväliin. Synttäreideni tienoilta alkaa jeremiadi. Tuulet riipivät lehdet puista. Alkaa harmaus.

Piipahdus katuvalojen ääreen Kaivokosken luonnollisesta pimeydestä ei ollutkaan mukava kokemus. Keinovalaistus imee kaiken ympäriltään. On vain valopisteitä ja niiden ulkopuolella totaalinen mustuus.

En olisi uskonut koskaan näin kirjoittavani. Rautavaaralla tulee lisäksi iloittua kummallisista asioista. Ohuen kuun sirpin kurkistamisesta pilvien takaa tai Hankamäen tievalaistuksen kajosta taivaanrannassa.

Naapurin auton valojen näkemisestä tekee mieli taputtaa käsiä. Metsästäjät tulevat mökilleen. Eilen keräsin askeleita Rannankyläntiellä. Kaksi autoa tuli vastaan. Ruuhka.

Onko tämä ensimmäinen marraskuu pitkään aikaan, josta pidän varauksetta? Vaikka tämä olisi vain Rautavaara-kuherrusmarraskuu otan tämän tosissani.

Kuuntelin Anja Snellmanin Kaikki minun isäni -äänikirjaa. Se loppui kesken.