Deborah Levyn Elämisen hinta alusta uudestaan

pe 30.12.2022

Kelasin Deborah Levyn Elämisen hinnan alkuun, sillä haluan tarkastella Levyn käyttämän kerronnan keinoja - sitä, miten hän siirtyy tai liukuu tilanteesta toiseen.

Tai oikeastaan Levyn minäkertoja siirtää tai liu´uttaa lukijaansa tilanteesta toiseen. Siirtää liu´uttamalla. Siirtymiä ei huomaa, jos lukee tai kuuntelee kirjaa huolimattomasti.

Olin kuunnellut alun sillä tavoin, että tajusin siinä aikuisen tatuoidun miehen juttelevan noin 19-vuotiaan tytön kanssa, mutten tajunnut sitä, että minäkertoja istuu samassa ravintolassa ja syö kookosriisiä kalan kanssa sekä kuuntelee vierestä.

Myöhemmin hotellihuoneessa (minäkertoja oli ilmeisesti Kolumbiassa lomalla, sitä hän ei kertonut suoraan) minäkertoja kirjoittaa näkemänsä episodin ylös. Kohtaus oli hienopiirteinen ja Evyn kuvaus tarkkaa.

Olen saanut paljon aikaiseksi. Näpyttelin jopa sotumaksuprosentit palkanlaskentajärjestelmään, oksennus nousi suuhuni siinä - ja sanoin järjestelmän irti. Kerroin palautteena, että fuusio fuusiolta Jydacomin palvelu on muuttunut yhä paskemmaksi ja paskemmaksi.

Kirjoitin yhden kirjeen loppuun ja jatkon eilen lähettämälleni. Nauratti, kun toisessa kirjeessä oli seuraava kappale - kerroin siinä Matti Pulkkisseuran järjestämästä tilaisuudesta Lastulla:

"Kun Anni Kytömäki (ihana, kiva, lämmin, suloinen nuori ihminen) kävi minun järjestämässäni tilaisuudessa, Lapinlahden kulttuurikermaa tuli muutama zipale tilaisuuteen. Joukossa XX:n leski. Ei sanonut mulle sanaakaan. Tuijotti vain Mattia kuin paistia, jonka meinaa imaista suuhunsa. Slurps!"