Potkukelkkavallankumoukseen Luopioisten tapaan

Merkinnän lopussa suivaannun Haavikko-elämäkerturille Martti Anhavalle ja Crossroads-kääntäjälle Raimo Salmiselle

su 30.1.2022

Jotta ette vain missään herran nimessä huomaisi, kenelle poseeraan ja ketä livon, otin esille pari viime vuoden Töllötintä, luin pääkkäreitä uudelleen ja valitsin niistä eurooppalaisen journalismin huonoimman lauseen.

Omat Töllötin-juttuni luki lävitse armoitettu kielipoliisi, Ehdoton Auktoriteetti, konsernin emeritaguru. Sain pyyhkeitä muun muassa siitä, että Kiuruveden voimamiehen Matti Lappalaisen haastatteluun punki Ismo Apell ihan puskasta.

Ismo Apell kuului samaan kaveriporukkaan kuin Matti Lappalainen, mutta koska merkkimäärä oli rajattu, hyppyytin tyypin mukaan tuosta noin vain. Ajattelin, että Ismo Apell ja Kiuruvesi on täkäläisille itsestäänselvyys, mutta voi vallan hyvin olla, että enää ei olekaan.

Haastattelin Ismo Apellia tämän yrityksestä - mikä Mela ja Meisseli se nyt olikaan - Taloussanomiin joskus 2000-luvulla. Taloussanomien juttukeikkaiseen palvelukseen minut rekrytoi Heikki Tuuri. Hänestä tuli myöhemmin Maaseudun Tulevaisuuden joku pomo.

En älynnyt kysyä, mistä Heikki Tuuri oli minusta kuullut, mutta kiitos joka tapauksessa. Taloussanomien muutaman keikan teossa opin taas paljon. Heikki Tuuri esimerkiksi otatutti minulla Apellista uudet kuvat. On ihanata, että joku vaatii laatua.

Juuri vaativuuden takia oli ilo olla töissä Aamun Koiton nukkepäätoimittajana. Ylipäätoimittajana, kaiken - jopa arkkipiispan - yläpuolella, oli Logosmedian ylivääperli Härski-Jyrki Hartikainen-Härkönen. Aamun Koitto taitettiin Kotimaan taitossa ja oli aivan superhyperihanata tehdä työtä ad-ammattilaisten kanssa.

Ylivääpelikyykyttäjä-ylipäätoimittaja Jyrki Härkönen poltti päreensä, jos kuvateksti oli vähän liikahtanut kohti kuvaa tai jotain muuta maallikosta triviaalin tuntuista. Olin aivan taivaassa. Joku välittää, joku vaatii. Ihanata!

(Muuten olen edelleenkin sitä mieltä, että Jyrki Härkösen kanssa kannattaa olla tekemisissä vain juristin välityksellä, mutta jos saa vaikka päätoimittajasopimuksen tehtyä hänen kanssaan lakiasiantoimistojen kahdella leimalla varustettuna, saattaa toimia turvallisin mielin. Sama koskee tosin päätoimittaja ja Itikan suurmoguli Antti Sarvelaakin.)

Pikku pikku pikku haaveeni on, että joskus osaisin ottaa aikakauslehtitason kuvia. En nimittäin jaksa ajatella, että tekisin juttukeikkoja jonkun kanssa yhdessä. En ole yhteistyökykyinen. Jos osaisin ottaa edes vähän sinne päin aikakauslehtikuvia, voisin tehdä juttukeikkoja ihan ilman ketään.

Lapin Kansassa ja etenkin Ivalon aluetoimituksessa opin siihen. Aloin tajuta oman erakkouteni jo vuonna 1988.

Alan ajautua kauas. Matti peuhaa likaisten työvaatteiden kasassa ja ärisee, että ne olisi pitänyt pestä jo eilen, jotta huomenna aamulla olisi puhtaita vaatteita työmaalle. Teimme tänä aamuna tärkeän linjapäätöksen ja nyt etsin Töllöttimen päätoimittajan pari kohtaa, jotka olisi taittaavan toimittajan pitänyt älytä ja voida muuttaa:

"Sellaista mahdollisuutta olinkin harkinnut pitkään, jotta voisi murrosvaiheessa vertailla erilaisten polttoainevaihtoehtojen välillä." (Töllötin to 16.12.201, Autoilun uusia muotoja, pääkirjoitus)

PO: "Olinkin harkinnut pitkään auton hankkimista vuodeksi, jotta murrosvaiheessa voisi vertailla erilasten polttoainevaihtoehtojen välillä."

Alkuperäisessä lauseessa hämmensi kummallinen sanajärjestys. Sanajärjestys lonksotteli.

Pääkirjoituksessa Lisää taloutta maahan (Töllötin to 2.12.2021) oli joka kohdassa prosenttimerkki ja lyhenteitä yms ja mm - kaiken lisäksi pääkkärin kirjoittaja oli jättänyt lyhenteistä pisteet pois. Erikoismerkit ja lyhenteet pitäisi jaksaa kirjoittaa kirjaimin: ei %, vaan prosentti.

Pääkkärin sisällöstä lähetin pyyhkeitä heti, kun se ilmestyi. Itikan suurmoguli, uusliberalisti Jumalan armosta, kirjoitti, että kuntien tehokkuuden ihannekoko näyttää olevan noin 50 000 asukasta. Ei pidä paikkansa.

Kuntaliiton Kaks-tutkimussivuilta löytyy väikkäri, jonka mukaan tehokkaimmat kunnat ovat muistaakseni noin 15 000 asukkaan kuntia. Jo 50 000 asukkaan kunta on aivan liian iso ollakseen tehokas. Opiskelin tätä, kun mellastin Vasemmistoliiton kuntaryhmässä vuoden 2010 puoluekokouksen jälkeen.

Pidin kovaäänisesti pienten kuntien puolta.

Jouduin kaivamaan tiedot itse, sillä puolueen kuntasatraappi, palkkaprelaatti, Aulis Ruth, ensin koetti saada minut aisoihin jementämällä minulle puhelimitse, että olemme Paras-hankkeen velvoitteista yhdessä päättäneet vuoden 2006 puoluekokouksessa.

Ajattelin hiljaa mielessäni, että vuonna 2006 puoluekokouksen päätöksiin en sitoudu missään nimessä, sillä puolueen johdosta oli juuri lähtenyt Suvi-Anne Siimes (nusu). Olin ollut Suvi-Anne Siimes -uskovainen ja tietenkin on päivänselvää, että tämä toi Vasemmistoliittoon jotain aivan uutta. Hän toi siihen oikeistolaisuuden, mutta oli hänessä paljon hyvääkin.

Mielestäni Suvi-Anne Siimes oli aito demokraatti ja halusi viedä puoluetta aidosti kansanvaltaiseen suuntaan. Hänen jälkeensä Vasemmistoliiton valtasi vossukkavaihe. Vallan anastivat palkkalaset. ja kuntasatraappi Aulis Ruth tuli maailmasta, jossa puolueella on palkatut työntekijät ja kenttää hyppii palkkamiesten tahtin.

Seuraavaksi Aulis Ruth ampui kuntaryhmässä alas kaikki ehdotukset. Hän sanoi jokaiseen ideaan, että sitä on kokeiltu jo 1960- tai 1970-luvulla. Kun aloin vaatia tutkimustuloksia Paras-hankkeen asukasmääristä, Ruth kivahti minulle sähköpostilla, että ei hänellä ole aikaa tiedonhankintaan ryhmälle.

Äärimmäisen kiinnostavaa oli, että Ruthille maksettiin palkkaa ja meille ryhmässä ei. Mitähän palkkalaiset puoluetoimistolla oikein työkseen tekivät, mietin, ehkä he taputtelivat toistensa pulleita masuja?

Aloin etsiä tietoja ja löysin Kunnallisalan Kehittämissäätiön sivut.

Seuraavaan puolueen kuntaryhmään pääsikin vain hakemusten perusteella ja minua ei valittu. Sen sijaan valittiin muinaismuisto, iisalmelainen kansanedustaja Iivo Polvi ja me työryhmän ulkopuolelle jääneet jäimme ikuisiksi ajoiksi odottelemaan Vasemmistoliiton kuntaryhmän huimia avauksia ja lähidemokraattisia innovaatioita.

Nyt tervehdin ilolla sitä, että Etelä-Savon aluevaltuustoon valittiin Juvan entinen kunnanjohtaja Heikki Laukkanen (kesk.). Jos oikein muistan, Paras-hanketta arvostelevan kuntakapinaliikkeen alulle saattajiin kuului juuri äkeän näköinen herra Laukkanen.

Ennakkoäänten perusteella vaikutti siltä, että Etelä-Savossa aluevaaltuustosta tulee Mikkeli-Savonlinna -kaksintaisteluareena. Ja Savonlinnan Nyt-Peitsaajan muassa Puumalastakin meni lävitse yksi edustaja. Toivon todella, että Nytin Katri Ajanto pitää Puumalan ja pienten kuntien puolta. Olisin äänestänyt serkku-Airi Tellaa (kesk.), jos olisin puumalalainen, mutta nyt Nytin kontolla on paljon.

Pidä pintasi Savonlinna, että Kämälä ei jyrää. Kämälä = Mikkeli. Puumala-lehti saapi luvan seurata Karti Ajannon työskentelyä ja raportoida uuden aluevaltuuston asioista.

Kylläpä ajauduin kauas Töllöttimen pääkirjoituksista. Minulla oli pitkä kirjoitus Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoitussivun uudistuksesta, mutta teksti hävisi bittiavaruuteen, kun otin esille karaokekapitalismin.

Lyhykäisesti otsikko "Suomen ´EU-miniä´" sai lukemaan Helena Petäistön Vierailija-kolumnin viime perjantain Maaseudun Tulevaisuudessa, vaikka olen opetellut olemaan lukematta pääkirjoitussivun eli kakkossivun vasenta laitaa uutterasti.

Vasemmassa laidassa sijaitsivat ennen lehden viralliset pääkirjoitukset. Hyvä on, alan lukea vastaisuudessa virallisia pääkirjoituksiakin, mutta Helena Petäistön kirjoitus oli ihana. EU-parlamentin puhenaiseksi on valittu maltalainen Roberta Metsola.

Juuri tällä tavalla minut kiinnostumaan EU-asioista. EU-miniä - voi jumpe! Joka tapauksessa Petäistö viittaa kirjoituksissaan vuoden 2009 EU-vaaleihin. Roberta Metsolan aviomies Ukko Metsola (kök.) kaatoi kassikaupalla rahaa kampanjointiin eikä tullut valituksi. Ei tosin silloin tullut valituksi Maltalta hänen vaimonsakaan.

Molemmat pääsivät varalle. Sekä Ukko Metsolasta paljoine rahoineen että mairittelevalla julkisuudella ratsastaneesta, lähestulkoon substanssittomasta isä Mitrosta tuli vaalien jälkeen televiso-ohjelma. Koska vallalla on karaokekapitalismi, saattaa tapahtua mitä vain. Ukko Metsola ei päässyt lävitse, vaikka kampanjabudjetti oli massiivinen ja isä Mitro (sdp) pääsi, vaikka hänen erityinen vahvuutensa ei ollut EU ja se, miten siellä politiikkaa tehdään.

Matti paiskoo jo ovia. Pitää lähteä käyttämään koiria lenkillä ja sitten pyykinpesu sekä yhden laskun teko. Pitää laminoida joitain jutskia Vesannon-työmaalle. Vielä huudahdan, että Maaseudun Tulevaisuus on hyvä lehti.

Se on maaseudun puolella aidosti. Perjantain lehdessä oli juttua Luopioisista. Luopioisissa voi lainata potkureita ja potkukelkkakulttuuria on tultu ihmettelemään Porvoosta asti. Ely-keskus kuitenkin hiekoittaa Luopioisissa kilometrin pituisen väylän umpeen, sillä näin on kilpailutettu. Amen, amen!

Toivottavasti Luopioisten kuntalaiset pitävät pintansa ja kuntaorganisaatio asettuu heidän puolelleen.

Teurastin kirjoitukseni alkupäässä Töllöttimen viime vuoden päätoimittajan. Vastuu on kuitenkin mielestäni konsernilla. Taittajalle pitää antaa mahdollisuus käydä lävitse jutut. Kun minä olin taittava toimittaja parissakin paikallislehdessä, kirjoitin kahden päätoimittajan juttuja joskus kokonaan uusiksi.

Ongelma ei ole yksin journalistisissa tuotteissa. Esimerkiksi Otava näyttää potkaisseen kustannustoimittajat pellolle tai sitten heidän ei anneta tehdä työtään. Aloitin eilen Paavo Haavikon elämäkertaa Niin katosi voitto maailmasta Storytelin e-kirjana.

Elämäkerran kirjoittaja Martti Anhava käyttää värikästä kieltä ja aina välillä hihkun innosta. Anhava käyttää hauskoja sanoja, kuten hampsiva tai torkkupeittomainen. Sen sijaan tällainen pyyhki ihan kokonaan yli: "... (jonkun tekstin) vire oli halkinainen sikäli, että myötämielisiin luonnehdintoihin lomittuu pilkallisia ja aleksivia taitteita.

Aleksivia taitteita? Onkohan e-kirjaan tullut jokin ongelma? Vai onko kyse klassisesta panovirhepaholaisesta?

Lisäksi Anhava kirjoittaa, että Paavo Haavikon sukulainen, serkku taisi olla, Elsa Enäjärvi kuollessaan vuonna 1951 oli aloittelemassa poliittista uraa. Aloitti kuollessaan poliittista uraa? Ei kai. Olisiko venäjän kielestä Anhavan päähän hiipinyt gerundi?

"Gerundi on verbin muoto, joka ilmaisee jatkuvaa, parhaillaan tekeillä olevaa tai keskeneräistä tekemistä." https://fi.wikipedia.org/wiki/Gerundi 

Matti teki minulle voileipiä. Alan kohta syödä. Googlaan nopsaan, kuka käänsi Jonathan Franzenin Crossroadsin. Julkaisija on Siltala ja kääntäjä Raimo Salminen. Salmisen voisi hirttää munistaan. Hän käyttää romaanikäännöksessään ainakin viisi kertaa verbiä suivaantua.