Karl Ove Knausgårdin eläminen

ma 17.1.2022

Odotan, että Jydacomin palkkajärjestelmän neuvoja kertoo, tallennanko uudet sosiaalivakuutusmaksuprosentit kohtaan Hinnasto. Viime vuonna prosenttien pikku pikku pikku muutokset jäivät tekemättä ja niinpä niitä sitten laskettiin hiki päässä jälkikäteen.

Rakennusliitto alkaa periä jäseniltään kiinteää 25 euron jäsenmaksua. Sain hyvät ohjeet sähköpostilla siitä, mihin kohtaan uudentyyppinen euromääräinen perintä tulee.

Joo, paitsi, että ensin ohjelma ei suostunut tallentamaan jäsenmaksun arvoa. Minulla jo kainalot ja kämmenet puskivat tuskanhien pisaroita. Olin kirjoittanut Arvo-kohtaan euromäärä niin kuin neuvojan kuvakaappauksessa oli. Tein kirjaimellisesti niin kuin piti.

Vähän aikaa hikoiltuani pyyhin otsaani talouspaperilla ja sitten tajusin. Euromäärä-sanaa ei lokeroon kirjoiteta, vaan siihen tulee 25 euroa. Tunnustan, että ilmoittauduin aikana Sound Healing -joogaan kirjoittamalla kommenttiosaan kouluttajalle yv.

Tein niin, sillä kouluttaja käski lähettää hänelle yv.

Minä lähetin.

...

En ole muistanut kirjoittaa blogiini, että Miina Supinenkin suositti Lisa Taddeon Eläintä. Taisi olla Anna-lehti. Tarkennan tämän vielä. Saattoi olla ostamani Me Naisetkin. Annassa tosin on enemmän kirjallisuudesta.

Eläin on ollut sekä kirjailija Päivi Alasalmen että kirjailija Miina Supisen mieleen. Taddeon kertojantaidosta aion ottaa oppia. Hän ripotteli pienen pieniä jyväsiä pitkin romaania.

Heti alkuun Taddeon minäkertoja puhutteli Sinuna ihmistä, jolle minäkertoja tekstin osoitti. Loppupuolella tuli pienoinen hämäys, mutta siinäkin kohtaa mietin, että taisin alunperin tajuta puhutellun Sinun naispuoliseksi.

Sen sijaan minäkertojan vanhempien kuolintavan arvasin miltei heti. Arvasin sen siitä, että minäkertoja ei vastannut Alicelle, kun tämä kysyi, miten minäkertojan vanhemmat olivat kuolleet.

Minäkertoja vastasi vain, että se oli onnettomuus ja vaikeni sitten. Alice tuli romaaniin sillä tavoin, että minäkertoja teki Alicesta havaintoja pienen matkan päästä.

Alice oli niin kaunis, että minäkertojan teki mieli tappaa tämä. Aika monessa kohtaa Eläintä minäkertoja fantasioi samalla tavalla. Kuuntelen edelleen Terapian tarpeessa -kirjaa ja siinä on ollut ihmisestä, joka ei ole saanut koskaan ilmaista kiukkuaan ja harmistumistaan.

Arvelen, että olen sellaisen ihmisen kanssa naimisissa. Sellainen ihminen ei saa aikuisena piirrettyä ympärilleen rajoja. Ja sitten kaikki saattaa purkautua jotenkin kummallisella tavalla.

Tällä hetkellä saan itse voimaa mielikuvasta, jossa sojotan koiratarhassa fuksianpunaisena ruusuna ja piikkini ovat isommat kuin terälehdykkäni.

...

Karl Ove Knausgård arveli, että ei ole elänyt. Hänen toiveenaan kun Taisteluni VI-autofiktiossa oli, että saisi vain lukea ja kirjoittaa, lukea ja kirjoittaa. Onhan Knausgård elänyt. Eikö elämää ole se, mitä hän niin kiinnostavasti kuvaa; siirtolapuutarhamökin ostaminen rahojen ruinaamisineen, pettymys siitä, että perhe ei ehtinyt olla mökillä juuri lainkaan, kirjoittaminen mökillä kynsikkäät kädessä ja kääriytyneenä vilttiin?

Paskahuussin kakkasangon tyhjentäminen muuttoa varten oli myös aivan huima kuvaus. Kakkaa varten epäkäytännöllinen kirjailija kaivoi tontille kuopan ja kuoppa jäi nolosti notkolleen, sillä kakan päälle kirjailija oli asetellut risuja.

Lisäksi varotoimista huolimatta kakkahauta lemusi epäilyttävästi. Tuli ihan mieleen Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikovin verinen sukka.

Raskolnikov oli töhrinyt sukkansa vuokraemännän vereen ja sukkaa piti koettaa piilotella. Aina se jostain kuitenkin osasi työntyä esiin. Samanlainen irvokas kuvaus oli Knausgårdilta, kun kirjailija stailasi epäonnista vaimon haluamaa siirtolapuutarhamökkiä myyntikuntoon.

Terapian tarpeessa -kirjassa oli ihana tehtävä kuormittavista ja tyynnyttävistä asioista. Piti ensin piirtää iso ympyrä ja ympyrän keskelle kuva itsestä. Piirsin itseni suuririntaisena ja muhkeana. Täytenä omana itsenäni hymyilemässä leveästi.

Olin niin tilaa vievä, että ympyrään ei jäänyt oikeastaan paljoakaan tilaa: ympyrän sisään mahtuvat Matti, tytöt, Pyry, Halla ja Paula-sisko vanavedessään muut Sorjossisarukset. Rakennusliikekin on ympyrän sisällä, mutta ihan laidalla.

Tyynnyttäviä tekijöitä minulle on Kaivokoski, kirjoittaminen ja kirjeet. Odotan luvattua kirjettä, jos luet tämän. pane yv siitä, mikä on kirjeen tilanne. Nyt on aika rajata paljon asioita ympyrän ulkopuolelle.

Sen jälkeen piti piirtää keinulauta, joka on tasapainossa. Piirrän sen uudestaan, sillä piirtämäni keinulauta pongahti niin nopeasti ilmaan, että toisesta päädystä lentää helposti tantereeseen, jos siellä istuu keveästi eikä pidä kiinni.

Oikeasti keinulaudallani kaikki on melko hyvin. On joitain kuormittavia asioita, mutta jos pidän ne ympyrän ulkopuolella - ja miksen pitäisi - valinta on loppujen lopuksi minun - keinulautani pysyykin tasapainossa.

Teimme eilen Matin kanssa yhteisen aarrekartan. Ihan lopuksi leikkasin Ilmailu-lehdestä pitkin aarrekarttaa lentäviä lentohärveleitä, jottei Matti unohtaisi harrastustaan.

Yhteisestä aarrekartasta tuli hieno esitys. Minä itselleni leikkasin Aarre-lehdestä raivaussahan ja erilaisia raksalla tarvittavia työkaluja. Asettelin ne kuitenkin ihan pystymallisen aarrekartan oikeaan alalaitaan. Ne ovat olemassa ja saattaisin minä enemmänkin nyt olla työmailla, kun Matti on jo etukäteen evännyt minulta sivutoimi- ja sivuopiskelulupani.

Ihan pienen pienenä nyttysenä oikeassa alakulmassa on puutavarakasa. Matti sanoi, että hän haluaa kutistaa työn mahdollisimman pieniin. Lauantaina olimme yhdessä lopettamassa yhtä työmaata. Maalaaminen on innostavaa, sen huomasin. Näkee nopasti, mitä saa aikaan eikä tarvitse enää käydä asiaa lävitse kirjoittamalla siitä juttua.

Meillä on nyt alkanut myös innostava työmaa nelikantaprojektina. Osapuolet ovat fiksuja sekä kiinnostavia tyyppejä ja työmaa vie taas ihan uudelle paikkakunnalle. Vesannolla en olekaan käynyt tätä ennen kuin kaksi kertaa.

No ni. Palkkaneuvoja oli lähettänyt vielä ohjeet ay-maksujen tilitystunnuksista ja ohjeet sotumaksujen tallentamisesta. Pitääpä ryhtyä tutkimaan asiaa. Kässäriä en ehtinyt viikonloppuna edes ajatella, sillä oli työmaan lopetus ja aarrekarttaa varten Matti halusi käymään Kaivokoskella.