Apuidentiteetit

Viv Groskop ja jiddišinkielinen sukunimi: iso pää: ylimielinen, omahyväinen, suuriaivoinen, intellektuelli - tai typerä! Viv Groskop päätti olla Eloisa Pölkkypää

ti 14.2.2023

Lähden kohta Lapinlahden kirjastolle. Siellä saa laulaa Mahottomien kanssa rakkauslauluja! Meinaan nyt tunkea itseni täällä joka paikkaan. Jokin tulppa irtosi, kun tupsahdin Mehtosen Reetan viereen kirjaston Lainan päivän kahville.

Tai oikeastaan irtosi jo edellisenä päivänä. Koska Reetta oli kansalaisopiston keskustelupiirissä, uskalsin sinne minäkin. Olin ilmoittautunut rehtorin vetämään keskustelupiiriin jo ennen koronaa, mutten sitten tohtinut koskaan mukaan.

Kirjoitan Jussi Kirjokannelle parhaillaan sähköpostiviestiä siitä, että suunnittelen Tõnu Õnnepalun obduktiota sijoittamalla tämän virolaiseen nykykirjallisuuteen. Mietin samalla, miksen edes pidä virolaisista ja miksi rakastan Jaan Kaplinskia.

Ellen Niitin lämpöisestä hahmosta pidän ja olen selaillut hänen haikumaisia runojaan. Sananjalkaan Nurmekseen olen tilannut Leelo Tungalin (s. 1947) Toveri lapsen. Nyt huomasin, että Tungal on samaa ikäluokkaa kuin Viivi Luik (s. 1946). Häntä olen haastatellut ja hänen romaaninsa Historian kauneuden olen lukenutkin.

Tosin vasta haastattelun jälkeen, mutta minut komennettiin sellaista vauhtia Viroon keikalle alkusyksystä, etten ehtinyt kissaa sanoa. Janajevin junttapulla kokeili vielä vallankaappausta Neuvostoliitossa ja Viro julistautui saman tien itsenäiseksi.

Leevi Lehto on näköjään kirjoittanut romaanin Janajevin unet (1992), mutta hänen vaimonsa Kirsi Hytönen on paljon, paljon kiinnostavampi. Hänen Naisen kolmas elämä - nautinnon vuodet odottaa minua printtinä Lapinlahden kirjaston varaushyllyssä.

Blombs, minut lähetettiin viikon repparimatkalle maahan, josta en erityisesti pitänyt enkä pitänyt yhtään patrioottisista virolaisista. Olin sellaisiin tutustunut Moskovan-opiskeluvuotenani.

Ihmettelen, miksi ihailen yli kaiken Jaan Kaplinskin tekstejä, vaikka en tiedä, kirjoitetaanko etunimi Jan vai Jaan. Joka toinen kerta kirjoitan sen yhdellä ja joka toinen kerta kahdella aalla. Ja sitten googlaan.

Jaan. Pidänkö Kaplinskista siksi, että hän ei olekaan pelkästään virolainen, siis tylsimys, vaan isänsä puolelta puolalainen? Mikä oikein kuvittelen olevani? Olenko niin kuin Viv Groskop kirjassa Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista? Omahyväinen ja ylimielinen Isopää?

Vihaan isoa päätäni. Oikeasti. Minulle ei sovi mikään hattu. Viv Groskop keventää kirjansa loppupuolella, että voisi olla Eloisa Pölkkypää, kun saa tietää, että sukujuurensa ovat Puolan juutalaiset.

No niin. Katja Petrovskajan kirjassa Ehkä Ester tulee sitten se, että puolalaiset ne vasta paskoja ovat olleetkin juutalaisväestölleen natsiaikana. Joten? Niin? Onko niin hienoa, että Kaplinski on puoliksi puolalainen - semminkin kun puolalaissukulaiset suhtautuivat nuoreen Jaaniin hyisesti, kun hän matkusti heihin tutustumaan?

Viv Groskop pohtii, miksi on koko elämänsä aikana tarvinnut eräänlaisia valeidentiteettejä. Miksi hänelle ei ole kelvannut olla rivibritti? Minä sanoisin, että kirjailija tarvitsi oman identiteettinsä rakentamiseen apuidentiteettejä.

Hän ei tuntenut olevansa peribritti. En minäkään tunne olevani suomalainen. En halua edes olla. Siniristilippu on saanut jo ennen sitä, kun persut symbolin omivat, muurahaiset vilistämään pitkin selkäpiitäni.