Toimittajan työtä Rautavaaran kunnan ja yrittäjien kilpailutusiltamissa

to 19.1.2023

Mietin koko yön jossain aivopoimussani eilistä puhelinkeskustelua Savon Yrittäjien toimitusjohtajan Paula Aikio-Tallgrenin kanssa. Ja nyt silmäpussini roikkuvat polvissa.

Työyhteisösovittelija minussa on samaa mieltä siitä, että ensisijaisesti Rautavaaran kunnan ja yrittäjien välisessä konfliktissa tulee katsoa, onnistuvatko tapaamiset, kahvittelut tai lounas, kasvokkain.

Istuin kunnan ja yrittäjien hankinta- ja kilpailutusiltamissa tarkoituksella valtuustosalin sivustalla, jotta näkisin kaikki reaktiot. Asetun usein tilaisuuksiin samaan positioon kuin ammoin toimittajan työssäni.

Tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska jättäydyn ulkopuoliseksi.

Valtuustosalin laidalta saattoi seurata väen reaktioita. Kunnanjohtaja Henri Ruotsalainen ja Yrittäjien Mia Simpanen olivat molemmat sitä mieltä, että tilaisuus oli hyvähenkinen ja edistystä saavutettiin.

Näin Mia Simpanen oli viestittänyt Paula Aikio-Tallgrenille.

Kyllä niinkin, mutta tilaisuuden alustajat estradilla eivät aistineet koko salin tunnelmia. Alustajat jotenkin salaperäisellä tavalla vaipuivat hurmioon. He saivat energian toisistaan.

Vieressäni ollut korkea viranhaltija esimerkiksi vaikutti ärtyneeltä. Hän ärähti - ihan aiheesta - Mia Simpaselle, että eivätkö miehet tosiaan voi innostua kukista, kun Mia Simpanen kertoi, kuinka Rautalammin kunta päätti koronakesänä pelastaa kukkakaupan ulkoistamalla kunnan kukkatyöt.

Teknisen toimen miehillä kun ei Rautalammilla ollut erityistä intoa puuhastella kukkien kera. Aika toksisen maskuliineja sellaiset teknisen toimen heebot, sanon minä. Saattaavatpa tosin ollakin

Riemuitseminen kukkakaupan pelastamiseta Rautalammilla tuntui hieman irvokkaalta meistä yrittäjistä Rautavaaralla, kun latujen kunnossapito on juuri myyty oman kunnan ulkopuolelle.

Marja-Leena Stenström (KD, ) käytti lopussa puheenvuoron ja kysyi, miksei  yksikään yrittäjä ei nostanut kättään, kun kysyttiin, kuka uskoo, että Rautavaaran kunta petraa suhteitaan yrittäjiin.

Stenström on kunnanhallituksen edustaja perusturvalautakunnassa.

Stenström istui pylvään takana eikä nähnyt, että minä, yrittäjä, nostin käteni. Tosin en tänä päivänäkään tiedä, olinko kilpailutusiltamissa yrittäjänä, työyhteisösovittelukoulutuksen saaneena vai toimittajana.

Olin joka tapauksessa sitä mieltä, että kunta menee itseensä ja alkaa tehdä töitä suhteiden parantamiseksi. Olen edelleenkin sitä mieltä, mutta ilman kissojen nostamista pöydälle, ei tapahdu mitään.

Ja olen eri mieltä minulle soittaneen Paula Aikio-Tallgrenin mielestä, että "paikallislehden palstoilla" asioiden puiminen muka mutkistaisi kuvioita edelleen. Kuviot ovat mutkistuneet jo - ja jossainhan niitä tulee uskaltaa purkaa.

Jos suoraan kommunikointiin ei kyetä, seuraava aste on "paikallislehden palstat".