Kottikärrykarusellin tahdissa anivarhain Juukaan, labraan, Apsilla kasvissyöjän painajainen ja Taivaan kaloista Kaj Michaelin kirjastoon kirjoittamaan

Pelkääjän paikalla oli käytetty ikkunakirjekuori, johon olin kirjoittanut lainauksen Anna Idströmin Taivaan kaloista ja de Saussuresta

to 7.7.2022

Poskiontelotiehyeleikkaus järjestyi yht´äkkiä. Piti käydä labrassa tällä viikolla ja Rautavaaran terveyskeskuksen näytteenotto on heinäkuun suljettu. En ensin meinannut uskoa, mutta labrassa voi käydä missä tahansa IS-labin toimipisteessä.

Niinpä ajelin heti kello seitsemän jälkeen pitkin tutuksi tullutta Hirvivaaran salaista tietä Juukaan. Labrassa minut otti vastaan puhelias Sari ja eipä aikaakaan, kun olimme tehneet perusteellisen sukuselvityksen. Kävi ilmi, että Sari on minua kaksi vuotta nuorempi ja todennäköisesti olemme tavanneet, kun olimme pikku tyttöjä ja Paula sekä Ville asuivat Sairaalantien vanhassa asuntolapuutalossa. Muistan vieläkin siskon kodin huonejärjestyksen.

Muistan varmaan kaikki pohjapiirustukset, joissa Paula-sisko asui. Toivoin niin omaa kotia, jossa minulla olisi oma huone, oma pikku olkkari ja keittiö erikseen. Olimme äidin ja isän kanssa asuneet aina asunnossa, jossa on kaksi huonetta. Toinen oli keittiö ja toinen kamari. Oman tilan kaipuuni oli pohjaton.

Juuan labra-Sarin kanssa olisimme jutelleet helposti tuntisotalla. Hän tunsi Paula-siskoni.

Labrasta ryntäsin ABC:lle ja tilasin aamiaislautasen. Se oli sanalla sanoen runsas. Sisälsi pekonia, nakkeja ja lihapullia. Kasvissyöjän painajainen ajattelin, mutta päätin, että tässäpä on nyt lihaa koko kesäksi. Sitä paitsi eilen vastustin Matin lämmittämiä kabanosseja.

Nyt en voinut muuta kuin fokusoida lautasen vihreään salaatinlehteen, kuulan muotoisiin kirsikkatomaatteihin ja suolakurkkuviipaleisiin. Join kaksi isoa mukia tummapaahtoista Kulta-Katriinaa ja lorautin mukaan kauramaitoa. Olen päättänyt, että jos maalaispaikoissa joku vaivautuu panemaan esille kauramaidon kahvinjuojia varten, pitää elettä arvostaa käyttämällä kauramaitoa.

Sitä paitsi tummapaahtoinen Kulta-Katriina oli oikein hyvää. Nakkilihapullapekoniannoksestanikin selviydyn kunnialla. Juaan Apsin naisten vessan kopin ovessa sisäpuolella oli Utran kesäteatterin mainos. Näytelmä oli jotain tavallista kesäteatterikamaa. Käsikirjoittaja kiinnitti huomioni: Antti Heikkinen, no hitto, meidän kylän miehiä.

Kasvoin heti neljä senttiä! Antti Heikkinen esiintyykin teatterikappaleessaan.

Sitten etsin Juuan kirjaston. Ensin piti hakea vauhtia terveyskeskuksen takapihalta. Muistin, että siellä suunnalla kirkonkylää kirjasto on. Suunta oli oikea; Poikolantietä vain en löytänyt heti.

Täällähän tämä. Hieno on rakennus. Arkkitehtitoimisto Kaj Michaelin suunnittelema. Sisätiloiltaan yllättävän pieni, muttei haittaa. Tässä istumme varpaat suussamme ja lehtilukusaliin tullut mies, jonka kasvot ovat tutut, tervehti kaikkia tasapuolisesti.

Alan enemmän ja enemmän pitää Juuasta. Ainakin vireä kulttuuritoimi täällä on. Edustaa muutakin kuin rukiin lapoja.

Kuljetusrekka toi jotain kunnantalolle ja samalla oven avauksella kuin minä, tuli sisään kuorma kirjastoverkon kirjoja. Eteisessä oli runopyykkiä. Sukankuivatustelineeseen oli ripustettu postikortteja, joiden takana oli runoja. Sekä taidekirjoista tehtyjä kalenterisivuja.

Runopyykkitelineeseen saattoi tuoda omia runoja. Voi hitsi, kun olisi käytettävissä Marian runoja tähän. Olen ajatellut, että runoilijat voisivat jättää kauppojen ilmoitustaululle ilmaisia runoja johonkin pikkku korttiin tyyliin "Ota tästä".

Runopyykkiteline on aivan mahtava idea. Tänään kello 15 Juuan kirjastossa esiintyy Dimitri Keiski ja Tuubakimialainen.

Kuuntelin tänne tullessa Veera Niemisen Kottikärrykarusellia. Klikkasin sen kuunnteltavakseni heti Anna Idströmin mainion ja sivistävän Taivaan kalojen jälkeen. Luin Veera Niemisen Avioliittosimulaattorin parin euron pokkarina joskus ammoin ja olin ihmeissäni; hitsi, että joku osaa kirjoittaa yhtä aikaa kepeästi ja terävästi, niin tarkkanäköisesti, että jäin suu ammolleni.

En tiennyt silloin Avioliittosimulaattoria aloitellessani, että Veera Nieminen on mäkihyppääjä Toni Niemisen entinen vaimo. Nyt katsoin kustantajan sivuilta, että Niemiseltä on tässä välissä tullut romaani Ei muisteta pahalla.

Tämän kuuntelen seuraavaksi ja jos ei löydy äänikirjana, pokkari käy hyvin. Ei muisteta pahalla -romaania mainostetaan lauseella: "Mikään ei lämmitä erossa paremmin kuin kunnon kosto!"

Nyt on mentävä taas. En ehdi kirjoittaa ikkunallisesta kirjekuoresta, jokin lasku siinä oli tullut ja koska oli postilasku, olen varmasti maksanut sen myöhässä - kirjekuoreen olin kirjoittanut lainauksen Anna Idströmin Taivaan kaloista ja siinä oli Ferdinand de Saussurea. Saussuren mukaan merkin voi muuttaa toiseksi, mutta itse asia jää ennalleen, asia ei muutu. Puu on englanniksi tree ja ranskaksi abre. Jos englanninkieliset alkaisivat kutsua puuta sanalla abre ja ranskalaiset sanalla tree, puu pysyisi puuna edelleenkin niin Ranskassa kuin Englannissakin.

Tästä olemme vääntäneet Ylä-Savon subcomandante Marcosin kanssa eri tavoin ja eri asioiden yhteydessä. Marcos on partansa takana sitä mieltä, että kieli luo todellisuutta. Minä olen kieli-insinööri ja olen sitä mieltä, että todellisuus on tässä näin ja tuolla noin, vittu mitään kieli sitä luo. Kieli on meillä vain merkityksien välittämistä varten. Kieli, niin paljon kuin tätä aihepiiriä rakastankin on vain keino, tekniikka ja teknologia.