Sankarinaisainesta

la 15.1.2022

Kirjailja Päivi Alasalmi on Flinkkilä & Kellomäessä ensi viikonloppuna. Tiedon nappasin kirjailjan Facebook-päivityksestä. Alasalmi puhuu Anne Flinkkilän haastattelussa sekä viime syksynä ilmestyneestä susiromaanista sekä siitä, kuinka taisteli maksaa hometalonsa kirjoittamalla.

"Päivillä yksi omankin elämän kauhutarina. 2005 hän löysi unelmiensa talon, josta tuli varsinainen homehelvetti. Perhe alkoi sairastella ja lopulta oli muutettava pois. Oikeutta ja korvauksia Päivi ei saanut.

-Yritin kaikkea, kaupan purkua, hinnanalennusta, mutta lopulta oli mentävä oikeuteen. Siinä prosessissa meni usko niin pankkeihin kuin oikeuslaitokseenkin, Päivi sanoo.

Talo purettiin ja tilalle rakennettiin uusi, terve talo. Kustannukset Päivi hoiti laajentamalla kirjoittamistaan. Yhden romaanin tuloilla ei homehelvetin kustannuksia makseta, mutta mukaan tulivat sadut, jatkokertomukset ja dekkarit.

-Luottotiedot säilyivät ja olen ylpeä siitä, että kaikki on maksettu, Päivi sanoo."

Vitsit, mikä sankarinainen! Sain Alasalmelta takavuosina kirjekuoressa Loistavan yksinhuoltajuuden ja äsken pidin Matille alustuksen siitä, kuinka tulee olla tarkkanäköinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Esimerkiksi, jos on juuri ennen ilta-alennusten alkamista S-kaupan karjalanpiirakkahyllyn ääressä ja laarissa on jäljellä muutama piirakka, ne tulee työntää aivan laatikon takaosaan, jotta edes muutama yksilö jäisi alennusmyyntiin.

Tämän tosin taisin oppia jostain muusta kirjasta kuin Loistavasta yksinhuoltajuudesta, mutta Alasalmen kirja näppäili joitain näpyttimiä minussa; muistin, millaista oli, kun tytöt olivat pieniä ja jouduimme Leonidin kanssa laskemaan, mitä ostoksemme maksavat.

Olenkin koettanut opettaa tyttärilleni, missä järjestyksessä laskut maksetaan. Ensin maksetaan aina vuokra. Ruoan laadusta ei saa tinkiä. Sen vuoksi lähetän rahaa aina, kun sen osoite on ruoka. Onneksi etenkin Anna on oppinut arvostamaan terveellistä ruokaa. Pelkäsin jopa hänen olevan kallellaan urheilijan ortoreksiaan.

Kaikki muu on noille alisteista. Paitsi tietenkin Anna priorisoi ylellisen elämäntavan. Kosmetiikan ja kalliit vaatteet. On enoonsa Kostiin tullut sekä tätiinsä Veraan. Leonid tapasi aina sanoa Saksassa perheineen asuvasta sisarestaan, että tämä on trjapišnitsa (tряпичница, tämä on bulgariaa, mutta en nyt ehdi väkertää sanaan kaalikeittoässää) - google-kääntäjä käänsi termin rätinpoimijksi.

Kuuntelen Katri Kannisen ja Liisa Uusitalon Terapian tarpeessa -kirjaa. Sekä Kanninen että Uusitalo on kognitiivis-analyyttisen psykoterapiasuuntauksen kouluttajia ja kirjoittavat siitä, että ei aina tarvitse hakeutua terapiaan, vaan halvemmaksi tulee itsehoito.

Voi käyttää erilaisia Push there, where it moves -periaatteen työkaluja. Kirjoitin tästä työyhteisösovitteluopintojen lopputyöhän ja seuraava toimenpiteeni on, että opiselen itsenäisesti oppikirjan Ratkaisukeskeisestä psykoterapiasta.

Sekä tietenkin hankin firman kirjastoon Terapian tarpeessa -kirjan, koska siinä on konkreettisia tehtäviä. En väkerräkään torstaiksi mitään oppimispäiväkirjaani, vaan alan vähitellen tehdä työyhteisösovittelukoulutuksen arkiharjoituksia. Joitain arkiharjoituksia tein viime keväänä nuorille työntekijöillemme, mutta sitten tuli kesä ja Kaivokoski.

Mobilisoiduin veden ja polttopuiden kantoon. Se on hyvä, sillä huomasin nyt Lapinlahden-residenssimme lunta kolatessa, että olen paljon paremmassa kunnossa kuin viime lumikautena. Syynä on ihan selvästi fyysinen raataminen Rautavaaralla sekä se, että sain antibioottikuurin krooniseen poskiontelontulehdukseeni.

Uskomatonta, miten mukavaa on elää ilman jatkuvaa pientä päänsärkyä eivätkä aivoni tunnu koko ajan tulehtuneelta. Kun vielä saan ilmastoinnin vasempaan poskiontelooni, a vot! Elämä ja henki kulkee. Juha Hurmeen korona-ajan tekstissään, jonka kuuntelin kirjan Pakopiste yhteydessä kirjoitti siitä, kuinka psyykenlääkket tukkivat hänen sieraimensa.

Kun Hurme vastoin psyykeammattilaisten tahtoa jätti lääkkeet pois, ei tullut katastrofia, vaan ilma alkoi kulkea nenän kautta paremmin ja elämä muuttui. Myös Kirsi Piha kehotti jossain kirjassaan hengittämään nenän kautta ja muistaakseni myös Emilia Vuorisalmi.

Ajattelen näin, että olen pannut nyt rakennusliikkeen rahoja melkein kymppitonnin työnohjaajan ja työyhteisösovitteluopintoihin. Haluan oppia johtajaksi ja samalla terapioin omaa päätäni. Olisin minä voinut kaataa tonnikaupalla rahaa omaan psykoterapiaani, kuten huolestunut kansalainen minun toivoi tekevän. Hän kirjoitti Matille messengerissä tosiaan ihan muina naisina, että Matin tulee hankkia minulle apua, kun en itse sitä älyä hankkia.

Nainen ei ole lukenut blogiani tarpeeksi tarkkaan. Minähän autan itseäni koko ajan terapeuttisella omaelämäkerrallisella kirjoittamisella ja kirjoittamalla myös mieheni eksentrisestä sukupuolielämästä, pidän linjoilla ihmisiä, jotka nuppi moraalipaniikista tutisten nussuttavat, että tällaista paskaa he eivät lue, sillä heitä ei mieheni sukupuolielämä kiiinnosta.

Siinä kohtaa Messenger-viestiä nauroin niin, että tenani kastuivat. Vai ei kirjoittaja ole kiinnostunut Matti Valkosen sukupuolielämästä. Hih!

...

Näin psykoterapiaa opiskelemalla saatan joskus käyttää oppimaani jonkun muunkin hyväksi.

...

Apua tuli lähtö. Työmaalle. Lauantaina. Niin.