Marita Tiihosen ja Sanni Hakkaraisen erinomaiset kolumnit

Rautavaaran kunnan kummat kiemurat

to 22.12.2022

Eilen jäi kommentoimatta kahta maaseutua puolustavaa erinomaista kolumnia Savon Sanomissa. Ensimmäinen oli jo 13. joulukuuta ja siinä toimittaja Sanni Hakkarainen kertoo paluustaan synnyin-Nilsiään. (Savon Sanomat 13.12.2022 otsikko Nielin ylpeyteni ja hommasin paluulipun maitojunaan – eikä kaduta).

Pitää joskus vielä kirjoittaa siitä, kuinka venäläinen perheeni päätyi maaseututaajamajeremiadille. Voisin aloittaa merkintäni melkein samoin. Pisankosken tilalla olisi vain Riistaveden Melalahti. Ensi reaktioni oli, että kiitos, ei kiitos, ei missään nimessä pois kaupungista, sillä perheeseemme kuului pietarilainen Puškininkatu 10 -juokon hippi.

Ajattelin, että perheemme pietarilaiselle Riistavesi aiheuttaisi aivokuoleman. Ei aiheuttanut. (Sen aiheutti vasta taide- ja kulttuuripitäjä Lapinlahti vuosia myöhemmin.)

Toinen oiva kolumni oli maanantaina ja siinä Marita Tiihonen kysyy otsikossa, kuka suojelisi meidän kaikkien turvapaikkaa? Otsikko oli kiehtova, sillä siinä oli sanoja, joiden perusteella en ikinä olisi osannut odottaa, mistä kolumni kertoo. Ovelaa ja taitavaa!

Tämän todellakin jaan kirjoittajan kanssa: "Tajusin välittömästi, että elän aivan eri todellisuudessa. Helsinki loisti jouluvaloissaan, miljoonilla valonauhoilla tapetoidut talot taivasta myöten. Ihmiset pörräsivät kuin kiimassa, kaukolämpö hohkasi, kauppojen ovet lonksuivat, ratikat rynkyttivät – aivan kuten ennenkin. Missä oli pääkaupungin sota-aika? Energiakriisi, säästötalkoot?" (Savon Sanomat 19.12.2022 Kuka suojelisi meidän kaikkien turvapaikkaa?)

Alan kohta keittää porkkanoita joululaatikkoa varten. Paistan laatikot ehkä vasta huomenna. Teen valmistelevat työt tänään. Olen Kaivokoskella vieraantunut katuvaloista. Ne tuntuvat häiritseviltä. Samoin tuntuu taajaman jatkuva taustahumina. Olen koko ajan kasvolihakset kireinä Lapinlahdella.

Olisin tosiaan halunnut kokea pimeän. Olisin halunnut tietää, miltä pimeä tuntuu tai miltä se kuulostaa. Maarit Tastula sanoi Antti Heikkisen kanssa metsässä kontatessaan, että onpa voimakas (vai oliko se vahva) hiljaisuus. Olisin halunnut tietää, mitä on pitkän pimeän väkevä hiljaisuus Rautavaaran korvessa.

(John Cage 4´33!)

Tänään kirjoitin aamulla tällaisen viestin: 

Joo, niin kävi, että Pitäjäläisen päätoimittaja säikähti kunnanjohtajaa eikä julkaissut kirjoitusta. Alkoi tosiaan tuntua shakespearelaiselta draamalta koko Rautavaaran kunnan touhu. Ihmisiä katosi (Petri Ahonen), vaihdettiin toiseen työhön (rouva, joka oli ollut nuoriso- ja vapaa-ajan virkanainen ja löysi itsensä vanhustyöstä) ja irtisanoutui (fysioterapeutti).

Ja mitä teki kunnanjohtaja? Sanoi, että ei keskustele sen enempää paikallislehden sivuilla kuin netissäkään. Ei myöskään oikeasti keskustellut face to facekaan, vaan mutusteli jotain diibadaabaa.

Metsäkartanolla Rautavaaran yrittäjien kevään 2021 vuosikokouksessa kysyin kunnanjohtajalta biotuotelaitoksesta, jonka kyltti oli ilmestynyt Kirkkosuoran laitaan. Kunnanjohtaja oli selkeästi kiusaantunut, kun kysyin (en ymmärrä, miksi kukaan muu ei siitä kysynyt; ei ilmeisesti ole tapana, vaikka käsittääkseni juuri sitä varten kunnanjohtaja oli paikalla). Kunnanjohtaja näytti hapanta naamaa ja vastaili ihan pölöpölöpöö siitäkin.

Kesällä 2021 haastattelin Töllöttimeen Iisalmen entistä kaupunginjohtajaa Martti Harjua ja Harju toi esille haastattelussa Keiteleen teollistamisihmeen (Keiteleen kummisedät, siitähän on tehty dokkarikin). Harju voi ansaitusti asetella lehväseppelettä päähänsä, sillä kävi Keiteleen sahojen Ilkka Kylävainion kanssa ostattelemassa Etelä-Suomesta joitain sahausvermeitä sahalle - siis tekivät ostosmatkan. Halusin yhdistää aukeamalle kainaloksi Rautavaaran kunnanjohtajan haastattelun siitä, että nykyään kunnilla ei yksinkertaisesti ole käytettävissään sellaisia tukia tai mahdollisuuksia yritystoimintaa varten.

(Nythän yritystuet menevät erilaisten hankkeiden kautta ja me ollaan huomattu, että rakennusliikkeenä emme saa koskaan mitään. Ainoa peruste on, että olemme rakennusliike. No, siksipähän rakentamisessa ei ole pitkään aikaan ollut innovaatioita ja tuottavuuskin on valahtanut pohjalukemiin. Puurakentamisen kehittämisrahat ovat ihan naurettavan pieniä ja meidän Savolaisella ekotalo -mallilla ollaan käyty pyyhityttämässä kallispalkkaisten yritysedistäjien persettä eri puolilla. Pitkä stoori sekin.)

Joka tapauksessa! Samoihin aikoihin Töllöttimen jutun kanssa (ulos 10.6.2021) oli Rautavaaran biotuotehomma ja Harju loukkaantui syvästi siitä, että HÄNEN haastattelunsa yhteyteen olisi pantu sellainen kainalojuttu. Kirjoitin toisaalle samaan lehteen pienen pätkän siitä, kuinka tosiaan esimerkiksi Henri Ruotsalaisella ei ole mahdollisuuksia lähteä jonkun Marko Korhosen kanssa ostosreissulle eikä mahdollisuutta toimia Rautavaaran kunnan yrityskummisetänä samalla tavalla kuin oli vielä mahdollista 1970-luvun kuntapäättäjillä.

Kun haastattelin kunnanjohtajaa asiasta puhelimessa, tämän ääni oli kireä kuin joku olisi puristellut tätä kiveksistä.

Soitin myös itse Marko Korhoselle ja Korhosen oikealle kädelle, jollekin ihan nuorelle tyypille, joka sanoi olevansa Marko Korhosen PR-henkilö.

Kopistelen arkistojani ja koetan löytää Töllöttimen juttupätkäsen jostain. Kaiken kaikkiaan tuli vaikutelma, että Henri Ruotsalainen ei mielellään puhu MITÄÄN toimittajille tai kellekään, jos ei saa puhua diibadaaba-sovinnaisuuksia.

Pia

Näyttää tosiaan siltä, että kunnanjohtajalla on mielessään muualle hakeutuminen. Hän ei esimerkiksi ollut Rannan Erän hirvipeijaisissa, kuten syksyllä 2021. Toivottavasti kunnanjohtajalle ei käy samoin kuin Rautalammin Anu Sepposelle, joka hakee sinne sun tänne eikä näytä pääsevän mihinkään.

Oikeasti olen sitä mieltä, että toisessa ympäristössä voisi tulla kukoistus.

Kun Pitäjäläinen oli viimein seurannut edes jotain Rautavaaran kunnan esityslistaa, se kirjoitti uutiseensa töks, elinvoimajohtaja oli irtisanoutunut. Paikallislehden toimittajan tehtävä olisi ollut soittaa elinvoimajohtajalle ja kysyä, miksi irtisanoutui. Ilmeisesti kyseessä ei ollut sen kummempi juttu kuin nuori mies, joka sai toisen työn: ammattikorkeakoulusta rakennustuotanto-opettajana, jos oikein ymmärsin.

Tai no, olisihan toimittaja voinut kysyä, miksi näin suuri loikka: elinvoimajohtajasta opettajaksi - eikä virassa vuottakaan.

Äh, oikeasti alkaa vituttaa niin, että korvat irtoavat päästä.