Olen Rebekka Raili Miettisen Saaren naisessa

pe 19.11.2021

Istun Lapinlahdella keittiön pöydän ääressä. Pakko on olla ainakin jokunen päivä Lapinlahdella. Kohta ei enää nimittäin ole yhtään puhdasta vaatetta meillä. Pyykkisuma ei ole purettu yhdessä päivässä.

Sain Rautavaaran kunnanjohtajan äyskimään. Kirjoitin Pitäjäläiseen yleisönosastokirjoituksen siitä, että olisi tosi tyhmää jättää kunnan fysioterapeutin paikka täyttämättä. Kunnan fysioterapeutin tehtävänä on tukea ikääntyneiden selviytymistä kotona.

Fysioterapeuttikuvio on monimutkainen. Kyse on organisaatiomuutoksista, erilaisista viestinnän ongelmista ja työnkuvien selkiytymättömyydestä.

Kiinnostavaa kuviossa on kunnanjohtajan arroganssi. Hän vastasi, että ei ole ollut tapana vastailla yleisönosastokirjoituksiin eikä nettikirjoituksiin. Missä Rautavaaran kansalaiskeskustelu sitten käydään? Salen lipan allako? Kyllä minulle passaa sekin. Sovitaan vain kansalaisten kanssa päivä ja kellonaika.

Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että Pitäjäläinen tarttuu uutiseen. Jos ei tartu, pitää vinkata Savon Sanomiin ja jos Savon Sanomat ei kirjoita, pitää itse tehdä haastattelut ja julkaista ne blogissa.

Aloin lukea Raili Miettisen Saaren naista uudelleen. Sain sen luettavakseni kässärivaiheessa sen vuoksi, että olen romaanin Rebekka. Luin romaanin alun harpiskennellen. Ensimmäisen sivun luin tarkasti ja sitten kun edessäni olivat luontokuvaukset, hyppelin sivuja eteenpäin.

En ole luontokuvausten erityinen ystävä. Rakastan ihmisluonnon kuvausta ja kelasin printtejä hajamielisesti kohtaan, jossa tulin itse mukaan. Kirjailija kuvaa Rebekkaa kauniisti ja lämpimästi.

Vähän turhankin positiivisesti ja ratkaisukeskeisesti. Olisihan tuo nyt voinut vähän panna kuvaukseen särmää - jotain siitä, että Rebekka itse asiassa oli jankutuksessaan rasittava tai jotain.

Ääk, joku kunnan viemäriheebo käppäilee meidän talon takapihalla. Olisihan tuo nyt voinut edes vilkuttaa, kun näki, että istun tässä ikkunan ääressä. Niin lapinlahtelaista, niin lapinlahtelaista! Täällähän päivään sanominen maksaa!

Luen Saaren naisen toistamiseen ja teen muistiinpanoja. Nyt hävettää. Luin kirjan printit tarkkaan vain niiltä osin, joissa Rebekka esiintyy. Luontokuvausten jälkeen ollut minäkertojan itsetutkiskelu jäi minulta huomiotta.

Pitää olla Lapinlahdella niin kauan, että Birgitta ehtii tappaa kaikki hiiret. Elimme todeksi sanonnan, että kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä. Koska pöydällä ei ollut mitään syötävää, hiiret olivat järjestäneet orgiat tiskipöydän päällä.

Matti siivosi poissa ollessani tiskipöydän yhden nurkkauksen. Tavarat löytyvät valtavasta muovilaatikosta. Minun osani on tiskipöydän toinen puolisko. Toistaiseksi havainto on vain yhdestä hiirestä ja senkin Birgitta pisteli salamannopeasti poskeensa.

Hirmuinen määrä kakkaa on pienestä hiirulista kuitenkin syntynyt. Voihan olla, että hiiriä on kokonainen yhdyskunta tiskipöydän alla ja ne käyvät aina vuorotellen kakalla tiskipöydän päällä.

Kaivokoskella hiiriä olen nähnyt kellarissa. Tai yhden epätoivoisen ja eksyneen. Käännytin sen ystävällisesti kellarin ulko-ovelle. Arvaan vain, että tyyppi löytää tiensä talon sisään, kun Birgitta päivystää Lapinlahdella.