Antit Nylén ja Hurskainen voisivat vastata Enqvistille

Uskomattomasta matkasta uskovien maailmaan ja vähän Omenapuun katolla

ke 20.4.2022

Matti lähti pihasta kohti Vieremän kirkkoa. Tänään kirkkoa puretaan sisältä ja huomenna ulkoa. Tänään herätys oli onneksi vasta kuudelta, huomenna viideltä. Aamut Kaivokoskella ovat ihania. Tänään lauloivat peipposet ja joukko kesälintuja joita en tunnistanut.

Minulla on mukanani nippu laskuja eiliseltä kopiointikeikalta. Nauratti Kikka Laitisen kuvaus Omenapuun katolla -kirjasta apurahahakemusten nettikurimuksesta. Se oli osuva:

"Monta kertaa tieto, jonka yksi viisas ihminen voisi minuutissa kertoa, on koneen kanssa toimiessa epävarma, epäselvä tieto, johon aikaa on varattava paljon, näet, ohjelmien latauksiin, kirjautumisiin, salasanojen keksimisiin ja muisteluihin, kaavakkeiden täyttelyihin (oletko mies vai nainen, kenties joku muu, mikä? perkele, oletko homo?! Asutko alajärvi, alavus, alakönkkölä jne (käymme varmuuden vuoksi läpi kaikki maat ja pienetkin paikkakunnat a:sta ö:hön, koska me koodarifirmat laskutamme työtunneista kovan liksan ja jos saamme tänne lisää aikaa vieviä turhia rivejä, parempi meille) siis rullaa rauhassa ja ruksaa sitten vastaus. täyttele lomakkeet ja kaaviot..." (Kulmala & Laitinen 2022, Omenapuun katolla)

Vastustin aikoinaan värikopiokoneen hankkimista. Arvasin, että homma pysähtyy, jos yksikin väri on lopussa. En ymmärrä, miksi värikopiokone ei voi vain jättää seoksesta pois esimerkiksi magentaa. Olisi sitten vähän kumman värisiä kopioita, mutta työt tulisivat tehtyä.

Nyt ainakin sata kertaa tulostin värikopioita ja jouduin noustamaan persettä tuoliltani sekä purkamaan tulostusjonon. Se, että saa tulostavan tietokoneen tulostamaan mustavalkoisia, on ihan oma kuviokarkelonsa. Nyt muuten tiskivesi porisee liedellä. Pitää panna tiskivedet viilenemään ja puurolautaset veteen likoamaan. Hetkonen.

Miksei tulostinasetuksissa voi olla täppää, joka kysyy, tallennetaanko asetukset pysyviksi vai tulostetaanko mustavalkoisella useamman kerran? Välillä sain mustavalkeat tulostettua, välillä piti käydä purkamassa värijono, välillä onnistuin tulostamaan varatulostimeen. Hyvä, että sain senkin räppänän herätettyä henkiin.

Lopputyöpäivästäni olin jo aivan raivona ja sitten luin Kuopion kaupungin sivuilta, että eivät ota vastaan muuta kuin verkkolaskuja ja jos ei ole omaa verkkolaskutusohjelmaa käytössä - se nyt jumalauta vielä tästä puuttuisi - saa ihan itse ja maksutta kirjautua Kuopion kaupungin tavarantoimittajille perustamaan järjestelmään.

Juu, pitää vain ensin pyytää tunnukset ja opetella systeemi. Iisalmen kaupunki teki saman tempun, mutta siellä kohtelu oli niin lämmintä, ystävällistä ja ymmärtäväistä, että ihan opettelin muodostamaan viitteitä ihan pelkästään siitä ilosta, että saan palvellla Iisalmen kaupungin ystävällisiä talous-hallinnon asiakaspalvelijoita.

Ihan totta, he olivat tosi kivoja, kun minä vääntelin tuskissani käsiäni, että tämmöinen systeemi on meidän pikku yrittäjäpoloisten opeteltava. Eilen illan hämärtyessä roiskaisin Kuopion kaupungin Monetraan syvästi ja perusteellisesti vittuuntuneen viestin: "Tarvitsen tunnukset, jotta voisin väkertää teille tällaisen laskun."

Laskuun panin työtunnit sekä tunnin laskutusjärjestelmäveivausta. Jos en saa tunnissa laskutusohjelmaan laskua tehtyä kirjautumisineen ja siihen sisällytettyä tunnusten aneluun käyttämääni aikaa, laskutan toisen tunnin. Jos menee minuutinkin ylitse, räpsähtää toinen tunti laskuun.

Panin Matin korville kuulokkeet ja puhelimeen Kari Enqvistin Uskomattoman matkan uskovien maailmaan. Kun mies oli kurvannut Pyry Saabin kintereillä tiehensä, ryhdyin minäkin kuuntelemaan Enqvistiä. Nauraa hörähdin sille, että Enqvist tarjoilee - viston kuivakkaan tapaansa - meille uskonnollisille meemejä osoituksena siitä, että Jumala on nero - semmoisen meemijärjestelmän neuroneineen on meille kehittänyt.

Ajattelin, että nuinhan minä olen ajatellut. Niin olenkin. Jo keväällä 2013, kun neiti Satiainen oli vielä vähän enemmän neitsyt kuin seuraavassa kesäkuussa - ainakin Matin todistelujen mukaan ja pariskunnan yhdessä minulle kirjoittaman kirjeen perusteella - minä itse ajoittaisin korkkaamisen lähemmäs vuotta 2012, kun neiti täytti 40, minä luulin, että 50 -, kirjoitin blogissani näin:

"Wikipedia tulkitsee Dawkinsia niin, että meemi monistuu yksilöiden kesken verkostomaisesti. Ne siirtyvät ihmislapselle matkimisen sekä oivaltamisen avulla. Hyväksyn meemiteorian tällä alkeellisella oppineisuudellani, mutta Jumaluskoani se ei poista.

Onpa fiksu Jumala, kun on keksinyt noin nerokkaan ylisukupolvisen viestinsysteemin kuin meemit, ajattelin, kun aloin ottaa meemeistä selvää.

Tässä tullaan Rouvisen minulle lähettämään Boyeriin. Boyerin mukaan kulttuurin siirtyminen ei muistuta meemien monistumista geenien tavoin identtisinä, vaan siirtymäprosessi näyttää kuin itsestään synnyttävän poikkeuksellisen runsaasti outoja muunnelmia."

http://www.piavalkonen.fi/blogi/2013-05-1234985968

Lainaukseni lopussa viittaan viehkossa Marimekkopussukassa saamaani Pascal Boyerin Ja ihminen loi Jumalat -paksuun opukseen. Niin. On edelleen alati kiinnostavaa tutustua ihmisten uskontokäsitysten outoihin muunnelmiin.

Minun on vain niin vaikea jatkaa keskustelua, kun toinen osapuoli lukitsee totuuden. Esimerkiksi tohtori Loimulohi, ortodoksisen kummityttäreni isä, toisti sanat, jotka olin aikaisemmin kuullut jonkun ortodoksipapin saarnassa, että ortodoksinen teologia tulee ottaa kokonasuutena - ei voi poimia rusinoita pullasta. Ajattelin keskustelussamme, että tjaah, miten niin, kuka määrää, ettei voi.

En kuitenkaan sanonut mitään ääneen ja yhteydenpitomme tyrehtyi siihen. Arvelen, että tohtori Loimulohi ei oikeasti halunnut lukita totuutta, mutta minä loukkaannuin ja loppujen lopuksi teki mieli sanoa hänelle puhelimessa, että haist´voan vittu sinäkin.

Jospa olisin hengittänyt rauhassa, tasannut pulssini ja jatkanut siitä. Olisi voinut olla niin, että huojahtelevaan ystävyyteemme ei olisi tullut ryppyä. Moneen kertaan olen sittemmin kuullut tohtorin sanovan, että suurin osa ihmisten välisistä ongelmista on vuorovaikuksellisia ja minä pikaistuksissani sanon ystävyyksiä irti, kun kyse saattaisi olla vain halusta keskustella ja pohtia yhdessä.

Joka tapauksessa hörähtelin Enqvistille lisää tämän heittäessä kehiin Antti Nylénin, esseisti-julkaisijan, jonka signeeraama postikortti koristaa jääkaappiamme Kaivokosken tuvassa. Nylénin kortin viereen asetan Kirjokannen julkaisijan Jussi Virratvuoren kortin, kunhan olen lukenut Omenapuun katolla loppuun ja saan kortin kirjanmerkkikäytöstä.

Molemmat kustantajat kiittelevät minua kirjojensa ostamisesta. Nylénin julkaisema Hurskaisesseekokoelma Ihmisten äänet sisältää luvun Uskosta. Luku on oppinut ja kirkas, mutta kumman kylmä. Se ei koskettanut minua millään lailla ja lukea hurautin sen muutamassa minuutissa. Jälkikäteen kyllä ajattelin, että tähän pitää palata.

Antti Hurskainen kirjoittaa olevansa protestantti, körtti. Hän lähtee kelvottomuuden tunteesta, mutta mainitsee armon vain vittuilevassa sävyssä. Väiitäisin, että Hurskaista ei ole vielä tarpeeksi elämä koetellut. Ehkä se on hänen tragediansa. Ettei oikeastaan suuria ongelmia ole. On ihana herkkä taiteellinen vaimo, ainakin kaksi poikalasta, toimeentulo on vakaa, siitä pitää rouva huolen.

Miksei saisi olla puolison varassa?

Sen kun loisi hienoa taidetta. Sitä paitsi minusta Hurskainen sopisi paremmin ortodoksisiin piireihin.

Joka tapauksessa Kari Enqvist lainaa Richard Dawkinsia ja tämän ajatusta uskonnosta eräänlaisena ajatusviruksena, joka tarttuu ihmisestä toiseen ja monistaa itsensä tehokkaasti. Koska ajatukset muodostuvat ihmisen aivojen molekyylikemian ansioista, meemiä voisi kuvailla molekyylien ja hermosignaaleja välittävien ionien muodostamana väljänä ja kenties koko aivojen yli ulottuvana rakennelmana.

Ärtymys, joka meemiajattelu on uskovaisissa herättänyt, on yllättänyt Enqvistin. Hän kirjoittaa, että meemi voisi olla hyvän Jumalan nerokas keksintö uskonnon levittämiseen eikä sen millään tavoin pitäisi mitätöidä uskonnollisten ideoiden arvoa.

Näin minä kirjoitin jo vuonna 2013 ja Enqvist vuonna 2012. En ole lukenut Enqvistin kirjaa ja itse keksin ajatukseni sen jälkeen, kun kävin kuuntelemassa luterilaisilla kirkkopäivillä Alister McGrahtia. Hän Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professori ja kirjailija.

Uskonnolliset vastaväittäjät Enqvistin mukaan eivät ymmärrä tuon taivaallista kompleksista fysikaalisista systeemeistä. Meemi on pelkkä sana, tieteislyyrinen kärpäsenlika, lyttää Antti Nylén kaikella varmuudellaan, jonka on ammentanut syvällisellä perehtyneisyydellään 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen.

Ymmärrän Enqvistiä. Jaan hänen harmistuksensa. Esimerkiksi marxilaisuutta arvostelevat usein he, jotka eivät ole koskaan oikeasti Marxin ajatteluun perehtyneet ja Neuvostoliiton tuntijoita sitä vasta julkisuudessa viliseekin.

Neuvostoliittohan heidän mielestään on ollut koko olemassaolon ajan ihmisiä vankileirille sulkenut kammottava diktatuuri. Ei jumalauta. Onneksi toimittaja Janne Yläjärvi toi toista näkökulmaa Leonid Iljitš Brežnevin aikaan jutullaan 75-vuotiaasta Nina Fjodorovnasta. (Savon Sanomat pääsiäislukemisto la 16.4.2022).

Babuška Nina asuu Donetskin liepeillä Itä-Ukrainassa ja sinnittelee olemattomalla eläkkeellään.

Nina Fjodorovna sanoo jutussa, että Brežnevin aikaan oli parempi. Aikakautta sanotaan (1966 - 1982) stojan eli pysähtyneisyyden aikakautena ja juuri silloin Neuvostoliitto rappeutuikin. Kehitys jumi ja vaikka Mihail Sergejevitš Gorbatšov kuinka koetti kääntää systeemiä kohti demokraattista sosialismia, seurauksena oli romahdus.

Lukekaa ihmiset Naomi Kleinin Tuhokapitalismin noususta siitä, mitä tosiasiassa 1990-luvun alun Venäjällä tapahtui. Olenkin monta kertaa kirjoittanut ja sanonut, että jotain mätäähän kapitalismissa on, jos venäläisillä tulee ikävä Stalinia.

Höm, olen Enqvistin ja Nylénin uskontokeskustelussa kymmenen vuotta jäljessä; voihan olla, että Nylén on jossain kohtaa Enqvistille vastannutkin. Panen lammaskaalin leivinuuniin. Ensin suikaloin kaalit. Tai Matin ohje oli, että lampaanlihapalat, jotka hän eilen iltamyöhällä Kaivokoskelle saapumisen jälkeen paloitteli ja suolasi, peitetään kaalinlehdillä.

Käynpä toimeen. En oikeastaan voi vielä alkaa laskunmaksuun, sillä sähkömies ja jotkut mittarimiehet katkaisivat täältä sähköt. Tänne tulee työmaasähkövalmius nyt.