Fantasia - Long Play -juttu turkkilaisista Suomessa

ti 27.9.2022

Vaikka tänään lupaan, että keskityn vain töihin ja räiskin menemään kaikki konttorit, vaikka päivä venyisi iltaan, jotta saan huomenna kirjoittaa, ihan pikkuisen kommentoin tänne. Printtasin Toppa-serkulle Long Play -jutun Suomen turkkilaisista.

Olen ehkä printannut sen heti keväällä, mutten muista, lähetinkö sen. Fantasia avaa maailman, josta minulla ei ollut kuin harmaa aavistus. Turkkilaiset pitseriat ovat joka kylällä - Rautavaaraa lukuun ottamatta - ja seuraavaksi kun käyn hakemassa sellaisesta pitsaa, katson asioita toisella silmällä.

Kuten jutun kirjoittaja Adile Sevimli kirjoittaa, että turkkilaiset, joiden ravintoloissa käymme, ovat ehtineet ehkä elää jo yhden elämän Turkissa. Yhtenä hänen haastateltavanaan on Halis Özkan. Entisessä turkkilaisessa elämässään hän antoi tv-haastatteluja vasemmistopoliitiikkona ja toimi oppositioaktivistina. Nyt Halis Özkan paistaa pitsaa ja kebab-annoksia Vuosaaren asukkaille.

Adil Sevimli haastatteli myös toimittaja Yagmur Özberkanin isää Cumali Özberkania. Hänen Can-ravintolansa Turun Runosmäessä on osa kyläyhteisöä. Runosmäessä asuu hieman alle 10 000 asukasta ja ihmiset tuntevat toisensa.

Sevimli kirjoitti toimittajajulkkiksen sisälle juttuun. Jännää. Ensin jutussa tulee isä, sitten perheen nuorin, joka on Canissa jo ravintolapäällikkönä ja sitten vasta Sevimli esittelee keskimmäisen lapsen.

Adil Sevimlin juttu on henkilökohtainen. Hän kertoo siinä, kuinka yläasteikäisenä läheinen ystävä käytti pitseriatyöntekijästä loukkaavaa nimitystä. Jutussa tuli käänne. Adil Sevimlin elämässä tuli käänne. Siihen asti turkkilaisuus oli tarkoittanut sitä, että hänen perheensä vietti Turkissa hienoja lomia ihanien sukulaisten seurassa, sitä, että elämässä oli kirkkaita värejä ja voimakkaita tuoksuja eikä Sevimlin perheessä syöty sianlihaa, vaan ruokaa, joka maistui joltain, että hänellä on pitkät ripset ja että hän saattoi kutsua kavereita iskän pitseriaan ilmaisille pitsoille milloin vain.

Jutun kirjoittaja tajusi, että hänellä oli sellaista kulttuurista ymmärrystä ja hiljaista tietoa, mitä typerällä rasistiystävällä ei silloin ollut ja tuskin olisi aikuisenakaan. Toivon, että Marialla ja Annallakin on aarre ymmärtää kahta kulttuuria.

Sataa kuin saavista. Pitää kerätä tämän päivän askeleet ja tulla sitten sisälle lukemaan Emmi Laukkasen tiedotusopin gradua "Minun oli laihduttava" ja muita päätöksiä. Muutoshalu, terapiakulttuuri ja kirjoittajan läsnäolo omakohtaisessa aikakauslehtitekstissä.