Nurmespäivä, kirjoituspäivä, kässärin läpikäyntipäivä, siskopäivä, pyykkipäivä, kirjepäivä, kuutamoyö ja konttoripäivä

ke 5.10.2022, to 6.10.2022, pe 7.10.2022, la 8.10.2022, su 9.10.2022 ja ma 10.10.2022

Tämän kirjoitin ke 5.10.2022:

Tänään sataa. Ei tosin vielä, mutta Anniina Valtonen kertoi, että iltapäivällä sateet ovat Itä-Suomessakin. Eilen teimme random-keikan Nurmekseen, sillä Matti oli liian kivulias mennäkseen työmaalle, mutta myös lojuakseen levossa. Levossa kipu lisääntyy. Tai sen huomaa jotenkin; en tiedä mekanismia, mutta tuskainen mies oli ja vähän tunnen huonoa omaatuntoa, kun pakotin kipupotilaan könkkäämään Nurmeksen neljännen kirkon raunioille ison S-marketin ja Supikkaan vastapäiseen puistoon.

Gulassi-Armas piti kusettaa, sillä oli tunkenut mukaan. Alkuperäiset koirat jäivät suosiolla talon sisälle, mutta Arska vilahti Saavin oven raosta autoon ja sitähän ei saa autosta ulos. Heti ovat hampaat esillä ja koira päästä kimeän murinan.

Matka Nurmekseen kului setviessä sitä, onko koiran paikka takakontissa. Arskan mukaan ei ole. Hävisimme taistelun ja lopulta minä istuin takapenkillä ja Arska etupenkillä. Matti kutsuu koiraa Patuksi. sillä Armas on liian monimutkainen käskyihin. Patu leikkaa ilman kuin ruoska, mutta minä en Gulassia (Tikkisen Hannelen nimitys unkarinpaimenkoirallemme) tohdi käskeä.

Maanittelen ja lepertelen. Ja jos hampaat ovat esillä, väistän. En käy kiistelemään. Luovutan. Niinpä Gulassi makaa alkuyöstä keskellämme ja vaihtaa aamuyöstä lattialle. Niinpä se tunkee itsensä autoon ja suostuu istumaan ainoastaan etupenkillä.

Koirakolmikossa Gulassi on arvoasteikon viimeinen, mutta silti tänään se etuili eteisessä aamukusetuksen jälkeen törkeästi. Isot koirat väistivät viisaina, mutta jossain vaiheessa on tulossa räjähdys. Tänä aamuna petasin sängyn ja sanoin Gulassille ystävällisesti, että pitää odottaa niin kauan kuin kaikki päiväpeitot ovat paikoillaan. Gulassi uskoi minua ja sitten tuvan puusohvalta rysähti alas Pyry.

Pyry purjehti salin ovesta kuin koirakeisari. Gulassi väisti. Pyry hyppäsi vastapedatulle parisängylle ja asetti päänsä virkatulle perhoskuvioidulle tyynynsuojukselle. Aamuinen etuilu eteisessä on nyt maksatettu pikku koiralla takaisin. Gulassi joutuu tyytymään tuvan maton päällä nukkumiseen. Halla on narussa ulkona. Vaikka ostaisimme sille tutkapannan, emme päästäisi sitä juurikaan seikkailemaan vapaana.

Ainakin Matin tulee olla heti valmis lähtemään hakemaan Hallaa, jos se etenee pantoineen liian kauas.

Gulassin kusetuksen varjolla sain liikuttavasti ontuvan mieheni nousemaan puistoharjulle. Rakennukseen, jota arvelin seurakuntasaliksi seinän ison ristin perusteella, johtivat upeat vanhat portaat. Me nousimme rinnettä ylös seurakuntasalin vierustaa pitkin. Harjun päällä oli laaja kiviraunio ja muistomerkki.

Paikalla oli sijainnut Nurmeksen seurakunnan neljäs kirkko. Se oli palanut vuonna 1891. Palo oli saanut alkunsa kirkontornin sisällä säilytetyistä maaliräsyistä. Tästä onkin meidän perheessämme ollut puhetta.

Kirjoitus keskeytyi, sillä soitin Matille kysyäkseni tarkemmin mekanismista, joka saa pellavaöljymaaliräsyt syttymään itsekseen. En enää keskiviikkona palannut blogiini, vaan kirjoittaa rysäytin koko kesän ajan kuuluttamani Tõnu Õnnepalu -esseen loppuun.

ma 10.10.2022

Jatkan siitä, mihin keskiviikkona jäin. Jos pellavaöljyrättejä ei huuhtele ja jättää ne umpinaiseen tilaan myttyyn, ne kehittävät mytyssä lämpöä ja saattavat syttyä palamaan itsestään. Näin on ilmeisesti käynyt Nurmeksessa vuonna 1891. Nurmeksen palo on ollut hirmuinen. Kirkontornista lentäneet kipinät sytyttivät Nurmeksen neljännen kirkon pärekaton ja sitä myötä paloi koko kirkko sekä kirkonkylä.

Seurakunnan sivuilta emme saaneet selvää, kuka oli Nurmeksen vuonna 1891 palaneen kirkon arkkitehti. Itse kirkko oli suuri, koon saattoi päätellä kirkon kivijalasta, se oli jätetty paikoilleen, kuten myös kirkonmäelle ja kirkkoon rinnettä ylös johtaneet portaat.

Menimme vanhan kirkon pohjakatselmuskävelylenkin jälkeen Nurmeksen Porokylän S-marketiin ja Matti lysähti kaupan kahvioon. Porokylän S-market on iso ja siellä sisällä on kahvio. Laoin Pielispakarin perunapiirakoita paperipussiin siinä vaiheessa, kun Matti suurensi puhelimensa näytöllä kirkon piirustusten kuvia.

Mieheni on nero! Kävi ilmi, että kirkkoarkkitehti oli Ernst Lohrmann (1803 - 1870). Lohrmanista wikipedia tietää: "Hän toimi Carl Ludvig Engelin jälkeen Suomen intendentinkonttorin päällikkönä ja myöhemmin yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtöörinävuoteen 1867 asti. Lohrmannia on arvostettu sen vuoksi, että hän uudisti, laajensi ja kehitti intendentinkonttoria. Hän loi muun muassa lääninarkkitehtijärjestelmän ja uudisti intendentinkonttorin organisaation ja ohjesäännön."

Lohrmanin käsialaa ovat muun muassa Ruokolahden, Juvan ja Tuusniemen kirkot. Rautavaaran kirkontapuli on toteutettu Lohrmanin suunnitelmista tämän kuoleman jälkeen.

Torstaina kävin lävitse Tõnu Õnnepalu -esseetäni, perjantaina oli Paula-siskopäivä, lauantaina pesin pyykkiä Lapinlahdella ja sunnuntaina raivasin itselleni kirjeenkirjoituspäivän, vaikka lupa oli kirjoittaa vain, jos taustalla pyörii pyykkikone. Kirjoittaminen pyykkejä vahtiessa ei lauantaina ollut mahdollista, sillä piti järjestellä Matin valkeat paidat Rautavaaralle lähteviin ja Lapinlahdella säilytettäviin. Likapyykki piti lajitella, vaikka en saanut kaikkia eriä vielä pestyä, mutta nyt 60 asteen likapyykki on erissä ja siitä vain Matti voi alkaa niitä pestä.

Likapyykkiä jäi ehkä viisi nyssykällistä. Lisäksi Matin sukissa oli selvittämistä.

Aloitin äänikirjana Natalia Kallion Kotileikin sekä Westön veljesten Vuodet, jatkoin Richard Powersin Hämmästyksen kuuntelua ja keksin, miten selviydyn Teppo Kulmalan Tupakoivasta kalasta. Kirjoitan romaanin rakenteeen auki ja tarvittaessa vaikka piirrän siitä mind mapin.

Nyt vielä palkanlasku ja maksu sekä laskut. Huomisen pyhitän kirjallisuudelle. Tikkisen Hannelella oli monia huomautuksia Õnnepalu-esseeseeni ja ne ovat teräviä sekä kehittäviä. Pitää niihin laatia vastaus.