Anu Avaskari ja Aslak Holmberg saamelaiskäräjäasiassa Ylen Aamutelkkarissa tänään - illalla MOT - juomisesta eroon vaikka pikavipillä

ma 14.11.2022

Samea päivä. Hapekas. Pehmeä kuitenkin, sillä on lämpöasteita. Tuvassa +18. Ei paha. Illalla leivinuunin lämmitys. Yöksi uunijuureksia hautumaan ja jos en jaksa kuoria lanttuja, muutan huomista lounasmenuutani. Teen vehnäuunipuuroa punaiseen maitoon.

Illalla pitää muistaa myös katsoa MOT päihdekuntoutuksesta.

Yle paikkasi sekavaa saamelaiskäräjäuutisointiaan erinomaisesti tänä aamuna. Aamustudiossa olivat vieraana saamelaiskäräjien Anu Avaskari ja Aslak Holmberg. Ymmärsin näin, että he edustivat vastakkaisia kantoja käräjälakiasiassa.

Nythän ilmeisesti enemmistö, jos oikein ymmärsin, itse saamelaiskäräjien jäsenistä kannattaa lakimuutosta, joka määrittäisi saamelaisuuden kielen mukaan - kieliasiaa ollaan laajentamassa aamulla kuulemani mukaan neljänteen polveen.

Se, kuka on saamelainen ja oikeutettu osallistumaan päätöksentekoon, pitää tietenkin jollain lailla määrittää. Vuonna 1995 on tullut voimaan lakimuutos, jolloin saamelaisiin saatettiin alkaa lukea mukaan 1700-luvun maa-, veronkanto- ja henkikirjoissa elinkeinolappalaisiksi merkittyjä ihmisiä. Joukossa oli paljon suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia ja venäläisiä uudisasukkaita - ei etnisiä saamelaisia, vaan erilaisten silloisten elinkeinojen harjoittajia.

Aslak Holmberg oli mielestäni loogisempi. Hän sanoi, että eihän saamelaiskäräjät ole mikään riekonpyytäjien etujärjestö. Anu Avaskarin perusteluista en jotenkaan saanut selvää. Mielestäni hänen ajatuksen kulkunsa ei ollut ihan looginen. En usko, että kyse olisi ollut vain huonommasta ulosannista, vaan jotain perustavasti klonksuvaa hänen argumentoinnissaan oli.

Asian käsittelyaika studiossa kuitenkin loppui kesken. Taustalla on pelko maankäyttöasioista. Aslak Holmberg ehti sanoa, että nyt päästiin varsinaiseen asiaan, joka taustalla hiertää. Olisipa hyvä, että siitä tulisi vielä erillinen käsittelynsä vaikka A-Studiossa tai jossain.

Samalla tavalla syventävää erillisjuttua Mika Aaltoilasta toivoisin Hesarin Marko Junkkarilta. HS-Viikossa olleessa jutussa Marko Junkkari ansiokkaasti analysoi Mika Aaltoilan taustaa Ulkopoliittisessa instituutissa ja Aaltoilan muuttunutta argumentointia.

Jokin UPI:n johtajan kollegoista puhui jopa Aaltoilan puppugeneraattorista. Kun olin referoinut Matille juttua UPI-johtajavalintakarkeloon ratkaisuun asti, sanoin Matille, että niin: Aaltoila ei ole oikeastaan mikään sateentekijä, vaan on osunut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja on olemukseltaan juuri sitä, mitä tällä hetkellä kansa kaipaa.

Hyvä niin. En tarkoita vähätellä Mika Aaltolaa, mutta on ihan sama, mitä tämä sanoo, pääasia, että hän sanoo sen matalalla rauhallisella äänellä ikään kuin kaiuttaen - siis toistaa, mitä on tapahtunut neutraaliin sävyyn.

No, Aaltolan kansainvälisen politiikan väikkäri vaikuttaa Junkkarin jutun mukaan olevan osuva; kansainvälisessä politiikassa ei ole mediasääntöjä tai säännönmukaisuuksia. On vain rytmi ja tempo. Yksi asia kuohuttaa tänään ja huomenna jokin toinen. Tänään kaikki suomalaiset haluavat auttaa ukrainalaisia ja huomenna eivät.

Aaltolan noste pressaksi kuvastaa ihmisten halua irrottautua puolueista. Hahmo, joka tulee politiikan ulkopuolelta, vaikuttaisi äänestäjien mielestä olevan parempi kuin poliittinen broileri. Ja mikäs siinä.

Marko Junkkari voisi tehdä jatkojutun. Mitä tarkoittaa se, että Aaltola arvelee Amerikan-vuosiensa olevan este hänen pressaehdokkuudelleen? Mitä Aaltola teki Minnesotan yliopistossa vuosina 2006 - 2008? Ja mitä hän oppi Georg H.W. Bushin kampanjavapaaehtoisena vuoden 1993 USA:n pressanvaaleissa? Bush vanhempi hävisi vaalit Bill Clintonille.

Uh, Bill Clintonista ei tule mieleen muuta kuin nolo suihinotto. Uh.