Konttoritöitä on helpompi tehdä, kun oppii olemaan väheksymättä pieniä töitä

"Työnnä positiivinen ajattelu hanuriisi, kierrän kriisiryhmänne kaukaa, älä tyrkytä minulle terapiaa..."

to 3.2.2022

Hieman aivosumuinen päivä. Ei paljoa. Yö oli melko kehno, mutta luin jostain elämäntaitolehtijutusta, että kannattaa aina herätä samaan aikaan. Jos herää, rytmi ei ala vaeltaa illasta.

Ajoin eilen Rautavaaran Kaivokosken postilaatikon kautta Juukaan kello kymmeneksi. Sisko-Paula ehti Pyhän Eliaan tsasounaan kävellen ja minä hujautin pyhäkön pihaan viittä vaille.

Ehdin käydä puuteroimassa nenäni ennen palvelusta. Lisäksi aion hankkia hätävarasiemennäkkäripussin aamuisia ajoja varten. Oli niin kiire ajaa Juukaan, etten ehtinyt käydä aamuverensokereita nostattamassa Nilsiän Pöllissä, Vanhassa Postissa. Siellä on aivan mainiot lounasruoat.

Eilen Pöllin kasvisruokana olisi ollut pestotomaatteja ja tiistaina parmesaani-parsakaalipaistosta. Osuisinpa Pölliin joskus leivointapäivän jälkeen. Jos oikein käsitin, ravintola myy itsepaistamaansa leipää talosta ulos.

Myydään ulos, kun sitä on, sanoi jonkinlaisen päällikön oloinen nuori nainen.

En minä eilen olisi Pölliin jäänyt lounaalle, mutta olisin kaapannut mukaan piirakkasiivun tai voileivän. Vesannon-työmaalle mennessä on tullut jonkinlaiseksi tavaksi koukata mukaan Lossirannan sämpylä tai tonnikalaleipä.

Työmaapalavereiden leivonnaiset aloin ostaa Vesannon suoramyyntitorilta, Vestorilta. Vestorilla on ihan oikeita karjalanpiirakoita, kuten tietenkin olisi Puustellin leipomossakin, mutta Pielavesi osuu reitille vain jos pitää tankata Nesteellä.

Eilisellä turneella Varpaisjärven kohdalla en tuntenut vielä nälkää, mutta kun tyhjensin postilaatikkoamme, tuntui tuttu humaus. Sen jälkiseurauksena poistulomatkalla - tuolin Nilsiän kautta  - pyörähdin erään kyltin nähtyäni seuraavassa risteyksessä ympäri.

Ajoin mutkittelevaa pihatietä söpön pikku talosen pihaan. Halusin tietää, millaiset paneelit talosen makuuhuoneen seinässä on. Olen nähnyt kuvottavan kuvan kutsuvista sähkönsinikuvioisista pussilakanoista pedattuna sänkyyn ja taustalla olivat ruskeat sormipaneelit.

Luulin, että paikka on kesämökkinä. Soitin ovikelloa ja hätkähdin, sillä ulko-oven avasi ystävällinen ehkä noin kuusikymppinen nainen. Selitin hänelle, että olen Matti Valkosen vaimo ja mieheni on piirtänyt talonne.

Nainen kertoi talon viime vuosien tilanteesta, asukkaasta ja asukkaan miehestä. Mies oli kuollut 22 vuotta sitten. Kohtaaminen oli lämmin ja poistuin pihasta pyytäen anteeksi aiheuttamaani häiriötä.

Nainen hymyili, että ei tässä mitään. Lisäksi hän tuumasi vilpittömästi, että aijaa, mikä se nimi oli? En ole koskaan kuullutkaan. Olisin voinut suudella hänen jalkateriään sen vuoksi, että ei ole koskaan kuullutkaan.

Voi olla, että talossa oli mummolasormipaneelit. En tiedä. Olisin halunnut kertoa, millä asialla olen, mutta alkoi itkettää ja jouduin kääntymään pois ennen kuin olisin lyyhistynyt kivusta ja tuskasta talon ulkorappusten eteen.

Huomasin, että mieheni on 1980-luvun puolivälissäkin ollut esteetikko. Kesämökiksi suunnittelemansa talo oli sopusuhtainen ja nätti kuin karkki.

Yöllä kävin lävitse syksyn 2019 tapahtumia. Päiväkirjamerkinnöissäni oli Matin ja minun suuresta muutosta yläkerrasta alakertaan ja sängyn hankkimisesta. Oli paljon muutakin, mutta oli meillä päiväkirjamerkintöjen mukaan ihan onnellisiakin hetkiä. Silloinkin. Matti muistaa hyviä juttuja jopa vuosilta 2012 - 2016. Kesällä 2016 yksi pipari meni kiinni ja aviomies vapautui aloittamaan kanssani pariterapian.

En oikein tiedä, milloin neiti Pikku Piparinen aloitti uudelleen syli-ikävöinnin, mutta nimipäivänäni 2017 mieheni oli sitä mieltä, että neiti Pirpsakka Saunatonttunen ei vain jää mielestä.

Vittu, eikä käyttänyt kon... ei kun possessiivisuffiksia. Ei todellaan Pikku Huppuhassunen antanut itseään jäädä mielestä, sillä kuulutti tekstarein pikku pikku aropupukahvinkeittoon kahvinkeittoon -sattumuksiaan elämässään ja kasvatti aivan mahtavia siveyden sipuleitaan, joita mieheni sitten säilöi.

Eilisaamuisella matkallani tömähti mieleeni avainlukulista. Edellisen avainlukulistan olin ottanut käyttöön viime syyskuussa ja jotenkin kummasti kiiinnyn avainlukulistoihin.

Mielestäni joka kerta, kun vaihdan listaa, pitäisi järjestää vanhan listan hautajaiset.

Oma avainlukulistani ulottuu vielä aviomieheni kiusaajien aikaan. Sen olen ottanut käyttöön 5. tammikuuta 2020. Blogiini tuolloin kirjoitin: "....minun puolestani polyamorikot ja muut sellaiset saavat keskenään kuksia niin paljon kuin nahkat jalkovälissä sallivat, kunhan eivät vain tule kuksimaan minun aviomiestäni."

Tästä kumpikaan miehelleni ääneen blogia lukenut naikkonen ei tietenkään tiedottanut. He siteeraasivat kyllä muunlaisia tekstejäni Matille ja halusivat keskustella niistä.

Nauran aina säännöllisin väliajoin Minotauroksen tekstareille. Niissä ei ole yhtään lausetta, jonka monsteri olisi onnistunut kirjoittamaan oikeakielisesti. Toiselta huopahuppuhöpönöpuputtihöpöttinöppöseltä, joka kirjoittaa hienoa suomen kieltä, sain äärettömän oikeakielisen kirjeen, jonka päiväyksen kaksivuotisjuhla on jo takana.

Päiväyksen vuosipäivänä otan kirjeen esille ja huomaan, että vuosi vuodelta nauran yhä makeammin esimerkiksi tälle: "Vaikka et pidäkään tarpeellisena rajoittaa seksiä yksinomaan avioliittoon kuuluvaksi, niin voisit hieman enemmän kunnioittaa sitä, että jotkut vilpittömästi pyrkivät siihen."

Olisittepa nähneet Matin ilmeen, kun ensimmäistä kertaa luin  kohdan hänelle ääneen. Ilme oli ensin sekoitus tyrmistystä ja epäuskoa. "XX:hän rajoittaa seksinsä tosiaankin yksinomaan avioliittoon. Jonkun muun avioliittoon, " hän lopulta tyrski.

Kirjeestä usein lainaamaani kohtaa edelsi hurskas jakso uskonnollisesta etsinnästä: "Vieläkään en ole löytänyt tyydyttävää vastausta siihen, kuinka ihminen voi elää läheisessä yhteydessä Jumalaan, mutta ainakin huomasin, ettei hänestä voi noin vain pyristellä irti."

Avomielisesti hän tunnustaa, että ainoaksi selviytymiskeinokseen on jäänyt itsensä paaduttaminen. Niin. Mieheni hömmeröhöpötin on oikea Jeesuksen morsian!

...

Tänään koetan altistusta. Olen vältellyt kesästä 2003 lähtien Lapinlahden S-marketin parkkipaikan lävitse kävelemistä. Entinen kunnansihteeri haukkui minut parkkipaikalla suureen ääneen huutaen: "Mitä valheita sinä kirjoitat Matti ja Liisa -lehteen?"

En kirjoittanut valheita, vaan kirjoitin Valion jätevesiputkista, jäteveden puhdistamoon tulevien hulevesien määrästä, jäteveden mittauksista, ympäristökeskuksesta ja Lapinlahden kunnan välttelystä. Lopulta kysyin kaikilta valtuustoryhmän puheenjohtajilta, saako valtuuston kokouksissa keskustella.

Valtuuston silloinen puheenjohtaja nuiji hiljaiseksi ekovihreän Kaisa Merenmiehen niin nopeasti ja niin ovelasti, että esimerkiksi tuleva aviomieheni, Vasemmistoliiton valtuustotyh...ryhmän puheenjohtaja Matti Valkonen oli asiasta pihalla kuin eilen puutarhakanojen munima muna.

Yhtä viaton ja silmä pyöreänä. Huulet hieman avuttomasti raollaan ja kasvoillaan autuas ilme. En tiedä mitään, hän tuntui sanovan: Enkö olekin söpö? Sanoi kuitenkin haastattelussani, että totta kai voi keskustella.

Silloin ajattelin mielessäni, että hyvin pärjää, jos varjelee itseänsä liialta tiedolta, ei ota selvää ahdistavista asioista, ei perehdy esityslistoihin puhumattakaan siitä, että kurkistaisi joskus jonkin esityslistakohtien kulisseihin. Niin säilyy kaikkien mielestä mukavana, ihanana miehenä.

Ajattelin samaan syssyyn, että tietystä naiiviudestaan ta lapsekkuudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi tyyppi on edelleen ihan laitettava. (Lukekaa Kotuksen artikkeli Karvalammella ongella. Ilmiö on nimeltä kiertoilmausten telaketju.)

Halusin hänen kanssaan kauniita jälkeläisiä. Hänhän oli edelliskesänä vedonnut eräälle nuorelle naiselle, että rotua pitää hieman jalostaa. Tätä en tiennyt silloin ja jos olisin tiennyt, olisin juossut ja lujaa toiseen suuntaan. Kiinnostavaa olisi tietää, että mikäli olisi toteutunut vaihtoehtoinen tulevaisuus ja mieheni olisikin alkanut rodunjalostussonniksi, olisiko monsterimainen anoppi käynyt vävypoikaansa käsiksi?

Mummoparka. Otti ja loukkaantui. Mieheni oli kysynyt häneltä rodunjalostuspuheiden jälkeen, miltä tuntuu olla vävypojan rakastajatar.

...

Kirja Terapian tarpeessa suositti altistusta. Tämän päivän tavoite konttoritöiden jälkeen on kävellä S-marketin parkkipaikan sivuitse valoisan aikaan. Altistan itseäni omatoimisesti, sillä ensi Aikataikaan meillä on anarkisti- ja kommunistiäitien Istukkaryhmän kanssa kehitteillä äiti- ja mummopride-kulkue. Ostamme Huutonetistä Voi vitun vitun vitun vitun vittu -mukit, kannamme niitä juhlakulkueessa Aurinkotuulen ympäri laulaen:

"Työnnä positiivinen ajattelu hanuriisi, kierrän kriisiryhmänne kaukaa, älä tyrkytä minulle terapiaa..." (Sanat Ismo Alanko)

...

Päätin, että kirjoitan vast´edes jotain ihanata avainlukulistojen tyhjään ylälaitaan, jonne tallennan aina listan käyttöönottopäivän. Firman avainlukulistassa lukee nyt käyttöön su 30.1.2020 ja Vesannon työmaa alkoi ma 10.1.2022.

Leikkaan sitten avainlukulistan yläsuikaleen irti, työnnän silppuriin vanhat avainluvut ja liimaan yläsuikaleen paksuun päiväkirjaani. Paksu päiväkirja on tyhjä tietosanakirja, painosta jollekin osunut täysin blanco paksukainen, joka löytyi Leonidin jäämistöstä.

Olen muuten onnistunut nyt kuukausimääriin olemaan mainitsematta koko miestä. Ehkä olen toipumassa vähitellen hänen kuolemastaan. Kuolemasta tulee kymmenen vuotta ensi elokuussa.

En tiedä, mitä kirjoitan omaan vanhaan aivanlukulistaani, jonka saan vaihtaa toivoakseni pian. Ehkä sen, että maaginen, elämäni käänteen tekevä päivämäärä, on 15. tammikuuta 2020. On elämä sitä ennen Matti Valkosen kanssa eikä se aina ollut sen arvoista, pakko sanoa, ja on elämä sen jälkeen, joka on voi pojat, tietäisittepä, jos haluatte tietää, lukekaa Riitta Uosukaisen Liehuva liekinvarsi kohdasta Topi.

Päivämäärän, 15. tammikuuta 2020, voi korjata minulle vaikka nimettömällä kirjeellä, jos tietää jotain, mitä minä en tiedä. Tiedän, että olette siellä ja tiedän myös, että aviomieheni joutui ottamaan vastaan jättiläistissien kuvia vielä helmikuun alussa 2020.

Helmikuun alun tissilähetyksiin mieheni kuitenkin ryhdikkäästi kirjoitti torjuvan vastauksen. Se oli hänelle hieno kasvun paikka!

Tammikuun lopussa, taisi olla 28:ntena päivänä, Matti kävi lopettamassa yhden suhteen. Tosin heti seuraavana päivänä piti varmistella, miten nainen voi ja rauhoittaa tätä, että Pia on jo rauhoittunut.

Silloin otin mieheni puhelimen ja soitin Jeesuksen morsiamelle. Kerroin, että hänen pitää jättää mieheni rauhaan. Olen sen jälkeen joutunut soittamaan samantyyppisiä puheluita muitakin.

Pahimpiin kuuluu 12. maaliskuuta 2021 käymäni puhelinkeskustelu. Puhelin soi ja Matti kalpeni eikä vastannut. Näin, kuka soitti. Lähetin Matin puhelimesta tekstarin: "Olen koko päivän varattu, tekstaroidaan."

Ei kuulunut mitään. Puolilta päivin soitin naiselle omasta puhelimestani. Olisin halunnut kertoa hänelle ystävällisen lujan lempeästi, että asiat hoituvat minun kauttani.

Nainen ei vastannut. Soitin useamman kerran ja lopulta soitin mieheni puhelimesta naiselle. Lopulta nainen vastasi: "Teeerve, olen kaupan kassalla. Soooitan sinulle päin takaisin."

Ääni kehräsi. Siitä olisi voinut valmistaa kermatoffeekarkkeja, Omareita tai kurkusta alas luiskahtavia hunajakakkusia. Odotin vähän aikaa ja soitin mieheni puhelimesta naiselle uudestaan. Hän aloitti samanlaisen kurnutuksen: "En ooole soittanut piiitkään aikaan...."

Silloin repesin ja sanoin hyisellä natsitappajaäänelläni, kuka olen ja kysyin, mitä asiaa naisella oli miehelleni. Minusta on tullut hirmu rohkea. Nainen menetti malttinsa ja alkoi kirkua.

Käskin häntä soittamaan illalla miehelleni ja niin hän soittikin. Menin ensin vähäksi aikaa kodinhoitohuoneeseen, jotta kehrääjä saisi asiansa sanottu, mutta kun puhelusta ei ollut tulla loppua, kuuntelin aikani vierestä - nainen papatti hysteerisenä ja minä otin puhelimen käteeni.

Kerroin, mitä naisesta ajattelin. Se ei ollut kaunista kuultavaa, mutta en kadu sanaakaan.