Sanomalehtikatsaus

su 13.11.2022

Savon Sanomien eläköityvän päätoimittajan isänpäiväkolumnin otsikko ei innostanut: "Isät ja äidit ovat nimikkopäivänsä ansainneet". Tuntuu siltä kuin sama otsikko tai ainakin ajatus olisi viimeksi ollut SS-lehdessä äitienpäivänä.

Mitä itsestäänselvyyksiä, ajattelin ja sipaisin ruutua vasemmalle. Pian kuitenkin palasin kolumniin. Ajattelin, että pitäähän päätoimittaja Seppo Rönkölle antaa tilaisuus - muuten blogini menee vain Vesa Kärkkäisen, hyvän kepulaisen, tekstien kehumiseksi.

Rönkön kirjoituksia en lue, sillä hän kirjoittaa useimmiten urheilusta. Ei kiinnosta. Se ei missään nimessä ole kirjoittajan vika. Ei vain kiinnosta. Piste.

Luin kolumnin ja ajattelin, että tästä pitää kirjoittaa. Rönkön isänpäiväkolumni oli niin hellyttävän kömpelö. Tosin joka-aamuisessa SS-watch-viestissäni Tikkisen Hannelelle käytin sanaa kökkö. Se oli niin kökkö, että oli liikuttava. Päätin, että lievennän tänne ja kirjoitan, että kömpelö, mutta sitten ajattelin, että en ole loppuun asti rehellinen, jos en kerro alkuperäisessä viestissäni käyttämääni adjektiivia.

Kirjoitus oli hellyttävä. Näinhän se meni.

Rönkkö vaikuttaa olevan vanhan kansan isi. Isi, jonka kanssa voi painia, ja on vain vähän isokokoisempi kuin poikansa. Tämä oli oikeasti hyvin liikuttavaa. Jälkikasvu on kiteyttänyt toimittajan työn hyvin: "Isi tekee työpaikassa töitä ja puhuu työkavereiden kanssa."

Isi oli luvannut perheelleen koiran, kun olisi muutto. Päätoimittaja myöntää, että kasvatuksessa oli tehnyt joitain virheitä eikä sitä koiraakaan hän loppujen lopuksi pojilleen ostanut. Tästä olisi mieluusti kuullut lisääkin. Oliko koiran ostamatta jättämisessä kyse siitä, että päätoimittaja halusi opettaa lapsiaan kestämään pettymyksiä?

Sehän on ihan viisasta. Miksi moinen rajaus tekstissä? Miksei Rönkkö syventänyt kolumniaan? Pelästyikö hän henkilökohtaista kirjoittamista, sillä kolumnin seuraava kokonaisuus kolumnissa on diibadaabaa. Tasa-arvo ja miesten osallistuminen kotitöihin. Blaa, blaa, blaa.

Kun Rönkkö kirjoittaa isästään, joka oli kotoisin pienistä oloista Iisalmen maalaiskunnasta, tekstistä paistaa etäisyys. Isä varmaan on ollut sen ajan isien tapaan etäinen, koska on tehnyt paljon töitä. Hyvä ihmisen malli isä varmaan oli: rehellinen, oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Rönkkö tosin kirjoittaa, että miehen malli.

Millainen on hyvä naisen malli? Eikö naisista sanota äitienpäivänä rehellinen, oikeudenmukainen ja tasapuolinen?

(Sanoisin venäläisittäin, että semmoinen mies on прямой как телефонный столб. Hm. Miksi ajattelen niin?)

Suvaitsevainenkin päätoimittajan isä oli ja kirjoittaja oli ottanut vertaukseen iisalmelaisen kekkoslaisuuden. Tätä kolumnisti olisi voinut avata - oikeasti tämä on hyvin kiinnostavaa! Miten kekkoslaisessa ilmapiirissä isä oli suvaitsevainen? Mitä tämä tarkoitti käytännössä? Mitä hän suvaitsi? Toisinajattelua? Ei-kekkoslaisuutta? Ketäs niitä nyt ammoin olikaan? Kauko Kare esimerkiksi, jos oikein muistan.

Hieman kohottelen kulmiani päätoimittajan isän työteliäisyydelle. Kun kutsu kävi, oli juhannus, joulu, uusivuosi, vappu tai isänpäivä, isä lähti talkoisiin. Se oli ajan henki, mutta oliko se hyvä?

Mahtaako Seppo Rönkkö olla lukenut Matti Kortteisen Kunnian kenttää? Suomalaisen miehen eetos on yletön työnteko. Sain Kortteisen läksiäislahjaksi, kun siirryin Kuopion läänin työvoimapiirin tiedottajan tehtävistä työttömäksi toimittajaksi sen vuoksi, että Savon Sanomissa ei rekrytoitu ketään 1990-luvulla.

En tiedä. Toisaalta en Savon Sanomiin halunnutkaan, sillä en halunnut, että meidän pikku perheessämme, olisi kaksi samasta työnantajasta riippuvaista yksilöä. Pikku perheemme toivoin nopeasti kasvavan suurperheeksi, olin elämässäni nimittäin nopeasti tajunnut, kuinka paljon pidän lapsentekovaiheesta.

En itse asiassa ollut hakenut Savon Sanomiin vuoden 1986 jälkeen, jolloin sain vastaukseksi, että Mullikkaan pyrkii niin paljon kaltaisiani tyttöjä, että ovat meidän kanssamme aivan pulassa. En erottunut sankasta joukosta ja päätin, että haen muualle lopun elämääni.

Lisäksi hakemuksen oheen piti panna todistus siitä, että olen konekirjoitustaitoinen, herrajumala ajattelin, olin ollut töissä Puumala-lehdessä jo lukiokesinäni ja vuonna 1986 työskentelin sitten Etelä-Saimaassa Suomen toimitusten ensimmäisillä Mikro-Mikoilla ja jossain perkeleen perse-Savossa kysyttiin todistusta konekirjoitustaidosta.

Olin opiskellut Tampereen yliopistossa ensimmäisen vuoden ja ensimmäisenä vuotena jouduimme tekemisiin tietotekniikkateorioiden kanssa. Oli joitain ihme ryväksiä ja muita rypäleitä, tilastotieteen survomisia ja surdia - ja jumalauttt´ konekirjoitustaitotodistus! Semmoinen minulla oli kahdeksannelta luokalta ylä-asteelta. Vieläkin pimpeloittaa, kun ajattelen.

Oikeasti inhosin sekä tietotekniikkaa että tilastotiedettä, mutta olen nyt iloinen siitä, että tuli survottua tilastoaineistoja, sillä todellakin tunnen sormenpäissäni ja peppulihaksissani, miten tilastot laaditaan. Ja pystyn arvaamaan, miten Eero Lehden - yrittäjä, reilu, rehdin - omistaman taloustutkimuksen kokoomusgallup-numerot tehdään.

Soitetaan vaali vaaleilta ja aina niiden välilläkin lävitse kokoomuksen jäsenrekisteriä. Nimittäin. Taloustutkimus soitti minulle vaalikannatuksesta pari kertaa vuosia sitten ja pidin kovan puhuttelun haastattelijalle, että voisivat hieman tarkentaa kohtaa muut - sanoin, että Suomessa on vielä Suomen kommunistinen puolue. Sen jälkeen minulle ei sitten enää vahingossa soitettukaan Eero Lehden - yrittäjä, reilu rehdin - toimistosta.

...

Itse asiassa pöh sen jälkeen, kun olin selviytynyt 1990-luvun alun laman aiheuttamasta sokista, en edes halunnut normaalia työuraa. Helppo oli minun puhua, sillä minulla oli aviomies, joka oli jo rakentamassa itselleen normaalia työuraa ja ansaitsi eläkettä. Helppo siinä oli hifistellä, taiteilla, toteuttaa itseään ja häipyä viikkokausiksi Venäjälle. Oi, oikeasti en pidä itsestäni noina vuosina!

En olisi tehyt niin, ellei olisi ollut lamaa. Lama auttoi minua löytämään todellisen minäni. Hui hai, käytännön huolet pois, kyllä Jumala meistä huolen pitää, sanoi äitini aina. Tosin äiti oikeasti oli maailman huolestunein ihminen, mutta minusta kasvoi niin huoleton, että kampaajani kertoivat päänahkani olevan irti kallosta todella erikoisella tavalla. Ei kiristänyt pipo meikäläistä. (Väittäisin, että jossain vaiheessa elämää olisi ollut kaikille eduksi, jos olisi vähän kiristänyt.)

Palatakseni eläköityvän päätoimittajan isänpäiväkirjoitukseen: se oli ihan huippurehellinen. Rehellisen suomalaisen miehen hyvin heteronormatiivinen kirjoitus. Mies käy töissä ja hyvä niin.

Pitäisiköhän lämmittää Matille liedellä eilistä jauhelihakeittoani? Matti asentaa pakettiautoon jotain lämmityslaitteen kytkinosaa ja minun tehtäväni tänään on istua tuvan pöydän ääressä ja vahtia, että talosta löytynyt hiustenkuivaaja, joka on kyljellään pöydän päällä ja kuivaa pakun oikeata etulyhtyä, ei sytytä taloa tuleen.

Tärkeä tehtävä! Luin myös HS-Viikosta Marko Junkkarin huiman hyvän analyysin Mika Aaltoilasta. Referoin analyysia Matille. Jatkan sanomalehtikatsaustani myöhemmin, sillä haluan tähän selvittää itselleni myös saamelaiskäräjäkysymyksen asettelua, josta ei Yleä seuraamalla tajua hölökäsen pölläästä.

Onneksi sattumoisin tilasin Etelä-Suomen Sanomat ja luen sitä kuukauden ajan tarkkaan. Koko rahan edestä. Tilaus on kallis, sillä se on oikeasti määräaikainen. ESS:ssä oli, kuten eilen kirjoitin, ansiokas varatuomari Juha Tapiolan kirjoitus lakiesityskiemuraksi.

Syönnin jälkeen ja ennen astian tiskuuta kirjoitin merkintäni loppuun, voilá:

Lakiesitysasia on Ylen ajankohtaistoimituksessa typistynyt pelkäksi pääministeri Sanna Marinin ja valtionvarainministeri Annikka Saarikon kiistelyksi. Itse asia on jäänyt yhtä syrjään kuin aikanaan Anneli Jäätteenmäki ja faxi -jupakassa.

Juha Tapiola kirjoittaa Etelä-Suomen Sanomien Mielipide-palstalla otsikolla Ilman lakimuutosta saamen kieli ja kulttuuri ovat pulassa (la 12.11.202). Kyse on vuonna 1995 tehdyn saamelaiskäräjiä koskevan lain oikaisemisesta.

Vuonna 1995 lakiin tuli pykälä, jossa saamelaiskäräjille kelpasivat vaikuttamaan myös 300 vuotta sitten maa-,  veronkanto- tai henkikirjoissa määritettyjen elinkeinolappalaisten jälkeläiset. Valtiolle oli tärkeä saada verotetuksi myös Pohjois-Suomen elinkeinon harjoittajia ja niinpä tunturi-, metsästäjä- ja kalastajalappalaisiksi rekisteröitiin paljon suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia ja venäläisiä uudisasukkaita.

Vuotta 1995 ennen saamelaiseksi oli määritetty vain kielitaustan perusteella. Piti olla joko itse ensimmäiseltä kieleltään saamenkielinen tai vähintään toinen vanhemmista tai isovanhemmista.

Juha Tapiolan mukaan vuonna 1995 rekisteriin eivät epäetniset saamelaiset erityisesti rynnineet. Toisin oli vuonna 2015, jolloin kansainvälinen ILO69-sopimusesitys oli annettu eduskunnalle. Esityksen jälkeen saamelaiskäräjävaaleihin rekisteröityi 576 uutta äänestäjää, suurin osa korkeimman oikeuden päätöksellä. Varmaan paljolti kepulaisia.

Juha Tapiola arvelee kirjoituksessaan, että jos sama meno jatkuu, saamelaiskäräjät suomalaistuvat.

Wikipedia kertoo ILO69-sopimuksesta seuraavaa: "Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus tai ILO:n sopimus nro 169 on YK:n Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1989 laatima alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus. Sopimuksen tarkoitus on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muihin väestöryhmiin nähden sekä estää näiden kansojen kulttuurien ja kielten kuoleminen. Yleissopimus edellyttää valtioiden ryhtyvän toimiin alueensa kansojen kulttuurin, kielen sekä sosiaalisen ja taloudellisen aseman turvaamiseksi."

Suomi on sopimuksen allekirjoittanut jo vuonna 1989, mutta ratifiointi on jäänyt tekemättä. Ruotsin ja Norjan saamelaiskäräjäoikeutetuksi pääsee kielitaustan perusteella ja nyt eduskunnalle oli menossa lakiesitys, jossa lakia muutettaisiin kieliperusteiseksi.

Samassa paketissa ilmeiseseti kulkee ILO69-sopimuksen ratifiointi.

Googlasin varatuomari Juha Tapiolan. Hän on ollut Lahden vihreiden kaupunginvaltuutettu, mutta aluevaaleihin hän oli asettunut RKP:n ehdokkaana. Ilmeisesti RKP kantaa huolta muistakin kielivähemmistöistä Suomessa kuin ruotsinkielisistä. En googlannut sen syvemmälle, pääsikö Tapiola aluevaaleissa lävitse.

Kiinnostava kuvio koko sopimusasia ja kiinnostavaa on myös Tapiolan puolueen vaihto. Asia lienee nyt juuri käsittelyssä. Mielestäni Antti Kurvinen sai asiakirjoihin tutustumiseen aikaa sunnuntaihin asti. Olen tästä kiinnostunut, sillä olen viheliäinen wanna-be -saamelainen ja fanitan edelleen Suvi Westiä, Anne Kirste Aikiota ja Märkiä säpikkäitä. Ohjelma oli juuri miun huumorintajjjuini mukaene.

Joka kerta kun onnistun avaamaan asavision saamenkielisten uutisten aikaan, kuuntelen niitä innolla. Ihan into pinkeänä.