Rautavaaran fysioterapeuttikeisi - miksi kukaan ei ota selvää, miksi kunnan fysioterapeutti hakeutuu muualle töihin?

ke 17.11.2021, merkintä numero 2 - merkintä numero 1 on tämän johdatusta

Juna tuli Helsinkiin ja vaikka kuinka koetin jäkittää Extra-vaunussa paikallani ja nakuttaa merkintää loopuun, oli pakko siirtyä junasta ulos. Ihan minua varten kaiuttimista kuului kaksi kertaa, että junan ovet lukitaan ja juna siirtyy jonnekin varikolle siivottavaksi.

En halunnut aloittaa Helsingin matkaani VR:n varikolta, joten istun hetken Oosterissa ja käyn lävitse, mitä kirjoitin. Kun kuulutus tuli toiseen kertaan, säikähdin ja julkaisin tämän vahingossa. Piti julkaista huomenna oikoluvun jälkeen. Luen läpi ja julkaisen ja sukellan metroon.

Käyn Marialle apteekissa ja hakemassa Take awayta Fregatista.

Merkinnän, alkaa tämän selvennyksen jälkeen, ymmärtää, jos lukee merkinnän numero 1 loppuun. Lopussa on uusliberalismin, New Public Managementin ja austerity-politiikan kritiikkiä, no niin tästä tämä alkaa:

Rautavaaran fysioterapeuttikeisi

Toivon, että Rautavaaran kunnan vähän epätoivoinen yritys pelastaa kunnan taloutta jättämällä palkkaamatta kunnan palvelukseen fysioterapeuttia, on suomalaisen uusliberalismin historian viime korahduksia.

Olen maanantaisin Torpedomummoryhmän kuntosaliohjaaja Rautavaaran terveyskeskuksen yhteyteen rakennetulla kuntosalilla. Minut siihen nakitti kunnan, ei Kysterin virkafysioterapeutti. Tykkään hommasta ja ehkä ensi viikolla uskallan kokeilla itse jo toistakin kuntosalivehjettä. Tai sitten menen into pinkeänä monitoimitalon laitteille, saas nähdä.

Tästä lähin viikkoni rakentuu niin, että omistan kuntosaleilulle maanantain. Perjantaina käyn vertaisohjaajien vuorolla ja ajan Juukaan hoitamaan Paula-siskon asioita. Tiistaista torstaihin hoidan rakennusliikkettä ja joskus joudun laskemaan palkat sunnuntaina - niin kuin nyt, sillä ensi viikolla on Töllötin-historiani toiseksi viimeisen jutun teko.

Tottahan sen piti palkanlaskuviikolle osua. Niin. Tämä viikko menee työyhteisösovittelukoulutukselle.

Sain kuntosalivertaisohjaajaksi hyvän koulutuksen fysioterapeutti Sanni Toivaselta. Heti alkuun hän kertoi, että koulutuksen jälkeen saamme jatkaa keskenänne, sillä perjantaina 18. marraskuuta hänellä on viimeinen työpäivä.

? Olin äimän käkenä.

Sanni lähtee Iisalmeen Vetrean palkkalistoille eikä kukaan ole hakenut häneltä aukeavaan työpaikkaan Rautavaaran kuntaan. Tai oli ilmeisesti yksi hakija eikä historia, Savon Sanomat, Pitäjäläinen tai yksikään tuntemani syvä kurkku ole kertonut, miksi häntä ei edes haastateltu.

Siihen on varmaan syynsä, mutta joku valopää, anteeksi, mutta olen vimmoissani, jäljet johtavat kunnanjohtajaan - eikä Berliiniin, kuten joka sunnuntai-ilta ennen puoli yhdeksän uutisia Ylen Ykkösellä - keksi, että kunta voi säästää, kun fysioterapeuttia ei palkata lainkaan.

Ja tämä juuri kun kunnassa oli ikäihmisten kuntosaliharjoitteluryhmät saatu koronan jälkeen pyörimään. Ajatelkaapa. Vapaaehtoisvoimin. Me vapaaehtoisvoimat tarvitsemme tueksemme fysioterapia-ammattilaista. Sitä paitsi kuntosaliharjoittelua pitäisi ikääntyvälläkin olla kaksi kertaa viikossa toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Kun jaksaa nousta vessanpytyltä ylös, pystyy asumaan pidempään kotona. Kun jalka nousee kynnyksen ylitse, ei tarvita kodinmuutostöitä.

Se, että fysioterapeuttia ei palkattaisikaan, oli Rautavaaran kunnan perusturvalautakunnan kokouksessa viime perjataina. Asia oli piilotettu talousarvion sisään. Ei omaksi esityslistan kohdakseen, jotta liian innokkaat toimittajat eivät olisi valmisteluvaiheessa päässeet revittelemään asiaa otsikoihin ja lööppeihin tyyliin: Rautavaaran kunta ampuu omaan nilkkaansa - näin minä olisin toimitussihteerinä Savon Sanomien lööppiotsikon värkännyt.

Eipä silti. Ei Savon Sanomien toimituksessa enää kuntien esityslistoja lueta, mutta tällä kertaa edes Rautavaaran kuntapolitiikkaan erikoistuneen kallispalkkaisen erikoistoimittajan ammattitaito ei olisi riittänyt.

Jos jokin lehti olisi asiasta lööppiotsikon tehnht, olisi lehden irtonumerot Rautavaaran Salessa myyty loppuun sillä kertaa. Ei sen väliä, mitä puhutaan, pääasia, että puhutaan!

Luottamushenkilöt onneksi kaatoivat kuolleena syntyneen säästöidean. Perusturvajohtajapoloinen, vaikken päivääkään usko, että tämä niin pösilö on, että tosissaan sellaista meni ehdottamaan, joutui jättämään asiasta eriävän mielipiteen. Toivottavasti luottamushenkilöstön hanska pitää. Fysioterapeutista luopuminen vanhuspainotteisessa kunnassa on yksinkertaisesti tyhmää.

Ja sitten! Joku voisi kysyä, miksi Rautavaaran kunnan fysioterapeutti hankkiutuu muualle. Kunnassa on toteutettu muitakin outoja työntekijöiden työnkuvan muutoksia ja muuta. Perusturvajohtajan lisäksi on tullut erityinen vanhustyönjohtaja ja virkapomojen vastuualueita ei ole oikein kunnolla puhuttu. Entinen vapaa-ajanohjaaja tuntui työhönsä motivoituneelta ja yht´äkkiä hänkin löytyy vanhuspuolelta. En tajua, shakkinappuloitako Rautavaaran kunnan työntekijät ovat?

Voi tietysti olla, että muinaisen kunnanjohtajan Unto Murron varjo on pitkä. Voi olla, että monella asialla on juurensa siellä. Oli kunnan teknisen johtajan kiemurat ja kaikki.

Fysioterapeutin keisi on selkeä työyhteisösovittelutapaus. Fysioterapeutti ei enää tiennyt, ketä hänen olisi pitänyt kuunnella. Näin ymmärsin. Arvelen, että olisi auttanut, jos fysioterapeutin kanssa olisi selkeästi sovittu, mitä hänen tehtäviinsä kuuluu ja kuunneltu, mitä ideoita hänellä oli.

...

Saavumme Helsinkiin. Kun söin pastalounastani - falafelrisotto oli loppu - viereisessä pöydässä istuivat Jorma Huuhtanen, Rautalammin Kukkospappi ja vassukansanedustaja Erkki Virtanen. Pakko oli lähteä, sillä olisin kuunnellut heidän puhettaan Anu Sepposesta korvat vastapäiseen pöytään tötteröllä.

Kerkesin kuitenkin kuulla, että Anu Sepposkeisissä on hyvänä puolena Rautalammilla se, että kunnanjohtajaprobleema ei ole politisoitunut. Yksikään puolue ei koe tulleensa ylikävellyksi. Näin sanoi Kukkospappi, demari. Ja näin on hyvä, amen, amen!