Rautavaaran kunnassa päitä putoaa kuin Shakespearen tumman kauden näytelmissä

Mutta mukavata, Nilsiässä olisi kaikenlaisia kirjallisuusjuttuja, jos vain osuisi joskus niihin

to 25.11.2021

Pitäjäläinen ei julkaissut yleisönosastokirjoitustani, jossa neuvoin Rautavaaran kunnan luottamuspäättäjiä säilyttämään kunnan talousarviossa kunnan fysioterapeutin palkkarahat. Kun selasin nettilehden aamulla lävitse, en soittanutkaan päätoimittajalle, ylläribylläri, ja haukkunut häntä, vaan soitin oitis kunnanhallituksen puheenjohtajalle Eero Kukkoselle (kesk.) ja polveilevan puheeni lopputulos oli:

"Tehkää jotain. Palkatkaa edes liikunnanohjaaja tai vaikka personal trainer!"

Rautavaaran kunnan talousarvio on maanantaina kunnahallituksen käsittelyssä ja koetin tiirailla talousarviota. Talousarvion sanallisen osion mukaan kunnan fysioterapeutin virkaa ei oltaisi poistamassa, mikä olisi kyllä eri hyvä, mutta voihan se olla, että en osaa tulkita Rautavaaran kunnan talousarviosemiotiikkaa.

Puhelun jälkeen aloin googlata, miten liikunnanohjaaja eroaa fysioterapeutista. En saanut selvää, kumpikin vaatii ammattikorkeakoulututkinnon. Miksei voitaisi kouluttaa pikasysteeemillä ammattikoulupohjaisia tai aikuistäydennyskoulutustasoisia aktivoijia kuntien sosiaalitoimen tarpeeseen?

Geriatrisia fysioterapeuttejakin tarvittaisiin. Joka tapauksessa me Rautavaaran kunnan Voimatuvan vertaisohjaajat tarvitsisimme pikaisesti ammattilaisen tukea. Näen nimittäin itseni tekemässä Torpedoryhmäni mummoille lihaskuntotestiä.

Arvelen, että ryhmäni jäsenet näkevät jo painajaisia siitä.

Veikkaan, että virkafysioterapeutti olisi saattanut jäädäkin kunnan palvelukseen, jos häneltä olisi vähän tarkemmin kysytty, mikä on viisasta ja miten hänestä olisi järkevää järjestää vanhuspuolen liikunnallisesti aktivoiva koordinointityö.

Ärsyttää aivan suunnattomasti, sillä kyseessä on ihan samantyyppinen johtamisen ongelma kuin meidän firmassa. Rakennusliikehän on menettänyt pomoja aina siinä vaiheessa, kun pomokokelas on tuijottanut Mattia ja minua tarpeeksi monta vuotta ja tuumannut, että tämä ei sen paremmaksi taida näiden yrittäjien kanssa tulla.

Me emme ole osanneet kertoa, mitä pomokokeilailta haluamme. Emme ole sitä nimittäin tienneet itsekään. Meillä olisi valtava halua kehittyä ja alkaa Savolaisen Ekotalon talotehtailijoiksi, mutta sitten on aina tullut jotain väliin: iso restaurointityö, Töllötin-juttuvuosi, minun jokin uusi opiskeluideani tai jokin lukuisista aviokriiseistämme.

Merkintäni pääotsikko on raflaava. Täytyyhän sitä nyt jotain jännitettä saada blogiini. Draamaatikko William Shakespeare (1564 - 1616) kirjoitteli aluksi italilaistyyppisiä komedioita, mutta siirtyi sittemmin tummasävyisiin tragedioihin.

Uudessa kotikunnassani taitaa olla meneillään jonkinlainen turbulenssi. Ehkä kyseessä ovat entisen kunnanjohtajan Unto Murron kauden aiheuttamat jälkijäristykset.

Kirjailja Antti Heikkinen oli saanut Nilsiään Bar Kaikuun kirjailijakamujaan viime viikolla. Olipa kiinnostavia tyyppejä saapeilla: Heikki Turunen, Tuomas Kyrö ja Laura Malmivaara. En ole näköjään vielä oppinut lukemaan Pitäjäläistä, sillä ilmoitusta tai puffia en edes nyt vanhoja lehtiä netistä selailemalla löytänyt.

Tilasin Pitäjäläisen sen vuoksi, että halusin Rannan Erän hirvipeijaisiin. Heti ensimmäisessä lehdessä, joka tilaamanani tuli, ilmoitus olikin. Arvelen, että koska en osannut odottaa näin ruhtinaallista kirjailjakaartia paikallislehden levikkialueelle, ei silmä vain osunut tiedotteeseen tai ilmoitukseen.

Heikki Turusen Timotein tuoksun suostun kuuntelemaan siksi, että se on Storytelillä Antti Heikkisen lukemana. Printin voisin hankkia runoilija-klovnille joululahjaksi. Tuomas Kyrön Suomen Kuvalehden kolumneista pidän. Tosin niitä ei ole ollut moneen herran aikaan. Pitää kai ilmaista, että pidin.

Yhden Mielensäpahoittajan olen lukenut ja se riitti. Liian tuotteistettua kamaa. Kyrön kaunokirjallisemmat, aiemman tuotannon kirjat saattaisivat olla kiinnostavia, kuten vaikka Liitto. Jokin kirjoituskokoelma minulla Kyröltä on.

Pitääpä käydä tsekkaamassa, mikä. Ostin sen joltain reissulta jonkin huoltoaseman pokkarihyllystä. Olen saattanut jopa kirjoittaa pokkarin etulehdelle, miltä reissulta ja milloin. No enpä näköjään ole. Tekstikokoelman Taide ja tolkku -kirjoitukset tuntuivat avoimilta ja paljailta.

Kyrö ei ilmeisesti vielä Hämeen Sanomille kolumneja kirjoittaessaan ollut vielä julkaissut yhtään Mielensäpahoittajaa. Taiteen ja tolkun kolumeissa hän ei poseeraa, muistan tekstejä lukiessani ajatelleeni, vaikken silloin vielä osannut käyttää poseeraus-termiä, joka on sangen käyttökelpoinen, minäkin poseeraan nyt.

Luin Taiteen ja tolkun ennen kuin olin yhtään Mielensäpahoittajaa tohtinut lukea. Pokkarithan elävät pitkään sen jälkeen, kun ne on painettu. Kun ainoan Kyröni ostin, oli julkaisusta ehtinyt kulua ainakin viisi vuotta.

Olin tietoinen siitä, kuinka Mielensäpahoittajaa rakastetaan ja ylistetään. Kun Lapinlahden kirjallisuuspiirissä, siinä, jota en vetänyt, oli tehtävänä valita jonkin muun kurssilaisen suosituksesta kirja, jota ei muuten lukisi, luin ensimmäisen Mielensäpahoittajan enkä pitänyt.

Liian laskelmoitu, liian rakennettu, liian kosiskeleva. Kirja lähti kierrätykseen. En edes halunnut sen jäävän taloon.

Sen sijaan nyt, kun avasin Taiteen ja tolkun satunnaisesta kohdasta, huomasin terävän kohdan tekstissä Väykkä: "Itsestään selvät, luutuneet ja vastakarvaiset mielipiteet muuttuvat uudessa kontekstissa dynaamisiksi linjanvedoiksi." (Tuomas Kyrö Taide ja tolkku s. 59)

Lause on ihan helmi, vaikka äsken ensin huokaisin, että Paavo Väyrys -kritiikki ja -vitsailu on niin so last season. Tuomas Kyrön tolkun poliitikossa on enemmän lihaa tai no, sanotaan nyt näin, että munaa kuin Jyri Paretskoin sovinnaisessa tolokun immeisessä. Paretskoin tolokun immeinen, kiltti koulupoika tai -tyttö, ei missään nimessä trans eikä inter eikä muutakaan vierasta, todellakin kelpaa vallanpitäjille, suorastaan nuolee heidän kenkänsä ja varpaanvälinsäkin.

Syy siihen, miksi ystävystyin ainoan Kyrö-yksilöni kanssa, on siinä, että Kyrö kirjoittaa, että tolkun poliitikko kieltäisi puhumasta rahasta terveydenhoidon ja koulutuksen yhteydessä: "Jos 1920-luvulla Suomessa pystyttiin perustamaan neuvolajärjestelmä, sen ylläpitämisen ei pitäisi olla mahdotonta 2020-luvulla."

Lisäksi Kyrö, herrajukara, on sitä mieltä, että kaikkien kansanosien lasten pituuskasvu on tärkeämpää kuin loputon talouskasvu. Miksei näitä asioita ole kuunaan kullanmullan valkeanamustana kuultu kirjailijoiden suusta julkisuudessa?

Laura Malmivaaran Vaitissa oli paljon kaikkea ihanata, kuten äidin kuvaus. Minäkertojan äiti oli viisas ja rauhallinen. Nyt en ehdi enempää tätä. Pitää tehdä työt, jotka piti tehdä jo ennen kahdeksaa ja lähteä sitten maasturilla uunin lämmitykseen.

Maasturi ei lähtenyt käyntiin ja kun akku olisi ollut valmis, tuli sakea lumisade. En tohtinut lähteä lumipuuroon ajelemaan.