Jukka Korkiakoski Töllöttimen uusi päätoimittaja kirjoittaa yhteisöllisyydestä ja Savon Sanomat antaa palstatilaa Eero Laesterälle, Pälkäneen kunnanhallituksen kokoomuspuheenjohtajana meritoituneelle melonipäästömiehelle

to 13.1.2022

Olipas ihana Töllöttimen pääkirjoitus tämän viikon lehdessä. Uusi päätoimittaja Jukka Korkiakoski kirjoitti laittamattomasti, että ilman elävää, yhdessä tekevää ryhmää, ei yksilölllä ollut alkuihmisen aikaan eikä nytkään tulevaisuutta.

Hyvä idea oli myös panna kunnanjohtajat kirjoittamaan itse yhteisestä Ylä-Savosta. Pääkkäri ja pääjuttu olivat hyvin synkronoitu. Mekein purskahdin itkuun liikutuksesta, kun Rautavaarakin oli palannut takaisin yhteiseen Ylä-Savoon.

Kysteri vei Rautavaaran eri suuntaan. Kunnanjohtaja Henri Ruotsalainen kirjoitti terävästi siitä, että uudessa maakuntamallissa ei saa tyytyä vain vaakunan vaihtoon terveyskeskuksen seinällä.

Savon Sanomissa oli eilen juttu, jossa oli haastateltu kuntatalouden asiantuntija Eero Laesterää. Laesterän tekosistahan MOT teki juttua marraskuussa 2020. Laesterä on meritoitunut itse kuntapolitiikassa olemalla Pälkäneen kokoomuslainen kunnanhallituksen puheenjohtaja. Ihan huimaava meriitti!

Pälkäneen kunnanhallituksen entisen puheenjohtajan me annamme tarjota samaa tuubaa joka kuntaan. Miksi Savon Sanomat ei ole sitä huomannut? Eikö Savon Sanomien kuntatoimituksessa ole katsottu MOT:tä?

Mullikan juttu oli koottu täysin Laesterän ajatusten vuosta. Toki tyypiltä saa värikkäitä lausuntoja, ei siinä mitään. Laesterä suoltaa kokoomuslaisia melonipäästöjä, kuten kunnan päätöksentekijä on valmis olemaan vaikka syömättä monta viikkoa, jotta ei tule kuntaliitosta.

"Miksi yhden miehen firma kasvoi käytännössä Suomen viralliseksi kuntien talouden kuntoonlaittajaksi?", Ylen nettiuutinen kysyy.

....

Oikeastaan rivitoimittajia ei nykypäivänä tarvita. Töllötin voisi miettiä, mitä on kansalaisjournalismi ja antaa äänen yläsavolaisille itselleen. Vinjetillä Lukijalta oli jo kakkossivulla pääkkärin alakerrassa sääkuva. Kuvan oli ottanut Veli Hynynen.

Savon Sanomissakin tiiraan nykyisin takasivun lukijakuvat. Ei hitto, en edes järjestelmäkamerallani saisi sellaisia otoksia. On odottamattomia yksityiskohtia ja tietenkin loputtomasti auringonlaskuja, mutta saa olla.

Auringonlaskuja ei vain väsy katselemaan, kuten ei elävää tultakaan.

Töllöttimen päätoimittaja Jukka Korkiakoski voisi koota Töllöttimeen lukijaraadin, joka toimisi ideoinnin tukena ruokapalkalla. Antti Sarvelaa ei päästettäisi remmistä pois, hänet tietenkin mukaan lukijaraatiin, sillä häneltä jäämme kaikki, rautavaaralaisen Voimatuvan punttisalin Torpedomummoryhmäni mukaan lukien, kaipaamaan terää. Korkiakoski voisi kirjoittaa pääkkäreihin yhteisöllisyydestä nätisti ja Sarvela voisi kirjoittaa tyylillään vaiks´ kolumeja.

....

Näin jo unta, että menin sanomaan jotain jostain jutusta Töllöttimeen ja sain toimeksiannon; ensi viikoksi juttu. Mietin, että joo, saattaisihan tuo onnistua, jos ottaisin viikonlopun tunnit käyttöön.

Mutta joo, ei onnistu. Minulla on ehdoton sivutoimikielto Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy:stä. Myös sivutoimisen opiskelun kielto ainakin kahdeksi vuodeksi. Pitää selviytyä syksyllä tekemistämme investoinneista. Meillä on nyt henkilöstokuljetukseen soveltuva paku taasen sekä kallillla korjattuja Saabeja.

Yksi paku tuli kolisten pihaan Iisalmesta ja sen korjaamme, kunhan saamme taas liikevaihtoa firmaan. Pakkanen oli rikkonut siitä jotain ja vasta kelien lauhduttua tutkimme, missä on vika.

Tulostin eilen urakoitsijan turvallisuussuunnitelmaluonnoksen netistä. Voisin ostaa pohjan vajaalla kympillä netistä, mutta toisaalta saman saa, jos teen mallin mukaisen oman lomakkeen. Joka tapauksessa osa asioista tulee tehdä erillisellä liitteellä.

Turvallisuussuunnitelman vuoksi pääsen taas matkustamaan Vesannon työmaalle. Ensi viikolla en matkusta, mutta seuraavalla voisin matkustaakin. Turvallisuussuunnitelmat ovat olleet meidän firman ihmeellisen Jaakon heiniä ja nyt tuntuu innostavalta opetella näitäkin asioita.

Meidän Jaakosta tuli käsite työnohjausopinnoissani. Kerroin aina keisejä; Jaakko sitä ja Jaakko tätä. Työyhteisösovittelukoulutuksessa jokainen aloittamani lause alkoi ihme-Jaakolla; kun Jaakko päätti jättää meidän firman, tapahtui sitä ja tapahtui tätä.

Jos Jaakko ei olisi kyllästynyt meihin ja vaihtanut Iisalmen kaupungin virkaan, emme olisi muutosturbulenssissa. Olen transformatiivinen muutosjohtaja nyt, ettässenteidätte.

Työyhteisösovitteluopettaja-Harri luki lopputyömme ennätysajassa. Heli-opella oli varmaan toiset lopputyöt. Koska opettajat olivat supernopeita, aloitin eilen työyhteisösovitteluharjoitusraportin.

Meillä oli syksyllä myös keisi, jossa en oikeastaan ollut konfliktin osapuoli. Keisi jäi vähän kesken, mutta opettelen keskeneräisyyden sietämistä. Tosin osaan sen aika hyvin.