Armas-Arska tuli taloon

Soitin Pentti Rythille, ei tiennyt Janne Räsäsen vaiheista, sillä olivat Puolivälistä Varpaisjärven puolelta

Kuormittava työmaa

ti 6.9.2022

Yö uuden koiran kanssa meni ihmeen hyvin. Armas-Arska tuli meille harjoittelemaan eläkepäivillä ja ison koiralauman jäseneksi sosiaalistumista. Arvelin, että Halla-narttu käy Arskan kimppuun, mutta yllätyksekseni Pyry karkasi heti alistamaan toista leikattua urosta.

Talon kaksi alkuperäistä koiraa ahdistivat ensin Arska-polon jääkaapin eteen penkille. Sitten Arska keksi; hänpä nousee pöydälle pomottamaan. Kissathan tekevät niin. Unkarinpaimenkoiran rotumäärityksessä sanotaankin, että mudit ovat kissamaisen ketteriä.

Siinä Arska sitten elämöi puoli iltaa. Suostui tulemaan alas pöydältä vasta, kun pantiin meidän koirat ulos. Sen jälkeen oli rauhallinen hetki. Aluksi tulokas makasi makuuhuoneen lattialla sängyn vieressä, mutta hyppäsi lopulta sänkyyn katsomaan kanssamme telkkaria.

Silittely ja rapsuttelu rauhoittivat hermostuneen koiran. Iltalenkillä Arska sai olla vapaana ja niinpä vanha poju juoksenteli aina Hallan ja Pyryn, kahlekoirien, ulottumattomiin. Hirveä haukku ja räksytys oli päällä. Vaikka Pyry on etuoikeutettu sänkykoira ja haluaa mieluummin nukkua puhtaissa lakanoissa pää sievästi tyynyliinalla, suosikkipoikani jäi melko vapaaehtoisesti koiraosastoon nukkumaan.

Yöllä Arskan kynnet rapisivat parketilla pari kertaa. Koira vaihtoi paikkaa ja asentoa. Rauhoittui aina nukkumaan ilman haukkukohtausta. Kun kävin yöpuuteroinnillani, Pyry koetti tunkea yhtä aikaa makuuhuoneen ovesta kanssani ja olisi varmaan ajanut vanhuksen muualle, mutta jouduin olemaan tiukka eikä Pyry sitten jäänyt raapimaan oveakaan.

Aamulla tuli pienoinen ongelma siitä, että Arska ei suostunut tulemaan aamupissalta sisälle syömään. Kaulapantaan ei saanut missään nimessä koskea. Ratkaisu löytyi autosta. Arska hyppäsi toiveikkaasti Matin työauton etupenkille. Lähti kohti Lapinlahtea, mutta joutuu illalla pettymään, sillä tulee Matin mukana takaisin tänne

Soitin eilen Rythin Pentille. Koska Janne Räsänen ja Aili os. Palanius asuivat Puolivälissä Varpaisjärven puolella, perhe ei ole Pentille tuttu eikä Pentti myöskään tiennyt pakanallisesta palvontapaikasta. Pitää jatkaa tiedusteluja.

Inton Jaana Airaksisella oli Savon Sanomien pääkirjoitussivulla eilen hyvä kirjoitus "Työelämän muutos vaikeuttaa esihenkilöiden työtä." (SS ma 5.9.2022, pääkirjoitukset). Meillä on meneillään mittakaavassamme iso ja pitkäaikainen työmaa. Välillä tuntuu siltä, että työmaalla on aivan liikaa konflikteja siihen nähden, mitä voimme laskuttaa minun työtäni.

Tämä on niin totta Airaksiselta - en ole tätä tullut ajatelleeksi, sillä olen koko oman työurani ollut tekemisissä lähinnä itseni sekä tietokoneen kanssa: "Pari kolme ihmistä on aiempaa tiiviimmin vuorovaikutuksessa keskenään, eivätkä he enää entiseen tapaan ole joka päivä osa isompaa työyhteisöä. Sosiaalisten kontaktien määrä on laskenut tuntuvasti."

Projektipäällikkönä on nopea, terävä ja taiteilijamainen tyyppi, josta pidän ihmisenä - sen sijaan hänen tyylistään johtaa öykkäröivillä whatsapp-viesteillä en pidä lainkaan. Face to face -kontakteissa hän on sovinnollinen ja hauska. Tiedän syyn ailahtelevaan käytökseen.

Yksi syy, mutta ei perimmäinen, on se, että mitä ilmeisemmin projektipäällikkö verhoaa epävarmuutensa mesoamiseen. Työmaa on hänen ensimmäinen iso projektinsa ja montaa asiaa selittää se, että tyyppi ei oikeasti tiedä. Auktoriteettia hän hakee kuin pelokas koira: murisemalla ja lopulta räyhäämällä whatsappissa.