En malta odottaa matkaa kirjakauppaan, aloitin Merete Mazzarellan Violetin hetken

pe 8.4.2022

Ihanata, tuttu älyllissuuntautunut Maria on palannut. Pitää tulostaa ja lähettää tytölle Miisa Rotola-Pukkilan viestinnän gradu Yksipuolinen ystävyys - seuraajien parasosiaalisen suhteen ilmeneminen sosiaalisen median vaikuttajalla. Ennen lähettämistä haluan selata gradua itsekin.

Graduntekijä on tubettaja Mmiisas. Hänellä on isosisko Meri, Memme, ja Meri asuu Keuruun keskustassa omassa kodissaan. Löysin Tukiliitto-lehdestä Memmen ja tämän äidin haastattelun. Kun Memme lähti aikoinaan Lehtimäen opistoon ja vietti siellä ensimmäisen viikonloppunsa, äiti kulki koirien - ja miehenkin - kanssa metsässä eikä pystynyt iloitsemaan omasta ajasta.

Itketti, kun luin kohdan. Samanlaista oli syksyllä 2013, kun Maria muutti Kuopiooon Mäntykankaan koulua käymään ja muutaman vuoden kuluttua Järvenpäähän. Syksyllä 2013 löysin mustikanpoiminnan ja vähän myöhemmin puolukat. Syksyllä 2016, kun Maria siirtyi vieläkin kauemmas Järvenpäähänsä, Anna keksi yhteisen matkan Hankoon.

Ajoimme Hankoon hitaasti erilaisia paikkakuntia ja kirkonkyliä koluten. Muistan Jämsän. Jämsän keskustassa on linnamainen vanha Osuuspankki. Hangosta läksimme tulemaan pohjoiseen länsirannikkoa pitkin. Näimme Vanhan Rauman, Uudenkaupungin automuseon ja Kristiinankaupungin. Kun piti lähteä Suomen poikki lännestä itään, sain kamalan vatsataudin.

Koska olin ainoa sairastunut, sain ehkä ruokamyrkytyksen Vanhasta Raumasta. Ravintolasta, jossa kävimme, oli keittiö jo sulkeutumassa ja saimme eteemme hyvin ystävällisesti joitain lounasrippeitä. Muistan, että jokin annoksessani maistui oudolta, mutten sanonut mitään, sillä olimme sudennälkäisiä, kun rynnimme ovesta sisään. Olisin voinut syödä vaikka pieniä kiviä silloin.

Seuraavana aamuna ei Kristiinankaupungin fiilistelystä tullut mitään.

Nyt joku ulvoo ulkona. Kävin tsekkaamassa keittiön ikkunasta. Hallaa vituttaa olla jouksulangassa. Itkee sydäntäsärkevästi. Pyry on ties missä. Pyry ei tosin kauas hangessa pääse. Tassut tulevat täyteen lumikökkäreitä.

Jahas, nyt Pyry on palannut auraustöyrään päälle pönöttämään.

Jossain Mehtosen Reetan minulle toimittamassa naistenlehdessä oli Merete Mazzarellan haastattelu uudesta kirjasta, Violetti hetki. HS-Viikossa varmaan on maanantainen kulttuurihaastattelu - näin kirjailijan kuvan Juuan ABC:llä Hesarin kulttuurisivujen kannessa, mutten ehtinyt edes selata lehteä, läksimme Paula-siskon kanssa kahvila Hedwigin helmeen kirjoittamaan kortteja.

Kahvilan takaosaan tuli johonkin bisnesneuvotteluun Puu-Juuka-moguli Kai Iiskola. Rukoilen voimakkaasti, että hänen hankkeensa onnistuu. Puu-Juuka on kuin pieni Vanha Rauma. Aivan varmasti se kiinnostaisi matkailijoita siinä missä Kolikin.

Oliko Kai Iiskola vähän aikaa Kokoomuksen ehdokas eduskuntavaaleissa 2019? Olenko nähnyt unta? Mihin hänen ehdokkuutensa tyssähti? Nythän tyyppi tuntuu olevan Juuan kokoomusvaltuutettu ja Juuka-seuran puheenjohtajakin. Joku kuitenkin oli ehdokkaana Juuasta kokoomuksessa ja kun me purjehdimme iisalmelaisen kartanonisännän kanssa Pohjois-Karjalan vaalikiertueella Juuan ABC:lle, ei eteemme levitetty punaista mattoa.

Joku kokoomusvaikuttaja, jonka nimen olen armollisesti unohtanut, mesosi vaaliauton ulko-oven edessä jotain aivan ufojuttua, hyvä, kun uskalsimme avata asuntoauton oven ja panna nenämme ulos. Tämäpä varsinainen villi itä on, ajattelin. Hyvä, kun kokoomusukko ei tintannut pohjoissavolaista saman puolueen ehdokasta nokkaan. Mies lauhtui, kun ehdokkaani tarjosi vaalikahvit.

ABC:n sisällä istui pitkä pöydällinen juukalaisia möhriäisiä odottamassa Dallas-pullakahvia. Sanoivat, että olivat istuneet siinä aamusta asti. Miesjoukko vaikutti paikalliselta persuosastolta ja heillä oli hirmu hauskaa, kun seurasivat ikkunan lävitse kokoomuslaisten jäsentenvälisiä.

Kyllähän minä sen Vasemmistoliitto-aktiivisuuteni perusteella tiedän jo kaukaa vuodelta 1995. Pahin poliittinen vihollinen löytyy puolueen sisältä. Teimme Suomen Demokraattisesssa Nuorisoliitossa Atik Ismailin eduskuntavaalityötä ja juuri ennen vaaleja ehdokkaamme loikkasi vihreisiin. Syynä oli se, että järjestelmä jotenkin kummallisesti hylki systeemin ulkopuolelta tulevaa.

Iisalmen vassuissa oli tosi outo henki. Ehdokkaana oli Iivo Polvi ja Kaarina Kaikkonen. Ylä-Savosta ikään kuin hönki myrkkyä etelään viitostietä pitkin ja Atik Ismail herkkänä ihmisenä reagoi. Olisin tosiaan halunnut jättää uppoavan laivan minäkin, mutta olin vielä vuoden 1994 loppuun asti saanut palkkaa systeemistä, SDNL:osta, enkä toennut.

Minä myös olin tullut kuvioon ulkopuolisena vailla vasemmistotaustaa. Teki mieli loikata perässä.

Merete Mazzarella ja Juuan ABC on ihan yhtä absurdi yhdistelmä kuin Merete Mazzarella ja Elisabeth Järnefelt. En malttanut odottaa, että saisin ostettua Violetin hetken printtinä. Aloitin sen kuuntelun eilen, kun tein polttopuukeikkaa.

Haastattelusta luin, että Violetti hetki käsittelee Mazzarellan veljeä. Veli tulikin kirjaan jännittävällä tavalla. Ensin kirjailija kertoo niitä näitä koronavuoden lopusta, kiehtovasti tosin, kirjaa ylös auringon nousuja ja laskuja. Pohtii eri hämäriä; aamuhämäriä ja porvarillista hämärää.

Porvarillinen hämärä on minulle ennalta tuntematon käsite. Sen määritelmä löytyy sekä Ursan sivuilta että wikipediasta.

Mazzarella käy lävitse Arvid Järnefeltin kirja Vanhempieni romaani. En ihan pysynyt kartalla, miten Järnefeltin kirja Mazzarellalle nyt iski, mutta joka tapauksessa pidättelin henkeäni, kun kirjailja referoi sitä. Olen nähnyt kirjan näyttämösovituksen Kuopion kaupunginteatterissa 1990-luvun lopulla. Näytelmä meni teatterissa vuosien ajan ja ehdin nähdä sen ihan viime hetkessä.

Olen aina pitänyt Merete Mazzarellaa ja Elisabeth Järnefeltiä toisiinsa täysin sopimattomina hahmoina. Elisabeth Järnefelt oli Kuopio, Minna Canth ja Pietari sekä Pietarin Anitškovin silta (ven. Аничков мост, Anitškov most) ja sillan hevospatsaat sekä äkäinen Kusari-kolumnisti Pirjo Hämäläinen-Forslund.

En edes ajatellut sitä, että Järnefeltit olivat tiukkoja fennomaaneja. Enkä tiedostanut sitä, millainen juopa ruotsinmielisten ja suomenmielisten välillä 1800-luvun nationalismin nousun aikaan oli. Mazzarella rinnastaa kiehtovasti fennomanian Bidenin valintaan USA:n presidentiksi ja Trumpin kannattajien vyöryyn kongressitaloon, kun vaalitulos vahvistettiin.

Siinä yhteydessä Mazzarella ottaa esille veljensä Kööpenhaminassa. Pitää ostaa kirjan printti ja lukea siitä uudelleen miten Mazzarella kuljettaa veljen kirjaansa.