Rachel Cuskin Siirtymästä ja Kudoksesta

ti 28.12.2021

Istun Iisalmen Hairlekiinin odotustuolilla ja koetan löytää hyvää asentoa näpyttelyyn. Marian nostin juuri pesupaikalle ja kohta on taas siirto takaisin kampaajatuoliin. Tässä välissä kopioin Sähkönsinisestä päiväkirjastani kohdan Rachel Cuskin kirjasta Kudos.

Löysin Cuskin Hesarin kirjallisuusjutun perusteella. Ikään kuin Cuskia olisi luettavissa jossain Hesarin e-kirjapalvelussa. En jäänyt etsimään, sillä poimin Cuskin Siirtymän Storytelistä. Lumouduin kirjaäänitysversiosta. Suomen Kuvalehdestä nappasin termin kirjaäänitys. Se on kuulema Laura Lindstedtiltä.

Ei kuulema ole sellaista kuin äänikirja, vaan erilaisissa kirjaäänitepalveluissa on vain halpaa äänityskamaa lukutaidottomille. No, ei Laura Lindstedt ihan niin ollut sanonut, mutta Suomen Kuvalehden juttu vastasi Lindstedtille. Jutussa oli haastateltu aivotutkijaa ja aivotutkija sanoi, että lukeminen on koodin purkamista. Lukemisessa eri aivoalueet aktivoituvat kuin kuuntelussa, mutta ihan yhtä hyvät aivoalueet silti.

Olenkin sanonut monta, monta, monta vuotta, että on aivan sama, mitä kautta tietoa saa - pääasia, että saa. Anni Kytömäki kirjoitti Hesarin esseessään, että rauduskoivut esimerkiksi viestittävät hajulla toisille koivuille, jos tulossa on tuholaisarmeija. Pian koivujen lehdistä tulee pahanmakuisia.

Koivuilla senkaltainen kommunikaatio ja informaation vaihto on tarkoituksenmukaista. Ajattelevatkohan äänikirjojen kiivaat vastustajat, että koivut ovat jotenkin tyhmiä, kun eivät osaa lukea? Olin pitkään epäileväinen äänikirjoja kohtaan, mutta kun tajusin, miten hurmaavaa, huumaavaa ja huimaavaa on kolata lunta Niilles Holmbergin ääni päässä - kirjaäänitys menee kummallisella tavalla joskus aivan kuin suoraan aivoihin.

Karl Ove Knausgårdin Hitler-essee siirtyi suoraan solutasolle Lapinlahden pakkaskatuja samotessa. Muistiinpanot tein kirjan marginaaleihin. Tarkoitus oli tänään kirjoittaa Hitler-esseestä, mutta en löydä ergonomista asentoa.

(Nauratti muuten Anni Kytömäen tokaisu Hesarin esseessä, että hänkin teki vuonna 2021 kaukomatkan! Hän matkusti Suomussalmelle näkövammaisten kulttuuripalvelun kirjailijavieraaksi. Ihanata, Suomussalmelle! Suvi Aholan pitkä Jonathan Franzenin haastattelu oli painettu samaan HS-Viikkoon kuin Anni Kytömäen essee. Vielä on pari HS-Viikkoa kahlaamatta.)

Nyt Maria on kampauspaikalla. Katkelma, jota pitää miettiä, kuuluu näin:

"Hänen huulillaan väreili vähättelevä hymy, joka paljasti tasaisen rivin vahvoja, valkeita hampaita. Hän oli irvistänyt puhuessaan ja hurja ahdistuksen ilme oli pehmentynyt jutuniskijän sosiaaliseksi naamioksi. Sain sellaisen käsityksen, että hän oli kertonut samoja tarinoita ennenkin ja nautti niiden kertomisesta aivan kuin olisi oivaltanut, että kun menneet tapahtumat eivät enää kirpaise, niiden läpikäyminen antaa mielihyvää ja voimaa. Niksi piilee siinä, että osaa kosketella vain höyhenenkevyesti sitä, mikä näyttäytyy totuutena eikä anna sen herättämien tunteiden enää ottaa valtaa."

(Alle viisikymppisenä eläkkeelle jäänyt lentäjä, jonka kanssa minäkertoja vaihtaa lentokoneessa paikkaa matkallaan Eurooppaan kirjallisuusseminaariin, Rachel Cusk Kudos.)