Jouni Tossavaisen Pojan uskosta jäljellä 38 minuuttia

la 8.1.2022

Kävimme eilen Paula-siskon kanssa Juuan Karkussa ostamassa ruisleipää ja liha-perunakukkoa. Kukko oli niin mahdottoman hyvä, että Matille puolikkaastani jäi tuskin maistiaista. Päätmme Leipomo-majatalo Karkun valikoimien ääressä fiilistellessä puolittaa kukon siskon kanssa ja leipomokeikan jälkeen istuimme hyvän tovin Kahvila Hedwigin Helmessä.

Söin Hedwigissä kantarelli-pekonipiiraan palan ja Sacher-kakkua. Tähän päättyi joulun suklaan syönti. Nyt on kiintiö täysi. Parasta Hedwigissä on, että teetä voi tilata kannullisen. Toivon kahvilaan teeruusukkeita, mutten ole vielä saanut suutani asiassa auki.

Pitää istua hienossa kahvilassa useammin ja sitten vihjata, että ruusukkeen avautuminen on yleilliseen teehetkeen ohjelmanumero. Olen teeruusukkeen tilannut joskus ennen koronaa Helsingissä jossain hienossa kahvilassa. Olisikohan ollut Kiasmassa?

Ajatella, että Juuassa on niin hieno paikka kuin Hedwigin Helmi. Se sijaitsee Puu-Juuan reunassa. Eilen meidän pöydän äärellä pyöri kahvilanpitäjien kolme erikoista koiraa. Yhdellä on viisas mäyräkoiran naama ja toinen oli jokin mopsinmöllyrä. Arka kolmas koira oli valkonen ja ehkä jokin lyhytkarvainen terrieri. Valkea koiranen kävi kahvilan yläkerrasta hakemassa lattialla lojuneen lelun. Aivan selvästi tyyppi olisi halunnut kiistellä lelusta kanssamme.

Kuuntelin autossa Jouni Tossavaisen Pojan uskoa. Äänikirjasta on jäljellä 38 minuuttia. Ensi alkuun vanhahtava, arkaainen kieli ja puheenparsi tuntui vieraalta enkä tavoittanut yhden päivän romaanista sen enempää dekkaria - Luojan Kiitos - kuin rakkausromaania.

Aluksi en oikein tajunnut, ketä äänessä oli. Toivottavasti printtiversion alussa olisi jokin kaavio siitä, kuka kukin on. Mielestäni kirjailija luki jonkinlaisen selostuksen alussa. Karttakaan Nilsiän Keyrityn kylästä vuonna 1830 ei haittaisi.

Pojan usko tuntui enemmän yhteisön kuvaukselta. Sytyin kuulemalleni oikeastaan vasta, kun kuuntelin paikallisen palkkaprelaatin monologin Paavo Ruotsalaisen ja hänen "seurakuntalaistensa" viheliäisyydestä. Monologi oli huikea. Se oli pehmeän myrkyllinen. Teki mieli hihittää.