Tahdo menestyä Lapinlahti ja Vain yhdessä Lapinlahti voi kehittyä -seminaarista on line

Terveisiä Rautavaaralle: "Inhimilliset suhteet ovat hauraita ja haavoittuvia."

to 10.2.2023 illalla (klo 16.55)

Kirjoitan merkintää suorana Lapinlahden kunnan ja yrittäjien seminaarista lukion salista.

Suomen yrittäjyysakatemia Oy:n Jyrki Niinikoski laskee, että seminaariosallistujien keski-ikä on 18 pilkku jotain. Salin enemmistö on lukiolaisia. Tunnistan eturivistä joitain yrittäjiäkin. Yksi alustaja on nuori. Kauppatieteiden ylioppilas Eerika Nissilä Vaasan yliopistosta kertoo, että yrittäjyys on innostava toimintatapa. Muuten yrittäjyysakatemian alustajat näyttävät keski-iän ylittäneiltä pukumiehiltä.

Halusin tulla seuraamaan seminaaria, sillä alustajien joukossa on Risto Harisalo. Hän on Tampereen yliopiston hallintotieteen emeritusprofessori, kannattaa uusliberalismia ja toimii Libera-säätiössä. Risto Harisalon harrastuksiin wikipedian mukaan kuuluu myös vapaamuuraritoiminta. Pöh.

Tilaisuutta ei avaa kunnanjohtaja Janne Airaksinen, vaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Kari Virranta (vahva kepu). Janne Airaksinen on jo valittu Siilinjärven kunnanjohtajaksi ja ehkä siksi hän ei avaa semppaa.

Lapinlahti kuulema palvelee intohimoisesti. Kiva ilmaus, tykkään ja peukutan. Jahas, näin kertoo Lapinlahden kunnan visio- ja strategiapaperi. Intohimo Virrannan mukaan tarkoittaa savoksi höveliä palvelua. Lapinlahti on järjestöjen luvattu pitäjä. Järjestöjen merkitys Lapinlahdella on isompi kuin muissa kunnissa. Tämä on hirmu totta.

Kari Virranta kertoo, että olemme yritysten kanssa samalla puolella. Lause on kuulema herättänyt keskustelua siitä, onko klausuuli riittävä.

En tiedä, pääasia, että yrityksistä on strategiapaperissa jotain. Miten lienee Rautavaaralla?

Vain yhdessä Lapinlahti voi kehittyä. Tämä ilmeisesti on jokin pääklausuuli. Yhdessä. Aivan. (Ei kenenkään sooloesityksenä.)

Nyt alkaa Risto Harisalon esitys. Hän aloittaa johtamisen perusvoimista. Kertoo tosin ensin, että on Tampereelta ja kannattaa Tampereen Ilvestä. Salissa ei ole kauhean monta Kalpan kannattajaa. Vain yhden käden näen nousevan ylös. Ehkä toinenkin epävarma.

Johtamisen konkreettinen tavoite on saada halutut asiat tapahtumaan toivotulla tavalla. Jostain syystä tämä on Harisalolla vasta toisella tärkeystilalla. Ensimmäisenä on, että ihmiset osaisivat korjata toimintaansa. (Tämä ei mielestäni ole loogista. Pitäisi olla toisin päin.)

Harisalon mukaan muutos tulee tehdä innostavasti ja inhimillisesti. Miten Harisalon mielestä meni, noin niin kuin omasta mielestä, Suomen julkisen sektorin uusliberalisaatio, kysynpä vain. Luottamus on ensimmäisenä sääntönä. Aivan, tämä on totta. Ensiajattelemalla en luota Harisaloon, mutta juuri siksi olen täällä. Takarivissä. Piippuhyllyllä.

Muiden alustajien nimet eivät herättäneet minkäänlaisia tunteita.

Kaikessa inhimillisessä toiminnassa tulee ottaa huomioon luottamus. Harisalo toistaa useasti että luottamuksen johdannaisena tarvitaan katalysoiva puhetta. Katalysoiva puhe? Mitähän tämä tarkoittaa?

Harisalo vastaa: "Sinä sanot hyvälle ystävällesi, hänellä syttyy lamppuu ja hän vippaa jotain sinulle takaisin. Ja päin vastoin. Kun jutustelu menee hyvin, ajatukset alkavat kehittyä spiraalimaisesti."

Näin oivallamme asioita yhdessä. Niinpä.

Sitten tulee konfliktien käsittely katalysoivan puheen johdannaisena. Kaikki uudet ja isot asiat ovat potentiaalisesti jännitteisiä. Kun luotamme toisiimme, pystymme ratkaisemaan jännitteisiä ja vaikeita asioita rakentavasti.

Neljäs porras Harisalon slaideista: luovuus ja innovatiivisuus konfliktien käsittelyn johdannaisena. Mikään idea ei ole sellainen, että kaikki ovat yhtä mieltä heti.

Harisalo kertoo olleensa neuvomassa useassa organisaatiossa, joissa on sanottu, että nyt miedän organisaatiosta täytyy heti paikalla tehdä innovatiivinen. Ei se niin mene, Harisalo sanoo. Tässä kohtaa yleisössä kiersi osanottajalista. Jotain jäi kuulematta.

Pitää ensin purkaa jännitteitä! Lauseen voisi tatuoida Rautavaaran kunnanjohtajan otsaan. Tilaisuudessa, jossa puhuttiin kunnan hankinnoista ja kilpailutuksesta, oli täysin eritahtinen. Kunnanjohtajan ja Savon yrittäjien Miia Simpasella oli kova draivi päällä valtuustosalin etuosassa ja yrittäjät takarivissä jurputtivat.

Jurputus oli oikeutettua. Ensin olisi pitänyt Face to face jutella siitä, mistä epäluottamus on syntynyt. Olisi pitänyt rehellisesti käydä lävitse esimerkiksi se, miksi kunnassa on kolmas elinvoimajohtaja lyhyen ajan sisällä. Savon yrittäjien toimitusjohtaja Paula Aikio-Tallgren soitti minulle ja kannatti Face to Face -tapaamisia, mutta hän oli valmis oikaisemaan: vanhaan ei kannata juuttua, katse eteenpäin.

Se, jos mikä on suorastaan loukkaavaa. Tämän olen oppinut työyhteisösovitteluopinnoissani, jos en muuta.

Harisalo puhuu nyt kumppanuudesta ja verkostoista innovatiivisuuden johdannaisena. Innovatiivisuuden johdannainen on pölhö termi, ei aukea minulle, mutta tämä on niin totta, niin totta: Mikään yhteistyö ei suju, jos se ei rakennu luottamukselle! Hitto, tämä heppu (Harisalo) pitää saada Rautavaaran kuntaan ja sikäläisille yrittäjille puhumaan. Tässähän on järkeä: "Inhimilliset suhteet ovat hauraita ja haavoittuvia."

Harisalo sanoo, että emme voi kuin rajallisesti vaikuttaa toisiimme. Kari Virranta kysyy: Miten arvioit luottamuksen pysyvyyttä riskinottamistilanteessa? Siinäpä se, Harisalo vastasi; niinpä niin ja sepä se. Tänään teemme yhteistyötä ja huomenna naapuri vetää maton jalkojen alla. Se riski on otettava.

Mieluummin riski kuin halvaantuminen, sanon minä. Mieluummin suu auki ongelmista avoimesti kuin takarivissä jurputus, tämän haluaisin sanoa Rautaavaaran jurputtaville yrittäjille! Supina seminaarin jälkeen aulassa ei kilpailutusillan jälkeen ollut kivaa. Hävetti meidän yrittäjien puolesta.

Jurputus oli oikeutettua! Perhana!

Harisalo jatkaa: "Jos organisaatioissa näytellään erilaisia näytelmiä ja pelataan pelejä, seuraa epäluottamusta!"

- Mitä tapahtuu, kun menetämme keskinäisen luottamuksen? Meille tulee huomattavia menetyksiä, sanoo Harisalo. 

- Kun työskentelin Tampereen yliopistossa, joukossamme oli kaveri, jolla oli paremmat aivot kuin meillä. Tyypi opiskeli venäjän kuukaudessa, luki nelisataasivuisen kirjan yhdessä illassa ja kertoi meille sitten siitä. Olimme kuitenkin vuorotellen saaneet häneltä näpeillemme. Hän menetti luottamuksemme. Tyhminkin meistä pääsi tieteellisissä tuloksissa paremmalle tasolle yhteispelillä kuin ääri-älykäs tyyppi. Hän jäi yksin.

Pitää olla luottamusta. Jos käytämme hyväksemme toisten luontaista haavoittuvuutta, syntyy epäluottamusta. Luottamus syntyy ja vahvistuu siitä, kun muutamme toistemme haavoittuvuudet vahvuuksiksi.

Huipputyypit eivät olekaan usein huipputyyppejä, sillä he sokeutuvat itselleen ja kieltäytyvät kuuntelemasta signaaleja. Tämäpä on kiinnostavaa. Meille 2000-luvun yrittäjille markkinoitiin yrittämistä seuraavin sanoin: "Ui tai uppoa!" "Muutu tai kuole!" "Vain huippu kelpaa!" (Minua on aina yököttänyt yrittäjyyden huippuliturgia.)

Kannattaa puhua vain sellaisia asioita, joita voi huomenna painaa Savon Sanomien etusivulle, sanoi Risto Harisalo, kun Jarmo Tikkanen, kepulainen kuntapäättäjä, kysyi, milloin kannattaa olla rehellinen. Kannattaako sanoa, että sinulla on kaamea mekko ja tukkakin kuin petolinnun perse?

No, petolinnun perse on oma versioni, sillä en kuullut, mitä Paloisten koulun rehtori sanoi tukasta. Todennäköisemmin hän ei käyttänyt kielikuvaa petolinnun perse.

- Koko työelämä on uupumuksen vallassa, Harisalo sanoo ja levittelee käsiään.

Jos organisaatiossa vallitsee luottamus, ihmiset ovat sataprosenttisesti energisempiä kuin sellaisissa organisaatioissa, joissa luottamusta ei ole. Matalan luottamuksen organisaatiossa konfliktit erottavat ihmiset toisistaan.

- Tämä näkyy käytännössä niin, että jos sinun ja minun välillä on epäluottamusta, emme mene samaan kahvipöytään. (Hehe, nyt tajuan, miksi Rautavaaran yrittäjien viime kevään yleisessä kokouksessa en saanut kannatusta sille, että kunnan edustajat ja yrittäjät kävisivät kahvilla säännöllisesti ja vain pulisisivat.) Harisalo ottaa myöhemmin esille seurustelun sakramentin ja small talkin.

Mirja Litmanen kysyy, pitääkö että luottamuksen voi menettää vain kerran. Hän kertoo omasta organisaatiostaan - 20 hengen yrityksestä; on ollut vaikeita jaksoja finanssikriisistä alkaen. En oikein tajunnut, mitä Litmaselle vastattiin. Vastaus jäi mutinaksi. Mielestäni asia ei ole niin jyrkkä. Totta kai luottamuksen palauttaminen on vaikeaa, mutta eihän se niin katergorista voi olla, että kerrasta poikki.

Joku, jonka ääntä en tunnista, sanoo, että työnantajan pitäisi käsitellä näitä asioita, nythän on kehityskeskustelut ja kaikki. Saada jokainen korjaamaan itseään. Ei tämä ole työnantajan vastuulla, vaan tämä on sinun ja minun yhteinen asia! Harisalo sanoo. - Tää on sun ja mun asia.

....

Sitten Harisalo otti esille katalysoivan puheen. Aina kun me otamme jonkin asian käsille, meillä on eri mielipiteet, eri intressit ja tunteet mukana.

Harisalo: - Sijoitan tämän päätöksentekoon: vireille tulo, valmistelu, päättäminen, toimeenpano, arviointi. Vahva valmistelu, nopea päätöksenteko ja sitten töihin. Onko tässä jokin ongelma? Jos toimimme tällä kaavalla, olemme päättäjiä, tässä asiassa on toimittava näin, sanovatko ihmiset: "Jumalauta, onpa hyvin valmisteltu, tämän me teemme näin."

- Näin te nielette ongelman määrityksen ja ratkaisun yhtä aikaa. Eihän näin voi olla, sillä erilaiset tavat määrittää ongelma, avaavat erilaisia tapoja ratkaista asia.

Pitäisi löytää strategisen johtamisen kahdeksan teoriaa. Meillä on aivan liian suuri asiantuntemuksen paine. Jos määritämme ongelman, se sisältää intuitiivisesti jo ratkaisun ja toimeenpanon.

Tässä kohtaa se tulee! Harisalo korostaa jutustelua. Small talk. Pitää olla tuntosarvet viritettynä. Jutustelua ei pidä väheksyä. On tärkeää, kun kohtaamme toisemme, että jutustelemme. Harisalolla on kasku Jenkkilästä - hänelle afroamerikkalainen naisbussikuski sanoi, kun hän nousi bussiin: "Hi honey". Harisalo kasvoi puoli metriä ja ajatteli, että kerrankin joku ymmärtää estetiikan päälle. (Kunnes joku matkustaja sanoi rivistä: "Älä luule, että olet ainoa..."

Harisalo alleviivaa avaavaa keskustelua. Kun alamme, täytyy tarjota kaikille mahdollisuus lausua. (Tulee mieleen Suomen ortodoksisen kirkon pitkän tähtäyksen suunnitelma. Metroppliitta Ambrosius esikuntineen teki aivan mainion kirkon PTS:n vuoden 2007 tienoilla.

Kirjoitin tästä blogissani vuonna 2020, kun luin Ambrosiuksen kirjan Henkinen johtajuus: "Etsivä kirkko – Suomen ortodoksinen kirkko vuonna 2020 -klausuuli lähti vuonna 2007 lausuntokierrokselle. Ja eri tahot tosiaan lausuivat. Seurakunnat lausuivat, tiistaiseurat lausuivat, sinapinsiemenkerhot lausuivat. Lausuntoja muistan kertyneen kirkollishallituksen konttoriin laatikkokaupalla."

http://www.piavalkonen.fi/blogi/2020-05-ortodoksimutkani

Suomen ortodoksit innostuivat! Mutta järjestelmä loukkaantui, piispa Ambrosius loukkaantui: "Eikö paperi kelpaakaan?" Jotain ihmisten innosta siilautui strategiapaperiin, josta sen koomin ei kuultu mitään.

Harisalo korostaa, että ei saa puhua korkeuksista, ylhäältä alaspäin, kuten muudan virkamies, joka ensin kysyi alaiseltaan näkemystä ja nousi sitten korkeuksiinsa ja alkoi sättiä: "Et edes tunne alan peruskäsitteitä ja olet meillä töissä."

- Ppitää hankkia erilaisia näkemyksiä. Esson baarin murjake voi antaa hyviä näkökulmia. On ryhdyttävä purkamaan: rakentava väittely....

Torjuva privilegio ongelmien määrittelyssä: Jos jollakulla on etuoikeus määrittää ongelma, se heikentää päätöksentekoa. Torju ajattelun lukkoja. Minä ajattelen näin ja sinä ajattelet näin. Pitäisi purkaa ajattelun lukkoja toinen toisiltamme.

Torjuva ryhmäajattelun paine: Jos olemme päätöksenteon ryhmä, kunnanjohtaja on jotain mieltä ja kaikki sanovat, että joo, minä olen samaa mieltä. Olemme kaikki jonkun selän takana ja samaa mieltä. (Tämä oli ominaista Lapinlahden kepulle aina siihen asti, kunnes tuli kuntaliitos Varpaisjärven kanssa.)

 

Mirja Litmanen pitää puheenvuoron siitä, että yrityksessä on ollut vaikeita vaiheita. Oli finanssikriisiä - nopeita päätöksiä - emme ehtineet diskuteerata. Riskejä pitää ottaa, Harisalo; On vaikea etukäteen sanoa emmekä voi tietää, miten naapuri reagoi. 

....

Eerika Nissilä on vuorossa. Hänellä ja kahdella siskolla on Musiikkikahvila Kukkakeidas Oy. Hän on Varkaudesta kotoisin. Opiskelee Vaasan yliopistossa. Nissilän siskoksilla on ollut Musiikkikahvila Kukkkeidas neljän kesän ajan. 

- Meeri-sisko pääsi just kasilta, kun aloitimme.

Eerika Nissilä kuljettaa mielikuvatekniikalla seminaarin osallistujia kahvilaan: "Oikealle jäävät lampaat, vieressä kanoja ja pupuja, niitä saa syöttää. Pianon ja viulun soittoa kuuluu sisältä. Tuore pulla tuoksuu, kahvilan tiskiltä kukkakuppeihin kahvia ja tassille tuoretta pullaa. Menet ulos tammen alle juomaan kahvia."

- Tällaisen kokemuksen haluamme antaa meidän kahvilalla. 17-15-14 -vuotiaina mekään emme tienneet, mitä haluamme tehdä. Emmekä tienneet yhtään mitään yrittämisestä. Leipominen ei ole ollut kenenkään meistä intohimo. Ei mitään hajua mistään ja ensimmäine kahvila-aitta oli aivan täynnä romua.

- Ensin tyhjensimme tilan tavarasta. Sen jälkeen pesimme tilan katosta lattiaan. Maalasimme lattian. Harjoittelimme pullan leipomista ja kahvin keittämistä. Markkinoimme vähän; pariin Facebook-ryhmään tieto kahvilasta.

Siskoksia jännitti. Ja! Avajaispäivänä tuli tuvan täydeltä porukkaa.

- Ensimmäisenä kesänä meillä ei ollut kahvilassa keittiötä. Puolen kilsan päässä kotona pestiin astiat ja leivottiin. Lastenrattailla kuskattiin tavaroita, kun äiti ja isä olivat viikon lomalla eivätkä voineet kuljettaa meitä kahvilalle. Mökissä oli liian vähän asiakaspaikkoja - vain neljä pöytää.

- Seuraavaa kesää ajatellen kävimme Varkauden kaupungin työntekijän kanssa kahdeksassa paikassa katsomassa sopivampaa kahvilatilaa. Taipaleen kanavamuseon tiloissa ajattelimme, jos tänne pääisimme, tämä on Varkauden paras paikka. Kaupunki halusi ottaa meidät siihen yrittäjiksi. Nyt on erillinen keittiö. Työllistämme itsemme lisäksi noin 20 muuta varkautelaista nuorta.

- Laajennamme ensi kesänä Pikku-Pietarin torikujalle. Kun olemme vain aloittaneet, meille avautuu uusia mahdollisuuksia! Viiden vuoden kuluttua meillä on neljä kahvilaa.

Palautetta Musiikkikahvila Kukkakeitaasta: "Meidän nelivuotias sanoi haluavansa olla isona samanlainen kuin Kukkakeitaan tytöt."

....

Kyösti Karjula Suomen yrittäjyysakatemia Oy:stä sanoo, että yrittäjyys on yhteiskuntakulttuurissa on jäänyt aika ohueksi.

- Yritän kääntää uutta lehteä yrittäjyyden merkityksessä. Kolme nuorisovaltuuston edustajaa: mitä yrittäjyys teille merkitsee? Kaksi haparoi jotain ja kolmas sanoi, että tulee niin äkkiä.

- Koulutus valmentaa toisen palvelukseen. Ei ole edes otettu esille sellaista vaihtoehtoa, että ryhtyisi yrittäjäksi. Kyllä niin on kuin Kari Virranta sanoi; Pitovoima kunnissa on työpaikoissa. 

- Eurooppa on kangistumassa siirtomaavallan ajan jälkiapatiaan. Meillä on muutama maa EU:ssa, jolla on merkittävät luonnonvarat. Suomella on hyvät metsävarat ja vesivarannot. Toivoisin, että meillä lopetettaisiin höpötys siitä, että lopetetaan nautojen kasvatus.

- Jos mennään maan alle, Suomi, Ruotsi ja Espanja, ovat Euroopan merkittäviä kaivannaismaita. Meidän suomalaisten pitää herätä. Meille ei tule helppoa energiaa enää Venäjältä. Venäjän rajat pysyvät varmasti kiinni pidempään kuin arvaammekaan.

- Suomalaisen yhteiskuntakehitykse suuret aallot: 1950-luvun jälleenrakennus, hyvinvointivaltion luominen sitten suuryritykset ja julkiset palvelut -1960-luvulla vasta alkoi rakentumaan uusia työpaikkoja, 1970-luvulla koulutuksen merkitys, 

Kyösti Karjula kertoo, kuinka Siikajoen kunnallisella keskikoululla oli suuri merkitys hänelle. Hän tulee perheestä, josta ei välttämättä olisi päässyt maksulliseen oppikouluun!

- 1990-luvun alun laman jälkeen tuli Nokian nousu. Nokia nosti Suomen. Tutkimus- ja kehitysmäärärahat meillä olivat maailman huippua. Suuren pankkikriisin jälkeen 2010 on haettu sitä... putosin kärryiltä ... Globaali yrittäjyys, tiedonvälitys on tehnyt vallankumouksellisen edistyksen... Tämä on merkittävä läpimurto:

1. Vahva yrittäjyys 2. Vahva osaaminen - koulutusta on paljon, mutta onko sen sisältö sitä, mitä luvataan? 3. Vahva biotalous - fossiilisista raaka-aineista uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön 4. Voimakas palveluvaltaistuminen 5. Voimakas teknologiamuutos 6. Kestävyystavoite yritystoiminnan johtamisessa (toimeenpano ja toimintatapojen joustavuus)

Kukaan lukion salissa ei vastannut Karjulalle, mitä yrittäjyys tuo ensimmäisenä mieleen. Karjula yrittää avata syvempää näkökulmaa yrittäjyyteen. Maslowin tarvehierarkia on teille varmasti tuttu, hän sanoo. Viisi eri tarvetasoa: fyysiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, yhteen kuuluvuuden tarpeet, arvostuksen tarpeet, itsensä toteuttamisen tarpeet ylimpänä.

Aina hoetaan, mistä löytyy kasvuyrityksiä? Kyseenalaistan sitä. Ihmisellä on tarve kasvaa ja muuttua, uudistua: Edelleen haen jotain. Haluan haastaa itseäni. Se on ihmisyyteen kuuluvaa. Itsensä toteuttamisen tasolla elävät erilaiset unelmat.

Vesivekin perustaja Kimmo Riihimäen unelmana oli, kun saisi jonkun ruostuneen pakun itselleen. Pääsisi liikkumaan asiakkaiden luokse sillä. Unelmien ei tarvitse olla suuren suuria. Unelmat muuttuvat, sanoo Kyösti Karjula ja viittaa Lapinlahden kunnanjohtaja Janne Airaksiseen; hän astuu seuraavalle asteelle - Siilinjärven kunnanjohtajaksi. Hän on yhden unelman jo elänyt lävitse.

- Aito sitoutuminen. Ihmiset, jotka katsovat sivusta yrittäjää, ihmettelevät, miksi toi tekee noin paljon hommia? Täältä rakentuu tekijät. Maslowin tarvehierarkian kärkenä: vastuun ottaminen. Mitä merkitsee se, että ottaa vastuun?

- Miksi suomalaisessa kulttuurissa vastuu on negatiivinen asia? Miksi minun pitää ottaa tästä vastuu? Luo yhteyden omaan sisäiseen arvostukseen. Sehän on palkitsevaa. Saavutetaan se ruosteinen paku. Kun saavuttaa oman tavoitteen, etsii seuraavan tavoitteen. Unelmien saavuttaminen tuo aidon tarpeen yhteistyöhön. 

Karjula ottaa esimerkin Eerika Nissilästä. Hän otti henkisen ja sosiaalisen riskin. Lisäksi Karjula kertoo esimerkin yrittäjistä, jotka mutisevat, että kaksikymmentä vuotta olen miettinyt semmoista liikeideaa enkä ole kenellekään en ole tästä puhunut. Mitä jos räppäisin firman pystyyn?

Kannattaa ottaa sosiaalinen riski. Yrittäjyys on maailman merkittävin luovuuden muoto. Japanissa 24 - 28-vuotiaita olivat Toyotan ja Panasonicin perustajat. Zuckerberg oli vähän yli kaksikymppinen. Ikean perustaja, Ingvar Kamprad, oli 18-vuotias perustaessaan yrityksensä.

(Olen melkein 60-vuotias. Samoissa ikävuosissa oli ammoin Töllöttimen Maire Balk, kun hänen miehensä kuoli ja Maire Balk ryhtyi kehittämään lehteä. Päätän täten, että minulla alkaa kolmas elämä. Siihen kannustaa olematon eläkekertymä, mutta ihanatahan olisi joskus olla työelämän kuuminta hottia! Sitä paitsi haluan olla työnantaja! Pidän siitä, sillä meillä on nyt tallissa hyvät tyypit!)

Karjula listaa lisää merkkihenkilöitä, jotka ovat tehneet merkittävät siirtonsa ja koko elämäntyönsä nuorena. Pöh, minä sain olla ihastuttavan vapaa, huoleton ja villi pitkään. En tarvitse sellaista enää, kun lapset asuvat jo omillaan. Liminkalainen Vilho Lammen tuotantoa; ajoitus:  Kuoli jo alle 40-vuotiaana. Oli siihen mennessä tehnyt jo 600 merkittävää teosta. Juhani Aho, Rautatie, nuorena, no semmoinen pöljä plöräys se onkin, yöks, Veikko Huovinen 25-vuotiaana. Säveltaide: Mozart viisi sinfoniaa säveltänyt jo 19-vuotiaana.

Tarvitaan rohkeita paikallistalouksia, jotka tekevät omia päätöksiään. Kunnissa voi tehdä hämmästyttäviä juttuja, jos vain uskalletaan. Suomalainen koululaitos ei tue yrittäjyyttä. Haemme vain kasvuyrityksiä, ei semmoisia. On kyse ihmisten kasvusta.

Karjula mainitsee yrityksen, joka lähti nollaruudusta ja vietiin pörssiin alle kymmenessä vuodessa. Jos ihmiset eivät olisi kasvaneet, ei yrityskään olisi kasvanut. Pääosa yrityksistä, jotka ovat kasvaneet ja jotka tunnen, ihminen tai ihmiset ovat yrityksessä halunneet kasvaa persoonina ja oivaltaneet jotain: He eivät ole ottaneet yltiöpäisiä taloudellisia riskejä.

Yrittäjyys on elämäntapa. Kyky nähdä mahdollisuus. Kyky ottaa henkisiä ja sosiaalisia riskejä. Jatkuva valmius uuden kokeiluun. Uusia ratkaisuja, uutta tehtävän luonnetta. Murros merkitsee, pitää löytää uudella tavalla. Kehittää uutta liikeideaa. Tehtäviä. Miten palvellaan uudella tavalla kuntalaisia.

1. Elinvoiman johtaminen huolella tehtävä strategiatyö, osallistavan kehitysprosessin käynnistäminen, miten varmistetan kehittämistyön johtaminen? Asioiden toimeenpano ja kokeilut, uudet toimintatavat

2. Elinvoiman luonti, hallinto/kehittäminen, Suomessa kuntien ja yritysten hallinto on viety korkealle tasolle, mutta miten kehittäminen. Rutiinit/kehittäminen - miten rytmitetään se, että päästään kehittämään. Kun haetaan uusia ratkaisuja, miten raivataan tilaa. Hallinta/kaaos. Riskitön/riskillinen, kontrolli/vastuun jakaminen, aloitteellisuus - uudet avaukset

Kontrolloidaanko hengiltä kaikki, mikä on uutta?

Käyttäytymistieteissä on keskeinen vastuu - ei kauppatieteissä! Nuoria, jotka uskaltavat seisoa omilla jaloillaan. Pienille lapsille mieluummin tervettä itsetuntoa kuin yrittäjyyttä. Lapinlahtelainen lukiolaisnuori tai ammattikoulunuori kesän aikana kokeilemaan kahdessa eri yrityksessä tai työpaikassa.

Yrittäjävalmennuksessa käyttäytymistieteitä enemmän. Oli aikoinaan Oulun yliopistoa rakentamassa: Siinä korostuivat 1. Asenteelliset valmiudet 2. tiedolliset valmiudet 3. toiminnalliset valmiudet

Sitten tuli teknologia tuli kaiken ytimeksi. Se vesitti käyttäytymistieteiden hyödyntämisen.

Meillä on hyviä ja luovia ihmisiä, mutta ne on kaikki alle seitsemänvuotiaita. Ei saisi koulussa pilata sitä, sanoi yleisöstä. Ideoista innovaatioita tekemällä. Ei nähdä vain ongelmia.

...

 

Tulevaisuuden tutkija Yrjö Myllylä kertoo nyt kasvun porrasmallista. Suurin osa hänen slaideistaan meni ohitse, sillä tyypillä on kamala kiire ja editoin omaa tekstiäni yllä. Merkinnästäni tuli ranskalaisviivamainen. Mutta käytän näitä omaksi sparrauksekseni.

Kyösti Karjula saneli puheenvuorossa kaltaiselleni madon luvut. Liian suuri määrä yrityksiä alkaa vasta elinkaarensa loppuvaiheessa haikailla uudistumista ja yhdeksänkymmentä viisi prosenttia niistä vaipuu hiljalleen hautaan.

MINÄ EN LANNISTU. VIISI PROSENTTIA KUITENKIN UUDISTUU! LAPIOMIES OY AIKOO OLLA NIIDEN JOUKOSSA!

Lopuksi yleisöstä:

- Lapinlahdella 4H on ollut ihan airut täällä yrittäjyyskasvatuksessa, Kari Virranta sanoi.

TÄMÄ ON IHAN HUIPPU:

- Martikkalassa hirveä oli kaseikko. Joku mummu soitti siitä pojilleni (heillä on ilmeisesti yritys) Kuulin, kuinka pojat sanoivat: Juu, tämä juuri kuuluu meidän yrityksen ydinosaamisalueeseen!