Ivalossa syviä isä-lapsi-suhteita

Antti Hurskaiselta tulossa helmikuussa Suntio - muistaakseni Jouni Tossavainen vihjaisi kesällä 2021, että Suntiossa on isä-poika-suhdetta jotenkin

ma 2.1.2023

Käyttäydyimme Matin kanssa viime yönä kuin pahaiset teinit. Katsoimme putkeen Ylen Areenalta Ivalon toisen tuotantokauden. Ilmeisesti kolmaskin tuotantokausi on tulossa tänä vuonna.

Matin kanssa meni aamukolmeen asti. Nauroimme, että eipä tarvitse nyt moneen sunnuntaihin riidellä siitä, että Matin televisionkatselu häiritsee minua. Haluan rauhoittua nukkumaan iltauutisten jälkeen.

Viimeistään kello 22 minun tulisi olla unten mailla. Muuten seuraavasta päivästä tulee huono enkä ole tuottavassa kunnossa. Nyt meinaan laskea palkan ja maksaakin sen.

Yksi lasku pitää tehdä ensin ja sitten kuukauden vaihteen karkelot. Sotu-imoitus katreen, kuitit koottava tilitoimistoon ja alettava miettiä tämän vuoden kulkua.

Viiva-aikataulu pitäisi laatia. Ensin pitäisi hankkia viiva-aikataulua varten sellainen pyyhittävien tussien taulu. Piti ostaman sellaisen Ikeasta, mutta unohtui.

Tänään oikeastaan piti olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Oikeastaan kolmessa, sillä kuukauden vaihteen työt on parasta tehdä heti niin nopeasti kuin vain voi.

Me vedimme viime yönä Matin kanssa Ivalo-överit. Jotkut käyttävät tällaiseen nollaamiseen viinaa. Jos olisimme vetäneet kännit, emme myöskään olisi tänään koettaneet olla kolmessa paikassa yhtä aikaa.

Toki en jaksaisi tehdä konttoreita, jos olisimme nollanneet viinalla. ivalo-överit on ehdottomasti parempi keino.

Unohdimme, että Elisa Viihteen Viaplayssa olisi eilen ollut Kaikkien syntien neljäs jakso. Meillähän olisi nyt älytelkkari sitä sitä varten. Tosin en tiedä. Hesarin kriiitikko Harri Römpötti varoittaa, että sarjan loppu menee jenkkityyliin melodraamaksi ja käsikirjoittajat selviytyvät runsaasta juonistosta vain rimaa hipoen.

Lisäksi Kaikkien syntien loppu on kuulema synkkä. En haluaisi nyt tähän mitään synkkiä loppuja.

Ivaloon oli toisella tuotantokaudella käsikirjoitettu isä-lapsi-suhteita. Itse rikostarina oli aivan typerä ja kuten Tikkisen Hannele arveli 20 minsan (muistin, että 60 sekunnin) katsomisen jälkeen rakennettu kansainvälisiä sarjamarkkinoita varten.

Oli taas niin Venäjä-stereotypiaa, että joopa joo. Rikostarina päätapahtuma-areena oli luostari Murmanskissa. En tiedä, mitä luostaria kässärissä oli tavoiteltu, mutta kuvaukset oli tehty Siuntiossa Suitian kartanossa.

Tuottajat tai kuka nyt kuvauspaikoista päättääkään olisivat voineet vähän miettiä, millaisia puita kasvaa Murmanskissa ja millaisia Siuntiossa. Voihkimme molemmat kauhusta Matin kanssa aina, kun kuvaus siirtyi muka murmanskilaiseen luostariin. Luostarin päärakennuksen edustalla kasvoi joitain eteläsuomalaisia jalopuita.

Loppukohtauksessa mustat mafia-autot lähtivät hedelmällisen peltoaukean lävitse johtavaa paikallistietä pitkin pois palamaan jätetystä luostarista ja maailman rikkaiden ihmismetsästysloma kesti viikon - viikon alussa suomalainen erikoispoliisi ja hänen venäläinen homokollegansa olivat metsästysmaiden tuntumassa "keräämässä sieniä". Eipä siinä, mutta venäläinen poliisi löysi kallion päältä muhkean herkkutatin.

Muutaman päivän päästä sieniseudulla satoi jo lunta. Suppilovahverokeikka olisi ollut paljon uskottavampi. Suppilovahveroita löytyy pohjoisessa Inaria myöten.

Muutenkin suomalais- ja venäläispoliisi tallustelivat milloin alkusyksyn maisemissa, milloin loka-marraskuisessa säässä, vaikka tosiaan tapahtumat ajoittuivat viikkoon loppusyksystä.

Ivalon isäsuhteisiin en ehdi tässä mennä. Kirjoitan niistä joskus. Harmi, että katsojien koukuttamiseksi pitää sarjoihin kehittää kaikkea väkivaltapaskaa. Miksei voisi tehdä sarjaa naispoliisista, joka suhtautuu intohimoisesti työhönsä ilman roiskuvaa verta ja aivonkappaleita?

Päähuomio olisi poliisin yksityiselämällä ja työasiat olisivat vain sivujuonne. Ärsyttävää Ivalossa oli myös se, että Nina Kautsalo oli samalla tavalla perheensä luota töihin livahteleva nainen kuin Paratiisin isoäiti Hilkka Mäntymäki.

Antti Hurskaisen Suntiosta muistutan itseäni täällä. Tosiaan muistikuvieni mukaan Jouni Tossavainen puhui juuri Hurskaisen  Suntiosta jo kesällä 2021 Kaivokosken kirjallisuusmatineassa. Tossavainen mainitsi jotain siitä, että Hurskainen käsittelee kirjassa isä-teemaa.

Minä muistelin, että Hurskaisen isä olisi opettaja. Se tuli esiin Välinpitämättömyydessä.

Alkaa täpöstää niin, että pakko jättää tilihommat huomiselle. Verottajan ilmoitukset kannattaa varmaan tehdä myös heti.

Viv Groskopin Au revoir, tristessen tähän mennessä kiinnostavin luku käsitteli Marquerite Duras´n kirjaa Rakastaja. En ole varma, onko minulla Rakastaja ollut hyllyssäni, mutta Lol V. Steinin elämä kyllä.