Kuusi arkunkantajanaista Hanna Brotheruksen Henkeni edestä

ke 28.9.2022

Hanna Brotheruksen Henkeni edestä oli kumman lipuva äänikirjana. Siinä ei oikein ollut mitään, mihin pysähtyä ja mitä pureskella. Vai onko syy siinä, että kirjoitan kuuluisaa Tõnu Õnnepalu -esseetäni ja kaikki ajatusenergia on kiinni siinä.

Kuitenkin jotain särmää olisin kaivannut Brotherukseen. Minäkertojan äitisuhde on kuormittunut, mutta kertoja ei oikein päästä siihen. Kaiken yllä on kelmu. Minäkertoja kertoo kelmusta itsensä ja tyttärensä välisissä riidoissa. Kelmuttiko Brotherus myös äitisuhteensa lukijalta?

Palaan vielä joskus Brotheruksen ajatukseen siitä, että hän organisoi seitsemän naisen ryhmän ja tarkoituksena on, että naiset olisivat toistensa (tai Brotheruksen) arkunkantajia. Jos joku ryhmästä kuolisi tai muuten tulisi estyneeksi kunniatehtävään, ryhmään otettaisiin uusi jäsen.

Kirsi Hytönen, jonka blogi pysähtyi 25. tammikuuta 2022, kirjoitti kirjassaan Naisen kolmas elämä – nautinnon vuodet juuri ystävien tarpeellisuudesta. Hänen miehensä Leevi Lehto kuoli läheisten ja ystävien ympäröimänä, sillä Hytönen ei ryhtynyt miehensä omaishoitajaksi.

Sama pisti silmään Merete Mazzarellan Violetissa hetkessä. Mazzarellan veljen ympärillä kuolinhetkellä oli ihmisiä, jotka välittivät ja rakastivat häntä. Läheiset jopa sitoutuivat hoitamaan veljen Thaimaan-miesten elatuksen perintövaroista.

Brotheruksen kirja on loppusuoralla. Kuuntelen sen loppuun Juuan-matkallani. Käyn tällä viikolla Paula-siskon luona poikkeuksellisesti torstaina, sillä tiistaiseura on joka toinen perjantai.