Lisa Taddeon Eläin meni loppuun

Tänä aamuna pidin talostamme ja jopa Lapinlahdesta

to 6.1.2022

Loppiainen. Tänä aamuna Hanna Paavilainen, Selviytyjien julkkispappi, sanoi televisiojumalanpalveluksen alussa, että alamme kulkea kohti valoa. Kulkeminen kohti valoa on melkoinen klisee tai klišee (ransk. cliché 'kuvalaatta'), mutta jotenkin kauniin papin sanat osuivat ja koskettivat.

Toissa aamuna oli jo kevään haju.

Epifania-termi, loppiainen, on alunperin tarkoittanut jumaluuden tai jumalallisen alkuperän äkillistä paljastumista. Hanna Paavilaista fanitin, kun katsoin Marian kanssa Suomen Selviytyjiä. Vuosi oli 2013 ja kun sarjaa oli kuvattu Hanna-papin sukunimi oli vielä Vaittinen.

Toinen julkkispappi, josta pidän kovin, on Elina Koivisto. Häntä oli kuvattu joulun tienoolla telkkarista tulleeseen Papisto-sarjaan. En osunut ihan jokaista jaksoa katsomaan, mutta toisen jakson ehkä viidennen uusinnan aikana googlasin Koiviston.

Löysin blogin Wife and Wifestyle. Nyt luin Koiviston haastattelun Ilta-Sanomista. Tämä on ihan laittamattomasti sanottu: "Ei seksissä ole mitään hävettävää. Se on upea Jumalan lahja, josta saa nauttia, Koivisto sanoo." https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006383715.html

Koetan nyt ymmärtää Mattia. Me molemmat käperryimme omaan suruumme kuolleiden lastemme jälkeen. Kun kaksi vuotta sitten alkoi avioliittomme suuri selvitys, Matti oli sitä mieltä, ettei saa puhua lasten kuolemasta. Lisäksi hänen mielestään menetimme vain yhden lapsen, sillä jos ensimmäinen yhteinen lapsemme olisi jäänyt eloon, emme olisi tehneet toista.

Olen eri mieltä. Olisin pyöräyttänyt vaikka viisi tenavaa. Niin innoissani olin miehestä, joka halusi lapsia yhtä paljon kuin minä.

Oikeastaan emme käpertyneet suruumme. Me molemmat peitimme surun vihaisuudella. Meistä tuli vihaisia, vihamielisiä ja aggressiivisia. Minusta avoimen aggressiivinen ja Matin aggressiivisuus oli tappavaa, passiivista laatua. Hän piti lastemme kuolemia rangaistuksena itselleen nautinnon halustaan.

Nyt muuten meidän keittiössä saa puhua kolmesta kuolleesta lapsesta. Kaksi vuotta sitten vielä ei siihen ollut lupa.

Kun olin saanut tarpeekseni Matin syyllisyydentunteesta, sivalsin häntä pahimmalla mahdollisella tavalla. Tästä sain maksaa yli kymmenen vuotta ja sonkajärveläinen kommunistijohtaja oli viiltoni rinnalla ihan peanuts. Kun olin sanonut, mitä olin sanonut, tajusin heti, että tästä alkaa alamäki.

En saanut sanottua enää takaisin. Sen jälkeen vielä meiltä kuoli yksi lapsi. Viimeinen keskenmeno meni rutiinilla. Taitoin Salmettaren loppuun ja sanoin, että lähden tästä Kysille kaavintaan ja tulen maanantaina tekemään seuraavan viikon lehteä, jos komplikaatioita ei tule.

Olin aivan turta.

Meidän olisi pitänyt saada apua, mutta keskenmenoja ei lasketa samaan kategoriaan kuin kuolemat. Miksi monelle käy niin kuin meillä? Me erkaannuimme ja aloimme vihata toisiamme. Marko Annalan Värityskirjassa oli juuri samanlainen kohta kuin oli meidän elämässämme. Keskenmenon jälkeen puolisot käänsivät toisille selkänsä ja pian Värityskirjan minäkertoja oli jo toisen kanssa.

Kun alamme Matin kanssa puhua lastemme kuolemasta, alamme kummatkin huutaa tai itkeä. Kipu on niin kova. Pariterapiassa minulta tuli itku, kun mainitsin sanan keskenmeno. Miksi pariterapeuttimme ei tarttunut siihen? Se oli oikeastaan ainoa tunnereaktio, jonka pariterapiassa saimme aikaan.

(Matti istui terapeutin edessä kuin mykkä poika paskalla! Nyt vasta tajuan, miksi. Mieheni oli peloissaan. Hänet oli raiskattu!)

....

Naurattaa, kun ajattelen, että Imagessa (11/2021) Taina West, Iltalypsyn käsikirjoittaja, uusortodoksi, antoi lausunnon, jonka mukaan pitää ortodoksisen palveluksen etäännyttävästä resitoivuudesta. Sen sijaan West ei halunnut kuunnella luterilaisia saarnoja, joissa pappi kertoo innoittuneen matkalla kirkkoon nähneensä oravan ja saaneen siitä aiheen saarnaansa; me olemme kaikki Jumalan pikku oravia. Auts, en mene nyt siihen, kuka kutsuu kumppaniaan, jota on kussut silmään yli kymmenen vuoden ajan, pikku oravaksi tai aropupuksi. Oijoi, mene pois paha henki tästä tietokoneen näppiksiltä, huis, huis!

Mitähän Taina West on tehnyt ortodoksisessa litrugiassa saarnan aikaan? Mielestäni ortodoksiset papit ovat huonompia retoorikkoja kuin luterilaiset. Tosin ortodoksisessa palveluksessa Nurmeksen kappeliseurakunnan pappi isä Simo Haavisto Rautavaaralla saarnasi marraskuun lopussa hyvin. Olisin halunnut tehdä muistiinpanoja.

Joskus niin teen, kuten Ilmajoen luterilaisessa kirkossa kesällä 2016, kun sain mieheni kanssani ehtoolliselle. Matti oli kylmä, nyreä ja hapan koko Ilmajoen-seikkailulomasemme ajan. Vaistosin hänessä jopa tavanomaista kireämpää myrkyllisyyttä enkä ole vieläkään saanut totuudellista vastausta, miksi hän oli niin vihamielinen juuri silloin.

Hänhän oli helpottunut, kun kiusaaja-ahdistelijansa oli ilmoittanut ylevästi, että haluaa ihan oman miehen. Ahdistelijalle, joka oli uskovainen, hieman Maria Åkerblomia tavoiltaan muistuttava eksentrikko, minä, aviovaimo, en ollut mikään juttu, ehkä vain hieman hankala hidaste, mutta ahdistelijahourupään horisonttiin oli tuolloin ilmaantunut Todellinen Kilpailija.

Kai asetin Matille testin. Menin luterilaiseen kirkkoon ja Matti jäi kirkon parkkipaikalle juoksuttamaan Pimu-vainaata. Sanoin aidon ystävällisesti, että odotan häntä sisällä, tule jos tulet. Mies tuli ja suostui kanssani ehtoolliselle.

Ehkä olisin jättänyt hänet, jos ei olisi tullut. Syksyllä aloitimme pariterapian ja se sai raiskaajamummon aktivoitumaan. On tämä absurdia, oikeasti! Tämä on niin absurdia, että Lisa Taddeon Eläin tuntui aivan uskottavalta ja mahdolliselta tarinalta.

Meidän välissämme käväisi elukka. Ei edes eläin. Vastenmielinen elukka!

Siunattu kirjailija Päivi Alasalmi! Hän kirjoitti Savon Sanomissa Taddeon esikoisteoksen luettuaan, että aikoo lukea vast´edes kaiken, minkä Taddeo on kirjoittanut. Minä olin tuolloin juuri kuunnellut Taddeon tietokirjan Kolme naista ja innostunut, mutta Eläintä en tohtinut aloittaa.

Lisa Taddeon Eläimestä sain idean, miten kuljettan tarinan työyhteisösovittelun lopputyössäni. En kirjoita sitä loppuun huomenna, vaan huomenna menen Juukaan selvittämään siskon nettiliittymäkeisiä. Lauantaina kirjoitan lopputyön loppuun ja sunnuntaina stilisoin kirjoittamani - sekä lisään lähteet.

....

Matti tuli sisälle ja pyöräytti perinteisen jauhelihamakaronilaatikon. Laatikossa on munamaitoseos. Minun tämän päivän tavoitteeni on pestä joulupöytäliina, silittää se ja pakata joulukoristematkalaukkuun.

Toissa-aamuinen kevään haju perustui siihen, että lumi oli hieman päältä sulahtanut ja sitten jäätynyt taas. Ilmiön jälkeen vallitsee oma tuoksunsa. En pidä sanasta tuoksu. Se on mielestäni imelä. Aivan kuin kirjoitin edellisessä merkinnässäni, että suru possessiivisuffiksin kera tuntuu teennäiseltä, liioittelulta.

Dundeilulle pitää leikata terävät kulmat.

...

Veimme Marian eilen Helsinkiin. Keräsin sängyistä lakanat ja meinaan pestä kaikki joulun lakanapyykin tämän viikon aikana. Oikeastaan toivon kumpaakin tyttöä takaisin taloon, mutta ehkä varmemmin saan heidät käymään, kun vaihdan kaikkiin sänkyihin puhtaat petivaatteet.

Totuin taas Marian läsnäoloon. Kirjoitan parhaiten, silloin kun en voi muuta kuin odottaa, että Maria herää. Tyttö sen sijaan sai minusta kolmessa viikossa toden teolla tarpeekseen. Se on hyvä. Ja kiukutttelu oli hyvä!

Marian vientimatkalla lukaisin Markku Soikkelin uusimman Bittein saari -blogimerkinnän:

http://bitteinsaari.blogspot.com/2022/01/toinen-vuosi-taiteilijakuplassa.html

"Se, että vuonna 2021 julkaisemastani kirjasta ei ole ilmestynyt yhtäkään lehtijuttua eikä kritiikkiä, kieltämättä helpottaa omien julkisuusroolien erottamista toisistaan."

Onko tässä lauseessa jotain, mitä en ymmärrä, sillä heti luettuani, että Soikkelilta on tullut viime vuonna uusi kirja, googlasin hänet:

https://kaksplus.fi/perhe/vanhemmuus/vaiettu-ilmio-isat-jotka-katuvat-lastaan-suostuin-tekemaan-lapsen-koska-vaimo-niin-halusi/

Onpa ollut Kaks´ Plussassa juttu. Hööh, joo, ihminen, joka ei halua lapsia, on hämmentävä. En ymmärrä heitä, mutta pitänee lukea Soikkelin kirja. Hirmu kauniistihan tämä kirjoittaa kirjailijavaimostaan Saara Henrikssonista:

"Kun Markku tapasi vaimonsa, hän tuntui Markusta läheisemmältä kuin kukaan toinen aiemmissa parisuhteissa. ´Suostuin tekemään lapsen, koska vaimo niin halusi, ja pelkäsin, että lapsesta kieltäytymällä menettäisin sen ainoan ihmisen, joka oli minulle läheisempi kuin kukaan aiemmissa parisuhteissa.´" (Kaks´Plus 17.10.2021)

...

Matti aurasi auki koirankusetusväylän käsityöläisaukiolta lukion parkkipaikalle Valmetillamme. Käsityöläisaukion auraaja taitaa olla aggressiivinen ääliö, sillä oli työntänyt käsin avaamani reitin umpeen edellisen lumisateen jälkeen. Nyt kun Matti avasi reitin Valmetilla, auramies oli survonut eilisen päivän aikana kolmen metrin lumikerroksen kusetusreitille.

Tuntui vittuilulta. Onkohan aurayrittäjä jotain sukua Sarja Mavolaiselle tai Osti Rillikaiselle?

Tänä aamuna tykkäsin talostamme ja vaikka kusitunneli oli ummessa, tykkäsin miljööstäkin. Jos joskus osun aukiolle auranheiluttajadorkan kanssa, annan palautetta.