Amanda - näkyvästi mainostettu lounaspaikka Varkaudessa

ke 15.2.2023

En ollut ihan ensimmäinen asiakas. Ajelin Varkauteen juttukeikalle hiljaksiin pitkin Viitostietä ja mietin, minne menisin lounaalle. Ennen laiminlöin juuri lounasta. Epäsäännöllinen ruokailu kuului ylipainoni kertymisen salaisuuksiin.

Nyt suunnittelen päiväni siten, että voin lounastaa rauhassa. Kiitoksia Patrick Borgin, pöperöproffan ja kiitoksia, että löysin hänen kurssilleen. Tosin en ole yhtään laihtunut, mutta tapponälät ovat ohitse. Jos en syönyt lounasta, saatoin illalla lyödä kuoliaaksi Matin, jos tämä asettui edes vahingossa minun ja jääkaapin oven väliin.

Viitostiellä on Etelä-Suomeen ajaessa kiinnittänyt huomiota iso kyltti Amanda. Siinä puhuttiin jotain palkitusta ruokapaikasta. Ajoin ylös rampilta entisen Varkauden portin kohdalta. Mikäli Varkauden Portilla olisi vielä Kirjapörssi, olisin tyytynyt Nesteen teollisuuspöperöön.

Linja-autopysäkillä katsoin Amandan listan: jotain horiskokastiketta ja kalaa - nooh jooh, ajattelin, mutta pinaattimuussi kiinnosti. Kevytlounas kuulosti myös innostavalta grillattuine avokadoineen sekä fetajuustoineen.

Asensin Google Mapsin opastamaan reitin Amandaan. Ensin Maps tokaisi vain: "Aja kaakkoon!" Nauratti. Eipä Maps paljoa tänään runoile. Kun jo nousin Kauppakeskus Forumin portaita, Maps kivahti: "Määränpääsi on oikealla!" Ei ollut. Olin porrashuoneessa. Oikealla puolellani oli piha.

Lounassalaattina oli erilaisia kaaliraasteita sekä aivan erinomaista linssi-feta-paprikajuttua. Kala osoittautui puna-ahveneksi ja onneksi hörönlörönkastike peitti kalan hienoisen mudan maun. Ei kun kastike oli choronkastiketta.

Netin mukaan choronkastike perustuu bearnaisekastikkeeseen, siihen on vain lisätty tomaattipyreetä. Amandan choronkastikkeessa saattoi olla kirveliä, sillä joitain ruohonpalasia näytti kastikkeen päällä olevan. Choronkastike oli herkullista. Olisin tykännyt rakuunastakin.

Pinaattimuussi oli hyvää ja kun olin saanut lautaseni tyhjäksi, lähetin Tikkisen Hannelelle kuvan lounaastani ja olin aikeissa hakea ohra-piimärieskaa ja linssisalaattia lisää. Kävin samalla Facessa lukemassa Hannelen päivityksen siitä, että kuvataidekritiikkiä ei sanomalehdissä enää ole. Hesarikin on lopettanut gallerioiden seuraamisen.

Kritiikit typistyvät somen tykkäämisiin ja ei-tykkäämisiin. Mietin kuvataidekritiikkien kohtaloa otsa rypyssä ja silmäkulmastani näin, kuinka kireä lounastäti loikkasi pöytäni eteen kuin musta pantteri ja kiskaisi lautasen nenäni alta vipsis pois. En ehtinyt kissaa sanoa.

Säikähdin ja mietin, eikö siihen kohtaa salia saa jäädä. Panikoin ja ryhdyin jo keräämään kimpsujani ja kampsujani häipyäkseni, mutta muutin sitten lounaspaikan rauhallisempaan kulmaan kirjoittamaan. Kasaan itseäni haastattelua varten. Jälkiruoaksi olisi vielä täytekakkupalanen. Taidan syödä sen teekupillisen kanssa i_h_a_n  h_i_t_a_a_s_t_i!

Ei kai tämä pikaruokapaikka sentään ole.

Olen päättänyt, että otan elämässäni tarvitsemani tilan ja ajan. Eilen mölisin kutosen lauluäänellä Mahottomien konsertissa Lapinlahden kirjastossa ja nautin joka sekunnista. En tiennyt, että tykkään laulaa. Jos erehdyn karaokeen, minut saa ampua. Siinä menee raja, vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla - paitsi omaa siskoa ja kansantanhuja.

Lisään listaan karaoken.

Lisäksi avasin suuni Lapinlahden kirjaston Seksuaalisuus ja erotiikka -kirjanäyttelyn äärellä. Koulukaverini ja Hämeenkulman nuorisosivuryhmäläiskollegani Sami Hilvon Viinakortti oli päässyt esille. Kerroin kirjastovirkailijalle, että tunnen Hilvon sarjakuvataiteilija Harri Vaalion nuorisosivuryhmästä.

En ehtinyt siihen, että Hilvon Pyhä Peto on aiheeseen parempi ja muutenkin taitavampi, kaunokirjallisempi kuin Viinakortti. Huomasin, että näyttelystä puuttuvat Gerry Birgit Ilvesheimon kirjat. Kirjastovirkailija meni niitä etsimään ja löysi Lykantropian.

Ilvesheimon Ilmestyskirja ei ollut eilen lainassa eikä ole tänäänkään. Verkkohaku näyttää, että se olisi saatavilla Lapinlahdellakin. Ilmestyskirjassa on huikean kaunis naisten välisen parisuhteen kuvaus. Sen sijaan romaanin scifiosuus oli aivan seko, mutta koska en ole vähimmässäkään määrin scifin ystävä, en tiedä, kuuluuko sekoisuus scifigenreen.

Nyt otan teetä ja kakkua! Olen sen ansainnut.