Kirsi Hytönen ja Leevi Lehdon kuolema, annan Antti Hurskaisen Ihmisten äänille mahdollisuuden

to 10.2.2022

Tänään on jätelaskun eräpäivä. On kotitaloutemme vuoro maksaa lasku. Onnistuisinkohan maksamaan sen kerrankin eräpäivänä? Cargon lasku tulee sähköpostiin, mutta en jotenkin tunnista laskua laskuksi. Ehkä se tulee osoitteesta noreply. Jokin hämminki Cargon laskutuksessa on, kun yleensä herään vasta, kun saan maksumuistutuksen etanapostissa.

Toisin on Holvi.com -alusta. Sain tänään tilausvahvistuksen Antti Nyléniltä. Hieraisin silmiäni, kun avasin sähköpostin. Holvi.com ei sanonut mitään, mutta Antti Nylén, vaikkakin oli sulkeissa, herraparatkoon sanoo. Cargokin voisi keksiä jotain, että asiakkaat erottaisivat laskun roska- ja mainospostin joukosta.

Kuka on jätteenkäsittelyfirmojen Antti Nylén?

Eilen oltiin (puhekielisyysilmaus, juu) Marian kanssa Kuopiossa humputelemassa. Ostin hassun laukun läppärille Marian lävistysliikeestä - inhoan tummansinistä Marimekon arkkitehtilaukkua, se on umpitylsä - nyt voin ottaa muut tarvittavat asiat toiseen hassuun kierrätyslaukkuuni ja kantaa läppäriä erikseen. Arkkitehtilaukku on laadittu siten, että siihen mahtuu mappi. Jos joudun nyt kantamaan mukanani mappia, pitää sille keksiä jotain.

Kävimme (tässäkin olisi pitänyt olla aktiivipassiivi) Rosebudissa kysymässä Antti Hurskaisen esseeteosta Ihmisten äänet. Kirjasta on ilmeisesti vain Helsingin Rosebudissa. Varmuuden vuoksi kysyin sitä myös Suomalaisen kirjakaupan myyjältä.

Myyjä muuten kertoi, että jos ostaa Suomalaisesta kirjakaupasta vuodessa oli 200 euron edestä kirjoja, pysyy kulta-asiakkaana. Kulta-asiakkuuden etuna on, että saa kirjakaupasta henkilökohtaisen myyjän. Kukahan Iisalmen Suomalaisesta kirjakaupasta haluaisi henkilökohtaiseksi myyjäkseni? Oikeastaan haluaisin myös punaisen maton jalkojeni alle joka kerta, kun astun kirjakaupan ovesta sisään.

Eihän Hurskaisen kirjallisuusesseehköä tai en minä tiedä, mikä Ihmisten äänet on, monopolikirjakaupan valikoimaan ollut otettu. Tai jos sitä ei ollut annettukaan, miten lie. Illalla sen jälkeen, kun olin sähkövatkainta, minulle ihan uusi työkalu, käyttäen tehnyt Marialle lohimoussea, tilasin Ihmisten äänet netistä.

Kirjantapaista on painettu 150 kappaletta ja kappaleet on numeroitu. Kiinnostavaa. Koetin pipertää tilaustietoihini, että nimeni on Lehtipiika-Pia ja toivon todella, että lähetys tulee Lehtipiika-Pialle Lapinlahdelle. Ulla-Maija Paavilaisen Jokanaisen voimakirja lähti nyt varmasti kiertämään kohti Rautavaaraa ja toivottavasti se päätyy joskus postilaatikkoomme.

Toisaalta olisi kiva lunastaa kirja Rautavaaran postista. Se sijaitsee Työttömät ry:n kirpparitalossa ja kirpparilla on Annan keittiövalikoimiin käypäistä tavaraa, kunhan joskus ehtisin käydä kirpparivalikoimia lävitse. Postissa asioidessa tulee myös verkostoitua.

Vähän aikaa sitten, kun olin valitsemassa itselleni nättejä postimerkkejä, postipakettiaan jonotti rautavaaralainen metallialan yrittäjä, joka oli kanssamme kunnan järjestämässä potentiaalisten kasvuyritysten tilaisuudessa valtuustosalissa.

Tilaisuudessa oli tavattavissa Metsäkeskuksen tyyppi, jota seuraamalla pääsimme KasvuOpeniin ja KasvuOpenhan oli tunnetusti päällekkäin työyhteisösovittelukoulutukseni kanssa. Rakennusinssimme ja Matti jäivät orpoina tietokoneen ääreen enkä oikein saanut kummastaan mitään irti.

Kuin narulla työntäisi, sanoi ammoin Lapinlahden kunnanjohtaja Kari Virranta. En muista, mistä hän niin sanoi, mutta ilmaisu on käyttökelpoinen, kuvaava ja osuva. Åålraidi, kyse on siitä, että en osaa sitouttaa ihmisiä. Se(kin) on johtamisessani puute.

Vituttaa silti alituinen narulla työntely.

Joka tapauksessa tänä aamuna, kun nousin varhain ja kävin katsomassa, kuka anivarhain kolailee lunta vanhan kunnantalon pihalta, ja noukin Hallan tekemän kakan lukion sisäpihalta, en tajua, miksi hurtta juuri siihen, näkyvälle paikalle kakkasi, eihän Halla ole tavallisesti dominoiva, vaan kakkaa siveästi lumipenkkaan eikä näkysälle, löysin sähköpostista tilausvahvistuksen, jossa oli sulkeissa näin: (Antti Nylén).

Antti Nylén saikin taannoin hyvät hynät julkaisijaksi ryhtymistä varten. Susinukke Kosola (Daniil Kozlov) sai apurahan myös runojen julkaisualustaki. Mainiota, erinomaista! Tyypit ovat panneet toimeksi!

Annan muuten Lapinlahdellekin vielä mahdollisuuden. Uskalsin tänään tosiaan puhua aamulla elävälle lapinlahtelaiselle ja eilen sain eräältä Lapinlahdelle palanneelta ihmiseltä kaksi vilkutusta. Olipa mukavata!

Myös Antti Hurskaiselle annan suopeasti mahdollisuuden, vaikka Imagen uskontoaiheinen polvifetissiartikkeli oli ihan seko. Olen koettanut lukea tekstiä useaan otteeseen ja ehkä jos Ihmisten äänet on luettavaa tavaraa, kahlaan polvifetissisotkun loppuun.

Hurskainen ilmeisesti pelkää, että hänen entiset äidinkielenopettajansa Lapinlahden yläasteelta ja lukiosta lukevat hänen essseitään ja romaanejaan. Siinä missä Välinpitämättömyys ja etenkin kokoelman essee Jumalaton saari olivat teräviä ja tarkoitettuja, oli Kuihtuminen vittuilua, josta ei ottanut selvää, kenelle kirjailija vittuili.

Voihan olla, että Hurskainen vittuili Kuihtumisellaan rankoille kirjailijoille. Olen alkanut arvella, että kohtaus, jossa minäkertoja lähtee ajamaan kännissä Kouvolan Prisman parkkipaikan takaosasta, onkin rankkuusparodia. Minulle Kuihtumisesta tuli mieleen, että aijaa, tyyppi haluaa kirjoittaa alkoholismista, mutta on päättänyt etäännyttää.

Sen sijaan ihailin Hurskaista tarkkanäköisyydestä esseessä Jumalaton saari. Essee kertoi Lapinlahden Väärnin leirisaunan tapahtumista eroottisviritteisissä isostapaamisissa. Isosilla oli Johtaja ja Johtaja oli vähän samantyyppinen hahmo Lapinlahden seurakunnan nuorisotyössä kuin Rick Ambrose Jonathan Franzenin Crossroadsissa.

Rick Ambrose oli silmänkääntäjä ja nosti seurakunnan nuorisoryhmässä jo entisestään suosittujen statusta. Ambrose sai koulurankingin ykköset seurakuntanuoriin, mutta kyseenalaisin vaikutuskeinoin. Jumalattoman saaren johtaja vetosi nuorten miesten viettielämään aivan kummallisella tavalla. Hän on ollut samanlainen käärmeenlumoaja kuin Crossroadsin Rick Ambrose.

Onko Hurskainen pelästynyt kuin Juhani Aho Yksin-novellinsa seurauksista? Onko ylipäätänsä kukaan Lapinlahden seurakunnasta lukenut Hurskaisen Jumalatonta saarta? Onko esseekokoelma paikallisten kirjailijoiden näyttelyssä kirjastolla? Onko Antti-Pekka Sonnisen Oikeus omassa kädessä? Entä onko Jussi Kalevan Puolukkaparonit?

Puolukkaparonit jäi minulle samaantyyppiseen kohtaan kuin Gerry Ilvesheimon Lykantropia. En mene näihin nyt tämän enempää. Joka tapauksessa sylettää Lapinlahden kulttuurielämän sovinnaisuus. Lapinlahden kultturielämä on sitä, että kerrotaan, kuinka XX istuu ja XY seisoo ja ZX makaa (siis ei tietenkään silleen.). Ja sitten joku sienipiip puhaltaa torvea.

Olen muinoin ollut uusintamassa sitä typerillä Matti ja Liisa -lehtijutuillani itsekin.

Antti Hurskainen on menettänyt terävyyttään ja alkanut suoltaa kummallista diibadaabaa. Onneksi ei sovinnaista Kun isä lampun osti -lastupaskaa kuin Juhani Aho Yksin-tekstinsä jälkeen.

Kirsi Hytösen Naisen kolmas elämä - nautinnon vuodet pani hiljaiseksi. Kirjan alussa ajattelin, että onpas uhoa. Minäkin uhoan ja arvelin, että kyllä tässä täytyy tulla jotain muutakin. Tuli totisesti. Ensimmäisenä kuuntelulumenkolausiltana jäin kaipaamaan kuvausta siitä, kuka hoiti Kirsi Hytösen aviomiehen kokeellisen runouden ja James Joycen kääntäjän Leevi Lehdon hautaan. Senkin Hytönen kertoi suoraan ja kursailematta.

Kirjan alussa mietin, oliko Leevi Lehdon rakastus, nuorempi nainen, pitämässä tätä kädestä kuolinhetkellä? En tiedä eikä tavallaan ole väliäkään, sillä Kirsi Hytönen kertoi, että olivat sopineet aviomiehen kanssa siitä, että Hytösestä ei tule miehensä omaishoitaja.

Tämä oli oikeasti hirmu hyvä ratkaisu! Leevi Lehdon yhteisö joutui ottaman miehestä vastuun. Hytönen kertoo, että Lehdolla oli ympärillään noin kymmenen hengen rinki. Rinki piti huolta asioista, joihin julkinen terveydenhuolto ei taivu.

Toki Kirsi Hytönen olisi halunnut olla miehensä vieressä tämän viimeiset viikot tai kuukaudetkin, mutta MSA-taudin loppuvaiheista ei vielä tiedetä. Ne voivat kestää vaikka kuinka kauan. Sattuman oikusta Leevi Lehto kuoli juhannuksena ja hänen vaimonsa oli avoimen avioliittonsa kumppanin kanssa jossain mökillä.

Kirsi Hytönen kertoo alkaneensa inhota juhannusta siitä lähtien. Hän olisi halunnut olla läsnä, kun mies lopulta kuoli. Jyrki Kasvin vaimo Maria Bomankin sai olla sekä Kasvin poika. Maria Bomanin haastattelu oli kansiotsikkona: Jyrki Kasvin leski Maria Boman kertoo viimeisestä kesästä.

Ostin eilen Kuopion Päivärannan K-Sittarista Apu-lehden, mutta en edes vilkaissut kansiotsikkoja, sillä tiesin, että maakunnan aiheilla ei lehteä myydä kuin maakunnassa. Kun avasin sisällysluettelon, sivulla 46 oli otsikko Ruuna Reipas, Varpaisjärven suurin julkkis.

En selannut lehteä sivulle 46. Arvasin, että Nilsiän seudun kirjeenvaihtaja, kirjailija Antti Heikkinen on ollut asialla. Niin oli. Itketti taas sama kohta kuin Ruuna Reippaasta kertovassa näytelmässä. Kävimme sen Matin kanssa katsomssa. Yhdessä. Olin Matin rinnalla silloin. Oli ankea kesä 2019. Matti joutui juoksemaan silloin työreissujensa meno- ja paluumatkoilla "neuvomassa kirjanpitoa".

Hänen rinnallaan Varpaisjärven sisäkesäteatterissa ei kuitenkaan ollut hänen raiskaajansa eikä tahmainen liimapyllynsä. Minä olin. Minä hänen kristillisesti vihitty vaimonsa, lällällää. Näytän pitkää nenää teille kaikille, jotka siellä hikoilette vaivautuneisuuttanne tietokoneiden ääressä.

Näytelmä oli ihana, vaikka itse näytteleminen oli senioriparitanssiin tai Lampiinsalmen perinnetanssiyhdistyksen orgioihin verrattavissa olevaa laahustelua pitkin näyttämöä. Se, että Ruuna Reipasta esitti ihminen, nainen, oli hieno drramaturginen ratkaisu ja Ruuna Reippaan isännän Aapeli Miettisen pojan poika, Eerik Miettinen Aapeli Miettisenä ei ehkä ollut kovin sulava - höpsistä! Jos minä olisin ollut ohjaaja, olisin tehnyt komeasta Eerik Miettisestä hevosen ja hevosta esittävästä naisesta Aapeli Miettisen!

Niin näytelmä olisi toiminut ja siinä olisi ollut jännitettä sekä dynamiikkaa.

(Aijoo orgiat lainasin Mikael Jungnerin elämäkerrasta. Elämäkerrassaan Jungner kertoi demarinuorten orgioista. Hihitin siinä kohtaa tenat kusessa. Demarinuorten?!?! Orgiat????)