Vihdoinkin jotain muuta kuin Ukrainan voivottelua ja kauhistelua, kiitos Savon Sanomat

(ja Marita Tiihonen - olipa oiva analyysi!)

to 12.5.2022

Vihdoinkin Savon Sanomissa jotain muutakin Ukrainasta kuin hurahtaneen sotahul... ei kun sotapositiivisen ja ylikierroksilla käyneen tohtorin "venäläiset valehtelee, ne valehtelee joka tapauksessa - ne kun ovat sellaisia" -tekstejä.

En ollut uskoa silmiäni tänään, kun avasin SS-lehden kello 6.30 tänä aamuna. Selaan digin aina wc-pytyllä istuessani ja Tikkisen Hannele varoittelee minua peräpukamista.

Vastaan aina, että ei hätää, sillä anivarhain aamulla vain tsekkaan, onko lehdessä mitään luettavaa. Useimmiten ei ole ja aamun lehti on selvitetty minuutissa - joskus puolessa.

Tänään otin oikein silmälasit päästäni ja luin pääkkärisivun kolumnin Historiaton aika loppui kuin seinään kiinnostuneena ja näpytin heti kello 6.38 Hannelelle whatsappia: "Nyt on hyvä Tiihoskan kirjoitus!!!!" Vastaus tuli vain pienen pienellä viipeellä - kello 6.40: "Oli hyvä!!!"

(Tiedoksi kolme huutomerkkiämme on parodiaa, oikeastaan itseironiaa. Meillehän on toimittajakouluissamme tolkutettu, että huutomerkkejä ei saa käyttää. Olemme vapaita nyt käyttämään HUUTOMERKKEJÄ VAIKKA KOLMEA KERRALLA.)

Marita Tiihosen kollega Sami Vainio kirjoitti Fukuyaman teeseistä 22. huhtikuuta otsikolla Historian loppu on aina uudelleen ajankohtainen. Siitä lähetin viestiä kolme päivää myöhemmin.

Olin silloin kuitenkin niin kiinni puun- ja vedenkannossa Kaivokoskella, että nakuttelin vain viestin. En pariin kuukauteen ehtinyt kommentoida paljoa mitään blogiini. Tämän viikkoa olemme asuneet Lapinlahdella ja olen pyykinpesun ohessa ehtinyt sekä kirjoittaa että lukea ja myös kerätä 7 000:ää päivittäisaskelta.

Tosin vesisankopunttien nostelu on jäänyt. Kaipaan sitä.

Sami Vainio lainasi Francis Fukuyamaa ja valotti julkisuudessa pyörinyttä typistystä historian lopusta teoksen Identiteetti perusteella. Harva toimittaja on edes lukenut Historian lopun, vaikka kaikkihan sitä lainailivatkin.

Se, että Vainio on lukenut Identiteetinkin, on aivan ihmeellistä ja ihanata! Minäkään en ole Historian loppua lukenut, sillä slogan alkoi lopulta tympiä niiiiin. Ja käsitin sen vapaan markkinatalouden, kapitalismin, ylistykseksi.

Sami Vainio kirjoittaa jakavansa Fukuyaman käsityksen siitä, että iberaali demokratia on ihmiskunnan ideologisen evoluution huipentuma. Olen samaa mieltä. Kapitalismista Vainio ei kirjoituksessaan sano sanaakaan. Ehkä Identiteetissä ei siitä ole.

Eikö kukaan kiinnitä huomiota siihen, että kapitalismi pettää keskiluokan? Trumpilaiset ovat yhteiskunnallista putoamista pelkääviä keskiluokkaisia ihmisiä tai työväenluokkaisia, jotka ovat unohtaneet luokkatietoisuutensa.

Kun vasemmisto on tehty heikoksi, kuten Amerikassa, väki lumoutuu fasismista. Jostain toivo on imettävä. Oi. lukekaa Tarmo Kunnaksen Fasismin lumous ja Karl Ove Knausgårsin Taisteluni IV:n Hitler-essee.

Esseen voi lukea Knausgårdin muusta kirjasta erillisenä. Se on huikea ja niin mykistävä, että en saanut siitäkään kirjoitettua mitään. Kuuntelin sitä talvella Lapinlahden-lumitöitä tehdessäni ja tein merkintöjä iltaisin Knausgårdin printtiin.

Nyt on pakko turvautua Fasismin lumouksen kustantajan sivuihin:

"Vallantahto, aatteellinen manipulaatio ja usko illuusioihin ja suuriin johtajiin ei väijy vain fasistista politiikkaa vaan kaikkea poliittista toimintaa. Nykymaailma heijastaa edelleen fasismin vaikutteita."

Keskisuomalaisessa olleesta kirjan arviosta kopioin tällaisen siivun (ja kysyn sivulausessa, kuka on Juha Mäkinen?): "Yhteisiä piirteitä erilaisille (1930-luvun eurooppalaisille) fasistisille liikkeille olivat kommunisminvastaisuus, ihmiskuvan pessimistisyys ja kokemus kansalliseen tai eurooppalaiseen kulttuuriin kohdistuvasta uhkasta." (Keskisuomalainen 26.9.2013)

Huudahdan tähän väliin, että Kikka Laitisen ja Teppo Kulmalan Omenapuun katolla -kirjeenvaihtokirjassa pisti pariin otteeseen silmään etenkin Kikka Laitisen ihmiskuva. Tarvitsen tässä kohtaa ohrarieska-lohivoileivän, kävelen keittiöön ja samalla etsin kirjeenvaihtokirjasta kohdan, jota aion arvostella.

Lämmitin lohta mikrossa. Lautaselleni lastasin rapeita salaatinlehtiä,  pakastemustaherukoita, raejuustoa ja muhkean tomaatin lohkoina. Haluaisin niin vähentää lihansyöntiä, mutta en saa ajatuksiani lävitse niin kauan, kun Matti vastaa pääosin ruoanlaitosta.

Syödessäni kävin lävitse kohdat, jotka olin merkinnyt Laitisen ja Kulmalan kirjeenvaihtokirjan marginaaleihin. En löytänyt etsimääni. Sen sijaan Kulmala kirjoittaa sivulla 81: "Eikö ihmistä, tätä kaiken menettämisen pelossa omaisuutta kahmivaa eläimenpurijaa, voi lohduttaa aavistus ja visio hänessä syvällä vaikuttavista alkuvoimista ja energioista..."

Kikka Laitinen on sanonut saman siihen mennessä suoraan ja vailla koukeroita: Ihminen on hänen mielestään ahne ja mätä. Teki mieli näissä kohdissa huutaa, että ei ole.

Nyt löysin ensimmäisen kohdan, jossa Laitinen kirjoittaa näin. Hän on lukenut Anthony de Mellon Havahtumisen ja pitää kirjaa raskaana, mutta ei väitä vastaan, vaikka Mellon lopputulema joka kohdin on; ihminen on itsekäs paska, joka vain tavoittelee omaa etuaan. (Kulmala ja Laitinen Omenapuun alla s. 28)

Ei ole, ei ole. Ei luonnostaan ole. Ihminen on luonnostaan hyvää tarkoittava, yhdessä tekevä, sosiaalinen ja tosiaan! - haluaa etupäässä kuulua joukkoon. Joskus monien tekijöiden summana ihmisyhteisöjen henki muodostuu vastenmieliseksi ja silloinkin ihmispolo haluaa kuulua joukkoon. Siitä juuri Karl Ove Knausgård Taisteluni VI:n Hitler-esseessä kirjoitti. Samoin Tarmo Kunnas Fasismin lumouksessaan.

Vaatii paljon asettua vastavirtaan ja jättäytyä ulkopuoliseksi. Eilisessä televisodokumentissa Kolmannen valtakunnan orjat esiteltiin runoilija Johann Esser, vastarintalaulun sanoittaja.

Hänen lapsenlapsensa Jutta Esser kertoi, miten isoisä murrettiin. Isoisä pidätettiin seitsemän vuoden aikana toistuvasti ja lähetettiin leireille. Hän menetti työpaikkansa eikä lopulta ollut muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä kuuliaiseksi.

Vuosina 1940 - 1942 Esserin runojen sävy oli muuttunut. Lapsenlapsi Jutta Esser sanoo, että isoisällä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Isoisä oli 35-vuotias ja piti löytää keino suojella perhettä nälältä.

Lopulta Esser ei kuulunut enää mihinkään. Hän oli menettänyt yhteytensä kommunistitovereihin, mutta natsi hänestä ei tullut.

Lause "ei kuulunut enää mihinkään" tuntui todella pahalta. Sepä juuri. Myös Esserin vaimo menetti mielenterveytensä. Jutta Esserin - ja dokumentin toisen haastateltavan Martina Kösterin - isoäidistä tuli vainoharhainen. Isoäiti kuoli mielisairaalassa.

...

Vastavirtaan asettumisesta täysi tunnustus tinkimättömälle rokkimimmille Kikka Laitiselle ja jonkin verran tunnustusta Teppo Kulmalalle. Hän on ehkä vastavirrassa, jos mutinoistaan saisi selvää.

Minä en saa. Kiitän Kikka Laitista siitä, että hän saa ja on niin ihastuttavan ihastunut kirjeenvaihtoystävänsä tekstiin. Minä en ole ja tekisi mieleni useasti Kulmalaa lukiessa kiljua: Ole saatana selkeämpi, mitä vittua pihtaat ja hämäät sekä hämmennät!

Sama koskee joskus Jouni Tossavaistakin ja hänen koukeroista ilmaisuaan. Suuresti Ihailemani miesporsas Matti Mäkelä -vainaa arveli, että koukeroiset lauseet liittyvät jotenkin savon kieleen ja ylipäätänsä itäsuomalaiseen ajatteluun. Tämä on osuvasti sanottu Tossavaisen Kuohareista - käytän monikkoa, kirja piti ilmestyä kolmessa osassa:

"Se tarkoittaa, että Tossavainen siirtyy aiheesta toiseen, kirjoittaa määreiden täyttämiä polvekkaita lauseita. Kun lauseet sisältävät mielialaa ja tunnelmaa, menettelee (niinhän Proustkin teki). Mutta kun tällaisella lauseella kuvataan syy- ja seuraussuhteita, alkupään ajatus hukkuu armotta loppupään uusien rajoittavien tai laventavien määreiden alle."

Kikka Laitinen on myös itäihminen. Ei koukeroinen, sillä on evakkojen sukua. Karjalainen siis. Suora ja eloisa. Pulppuileva. Arvelee tekstinsä olevan tönk, tönk, tönk. Teki mieli taas huutaa, että ei, ei, ei Laitisen teksti ole tönk, tönk, tönk, vaan kol kol kol ja kil kal kil. Helinää ja kolinaa. Melua, virkistävää elämäntäyteistä melua!

....

Matti lähti käymään sahauspaikalla. Ennen kuin hän palaa, on saatava merkintä loppuun, laminoitava Vesannon työmaan työntekijäluettelo kahden uuden työntekijän tietojen kera (pitää saada työntekijäluettelo huomenna jomman kumman työmaalle menevän auton kojelaudalle kohti Vesantoa.

Pitää tulostaa tilitoimiston lasku, arvonlisäverolaskelma ja maaliskuun tulos. Kohta on tilikauden loppu ja ainakin superhienolla varastoarvolla saamme ihan huipputuloksen tai ainakin nenän pinnalle. Kohta meillä nimittäin on taas puutavaraa myytävänä!

Pitää myös kiskoa Matin hautajaispaita pyykkikoneesta ja oikoa se illan silitystä varten. Aion tänään silittää mieheni paidan, tiedoksi Pekka Kämpille Järvelään!

Matti ei muuten voi sietää, että kirjoitan: aviomieheni paidan. Hänen korvaansa kuulostaa siltä, että minulla on muitakin miehiä muihin tarpeisiin. Avioliittoon on Matti ja sitten liuta muita. Ei ole. Ei ole. Enää.

Joskus kyllä anelen klovni-runoilijalta virkistävää tekstaria halkopinojen katveesta, mutta en tiedä. Ei kai se väärin ole, sillä en ole pyrkinyt koskaan hänen kalsareihinsa enkä kymmeneen tai laskentatavasta riippuen roikkuen muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta seitsemään vuoteen kenenkään muun kalsareihin kuin aviomieheni.

Kohta alan hihittää hysteerisesti. Olen nimenomaan pyrkinyt aviollisiin toimiin oman aviomieheni kanssa! Sekös on eräitä pimpeloittanut. Mutten nyt jatka tätä teemaa.

...

Sami Vainio allekirjoittaa myös Fukuyaman teesin siitä, että yhteiskunnan täydellistymisellä on rajansa, ja liberaali kulttuuri voi kääntyä myös itseään vastaan. Ei! Ei se näin ole. Etenemme mun miälest´ dialektisesti. Teesi-antiteesi-synteesi -periaatteella ja Leninkin oli oikeassa: yksi askel eteen, kaksi taaksepäin, kaksi eteenpäin, askel taakse, kaksi askelta eteenpäin, yksi taakse, yksi eteenpäin, yksi taakse ja kaksi eteen.

Liberaali demokratia on ihan huippuhyvä systeemi, kunhan se ei yhdisty kapitalismiin. Sekatalous on hyvä, sanoi Paavo Väyrynen pressanvaalikiertueellaan Lapinlahdella vuonna kanto ja kivi.

Teppo Kulmala äänesti Tuupovaara ykkösessä Väyrystä. Olen lukenut alkupään Tuuposet väärässä järjestyksessä. Luulin, että täyteläinen kakkonen on ykkönen. Nyt ei auta kuin lukea kakkkonen uudestaan. Olen sitä jo aloittanut.

...

Marita Tiihonen muistutti kolumnissaan menneisyyden tutkimisesta tieteellisellä otteella: "Historia kuvaa menneisyyttä tieteellisellä metodilla. Tavoitteena on avata kiihkottomasti tapahtuneet tosiasiat, teot ja niiden takana olleet motiivit. Kuten muutkin tieteen alat, myös historia korjaa itseään vuosien myötä uusien lähteiden ja tulkintojen kautta. Historiantuntemus on merkittävä pohja sivistykselle. Jos ei tiedä ja ymmärrä menneisyyden tapahtumia, on meno melkoisen näköalatonta. Sellaiseen pohjaan on helppo istuttaa ismejä ja uskomuksia."

Tiihonen kirjoittaa myös viholliskuvan luomisesta.

Meille ollaan nyt salakavalasti luomassa vihollisia venäläisistä. Esimerkiksi Serafim Seppälä ansiokkaan blogimerkintänsä rivien välissä piilikin yllättäen vihollinen. Hän ensin kirjoitti ihan oikein siitä, miten kamalaa Venäjän ortodoksisen kirkon valtanuoleskelu on ja sitten pam!

"Entä Venäjän kansa? Osa vastustaa Putinin hulluutta, jotkut hyvinkin rohkeasti. Tämä on valitettavasti merkityksetöntä. Suuressa kansassa löytyy aina jokunen miljoona ihmistä minkä tahansa mielipiteen taakse."

(Serafim Seppälä Saatana seikkailee Moskovassa, ja sen patriarkaatti on vakavasti sairas)

Visto vähättelevä asenne paistoi tohtori Martti J. Karinkin alustuksesta. En väsy arvostelemasta: Venäläiset valehtelee, ne valehtelee, venäläiset ovat sellaisia....

Sillä lailla. Venäläiset ovat nyt ne. (Olin unohtanut tyypin nimen. Äsken googlasin ja toivon, että unohdan sen taas.)

Tiihonen kirjoittaa: "Sodasta hyötyy vain maailman aseteollisuus." ja: "Historia antaa myös eväät siihen tärkeimpään eli rauhantekoon. Sitä sanaa on viime viikkoina enää kovin harvoin kuullut, sillä sotahaukat ovat päässeet irti ja varustelun kierre on alkanut."

Niin juuri. Martti J. Kari piti alustuksessaan rauhanliikkeen ihmisiä typerinä ja naurettavina suorastaan. Viime viikolla Ylen televisiouutisissa kameramies suorastaan nuoli suomalaisia rynnäkkökivääreitä, joille on kuulema nyt ihan kivat markkinat.

Rynnäkkökiväärin sulomuotoja ihastelleen uutisen päälle Elinkeinoelämän valtuuskunnan joku heppu riemuitsi, että sota antaa elinkeinoelämälle nyt aimo piristysruiskeen!

Ajattelin, että uutistoimittajat ovat nyt menneet ihan järjiltään.