Täyteläisen naurun päivä

Jussi Saramo huomautti Trumpista A-Studiossa

to 14.4.2022

Eilisiltaisessa A-Studiossa Jussi Saramo otti esille sen, että USA:n seuraavien presidentinvaalien voittaja saattaa olla Trump. Natosta ei Suomessa juuri Trumpin valtakaudella puhuttu. Kokoomuslaisetkin olivat hiljaa kuin hiirulit.

....

Meillä on Matin kanssa ollut hauska päivä. Aamulla Matti poraili reikiä talon välipohjaan uusia sähköasennuksia varten. Ensi viikolla on tulossa sähkäri ja saamme taloon sellaiset systeemit, että voimme käyttää täällä koneita, kuten kesällä sähköliettä.

Sulakkeet ovat palaneet, kun olemme kytkeneet vedenkeittimen päälle yhtä aikaa mikroaaltouunin kanssa tai jonkin muun sähkövekottimen.

Sillä aikaa, kun mieheni uurasti, minä istuin tuvan pöydän äärellä ja ahmin Kikka Laitisen ja Teppo Kulmalan Omenapuun katolla -kirjeenvaihtokirjaa. Olisi paljon sanomista. Haluaisin kommentoida jokaista kirjettä.

Toki myös metsästin tekstistä kummaltakin inhokki-ilmaukseni. Kulmala kirjoittaa: "Kohta filmit alkavat tämän yön osalta." (s. 12). Hm, miksei Kulmala voi kirjoittaa, että kohta alkavat yön filmit. En käyttäisi edes määräistä artikkelia.

Laitinen kunnostautuu sivulla 36: "Olen ahminut kirjaasi (jahas, täältä hiipi verbi ahmia merkintäni kolmanteen kappaleeseen) Tuupovaara 3. Siinä on jälleen yhtymäkohtia omiin tuntemuksiin ja elämäänkin. Varsinkin pelkojen ja masennuksen osalta."

Osalta-ilmaisujen metsästyksellä haluan lähettää terveisiä Kirjokansi-kustantajalle. Kirjat pitäisi jaksaa oikolukea ja kieli tarkistaa. Kielen tarkistusta ei näytä tekevän enää edes Otava tai Gummerus - Eppu Nuotion kustantajat.

Luin Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua -romaanin Iisalmen kirjastosta lainaamanani (oikeeeesti, näinkö se on lai-naa-ma-na-ni?) printtiversiona syyskuussa 2020. Kesken kirjan Nuotio jumi sanaan selvitä.

Olisi pitänyt olla selviytyä. Humalasta selvitään, pulasta selviydytään. Eikä oikeaa verbiäkään olisi kannattanut änkeä joka sivulle. Jossain Nuotion myöhemmässä kirjassa alkoi nyppiä tuo-ilmaus. Tyyliin Tuo katse. Jostain syystä vatsalaukkuni kääntyy ympäri, kun ammattilainen kirjoittaa tuo ilme, tuo mies ... tuo tekee arkaaisen vaikutelman. Teksti ikään kuin muuttuu vanhahtavaksi ja menettää teräänsä.

Päsmäröin oikeakielisyydellä. Niin. Tiedän. Minulla on millä päsmäröidä. Tampereen yliopiston suomen kielen opettaja Liisa Manninen ripusti meidän - tulevaisuuden toimittajien - tekeleet piirtoheitinkalvoin luokkahuoneen valkokankaalle ja me punastelimme, mutta otimme, piru vie, opiksemme.

Toivonpa, että olisin kuunnellut yhtä innokkaasti myös tyyliopettajamme Helinä Koiviston opetuksia. Nyt harmittaa. Koivistolta puuttui Mannisen purevuus. Rakastimme sitä. Koivisto oli ihan liian kiltti. Ehkä rakastuimme Mannisen tapaan opettaa siksi, että hänen purevuutensa oli ehdottoman ... hm, hyväntahtoinen on väärä sana ... purevien kommenttien takana oli aina nauru.

Älykäs nauru. Sitä se oli. Älykäs purevuus. Ei se vittuilua ollut. Hän sai meidät haluamaan oppia. Lisää ja lisää.

Mietin myös lukion äidinkielen ja historian opettajaani, Esko Tapionlinnaa. Tapionlinna oli pureva ja pisteliäs. Ihan niillä rajoilla, että vittuili. Pistely siitä, että jos teitä ei kiinnosta, voitte mennä Kukonkoivuun kutomaan, oli vittuilua. Juu, kyllä oli.

Vasta jokunen vuosi sitten minulle valkeni, mitä Tapionlinna sanoi. Hän tarkoitti Hollolan puolessa ollutta Kukonkoivun kutomaoppilaitosta. Minä en Tapionlinnan viiltelylle kallistanut korvaani, sillä minua kiinnostivat hänen opettamansa aineet kuin puuro hullua.

...

Pidän Kikka Laitisen tavasta kirjoittaa kursailematta. Hän toivottaa kondomeja kehitysmaihin ja kirjoittaa suoraan sanan seksi. Ihanata vastapainoa niin dostojevskilaisen henkevään Kulmalaan, joka tuntuu kirjoissaan supersiveältä.

...

Aamulla kiistelimme Matin kanssa vanhan kansan sanonnasta "Aamurusko päivän pasko." Huussikäynnillä panin merkille, että itätaivas oli tulessa. Julistin Sää Rautavaara -googlaus auktoriteettinani, että ilima pillaantuu päivällä.

- Kello kaksitoista täällä on yksi vesipisara!
- Ei voi olla.
- Onpas! Kyllä vanha kansa tietää. Aina on ollut näin, että jos aamulla on hyvä ilma ja taivas rusottaa, päivällä on vesi- tai lumisade.
- Ei voi olla, sillä säärintamat tulevat Suomeen useimmiten lounaasta.
- Kyllä täällä on kolme pisaraa iltapäivällä.
- Iltapäivällä ei ole enää päivä.
- Yhdeltäkin on yksi pisara.
- Se on sun hikipisara.

Siinä vaiheessa aloimme molemmat nauraa. Tiedänhän minä, että miestäni aivan suunnattomasti ärsyttää, kun istun persiilläni ja kirjoitan. Lupasin, että siivoan hänen porauspurunsa, muttei kannata alkaa siivota ennen kuin olen kantanut hellapuita ja vettä sisälle.

Projekti on alkamista vaille valmis.  Hikipisarani on iso vitsi. Matti väittää, että ei ole nähnyt yhtään koko avioliittomme aikana.

Lupasin eilen illalla yhdelle rakennuttajakonsultille, että Matti katsoo tänään hänen tekemänsä yläpohjan korkoasetukset. Ja alkuviikosta tekstaroin Matin nimissä asiakkaalle, että työselitys on tänään valmis ja Matti soittaa.

Ennen Matin keittämiä perunoita whatsappasin, että lassoan mieheni kohta tietokoneen ääreen. Nyt hän istuu vastapäätäni ja huvittelen työselitystekstillä. Joudun aina googlaamaan, kirjoitetaanko paneli vai paneeli. Jostain syystä kielikorvani ei sitä kerro.

Officen kielikorva kertoo, että yksin paneelissa on kaksi e-kirjainta, mutta yhdys sanoissa (lällällää), kuten sisäverhouspaneli, oikeinkirjoitusohjelma haluaa kirjoittaa yhden vain e-kirjaimen kera.

Nauroin ääneen, kun Matti lähti työselityksen äärestä kaatamaan perunakattilasta vettä pois ja tuumasi:

- Miten siihen nyt tulloo j, kun Kiäriäjjjäiseenkään ei tuu.