Kirjastus Aadam ja pojad andis välja teose "Kirjad", kuhu on koondatud Tõnu Õnnepalu ja Jaan Kaplinski kirjavahetus

Villu Tamme ja niin edelleen niin edelleen edelleen ja niin

ma 27.3.2023

Otsikko on itselle muistutukseksi. Kopioin sen nopsaan netistä ja se on peräisin viime syyskuulta joltain virolaiselta nettisivustolta. Istun Heinolan Heilassa, sorruin Heilan keksiin ja jälkiruokakahviin. Nyt on pakko viivytellä ja jatkaa matkaa pikku maantietä Heinolan lävitse Lahteen ja siitä Riihimäentietä Järvelään.

Isolle tielle en uskalla, sillä lumi pöllyää niin, että edessä ajavan perävaloja ei näy. Panin päälle oman takasumuvalon, mutta en tiedä, onko siitä apua. Ajoin Lapinlahdelta Ramin konditoriaan Mikkelin toiselle puolelle suoraan pissaamatta.

Piti käymäni aamupäiväkahvilla Siiskosella tai Punaisen Piipun pihassa, mutta taas leipomo-kahvilaan oli eri reitti. Nousin Juvan ohiajotien rampilta ylös ja hämännyin, sillä opastusta Siiskosen leipomolle ei rampin päässä ollutkaan. Ja  ajoin saman tien vastapäätä lähtenyttä ramppia alas vitostielle.

Ramin Konditoria oli mukava yllätys. Tosin sieltäkään ei ollut ihan helppo palata vitostielle. Mikkelin jälkeen vastaan iski sankka lumisade. Ensin tuuli pyöritteli maantien hiekkaa ja pölyä pahaenteisesti ja sitten lähempänä Heinolaa oli kuin tuulilasin toisella puolella olisi ollut valkea lakana.

Viikonloppuni hurahti elämäni kolmannen Tõnu Õnnepalu -esseen kanssa. Tulipa samalla tutustuttua virolaisiin nykykirjailijoihin. Parin Nurmeksen kirjastoon tilaamani verkkolainan perusteella kaanon oli muodostumassa kaksikymmentä vuotta sitten. Kaanon saattaa olla nyt ihan toinen, mutta pakko tyytyä lähdeteoksiin, joita löysin.

Esseen kirjoittaminen oli kyllä melkoista hapuilua. Vituttaa aivan äärettömästi, että mistään ei meillä saa tietää, mikä Viron kirjallisuusmaailmassa juuri nyt on kuuminta hottia ja mistä juuri nyt siellä puhuttaa. Harmi, että Tõnu Õnnepalun suomentaja on ärtyisä tyyppi, joka tiuskaisi, että etsi itse tietosi julkisista lähteistä.

Teki mieleni vastata, että työnnä vain julkiset lähteesi sinne, minne aurinko ei paista.

En antanut periksi. Kaikki tuntui vieraalta. Heti, kun olin muodostanut mielessäni kuvan vaikkapa Priidu Beieristä, joka oli sanonut Õnnepalusta jotain, kuva meni murskaksi. Luulin, että Priidu on naisen nimi ja Priidu pirteä, pirtsakka punatukkainen teräväkatseinen nainen. Ehei, kun googlasin Priidun, sanoja olikin Aatos Wirtasen näköinen könsikäs. Aatos Wirtasesta oli muuten Tove Janssonin nuoruuden rakastettu ja hänestä tuli Muumien Nuuskamuikkunen.

Õnnepalusta kokonaisen artikkelin kirjoittanut Vaapo Vaaher on varmasti sitten nainen, kun olen ajatellut hänet mieheksi. Ups, Vaapo on miehen nimi ja Vaapo Vaaher mies. Wikipedian mukaan Vaaher on myös luuletaja. Runoilija. Wikipedia suomensi Vaaherin teosten nimiä ja heti alkoi kiinnostaa esseekokoelma "Kuoleman ja siemensyöksyn kuu".

Lauantain tuskailin Õnnepalu-esseeni kanssa, mutta sunnuntaina asetuin aamulla läppärin ääreen ja menin transsin kaltaiseen tilaan. Sormeni tanssivat näppäimistön yllä ja olo oli nautinnollinen. Heräsin transsista illan suussa.

En ollut pukenut, ylläni oli Annan minulle joululahjaksi ostama roosan värinen pörrökylpytakki ja jalassani villasukat. Tukkani roikkui rasvaisena otsalla ja hampaani huusivat pesua. Kirjoitustranssista putoaminen on aina yhtä tuskallista.

Murskauduin. Lisäksi sain Õnnepalun Suomen-kustantajalta Kirjokannelta tietää, että Tõnu Õnnepalu ja Jaan Kaplinski ovat olleet kirjeenvaihdossa ja Virossa on ilmestynyt herrojen kirjeenvaihtokirja. Lyyhistyin. Luulin, että joskus vielä pääsen virolaisista nykykirjailijoista jo muihin asioihin.

En pääse. Illalla luin sängyssä seljälläni Valdur Mikitan Lingvististä metsää ja vaivihkaa Mikita kuljetti minut Rakveren palavasta kivestä esihistoriallisen ajan kautta Virossa sijainneisiin Neuvostoliiton ydinaseisiin ja mahdollisuuteen, että Nato olisi tuhonnut koko maan kertaräjäytyksellä, jos kylmä sota olisi eskaloitunut ydiniskuun.

Tiesin kyllä esimerkiksi käsitteen Novaja Zemlja ja sen, että Pohjois-Lapin asukkaat ovat siitä kärsineet, mutta ihan loppuun asti en ollut tajunnut, mistä on kyse. Enkä tiennyt siitä, että vuonna 1969 Neuvostoliitto koetti saada Kiinan ja USA:n toisiaan vastaan ydinsukellusveneiskulla Pearl Harbouriin.

Isku ei onnistunut, sillä ydinkärki räjähti vielä ollessaan kiinni sukellusveneessä.

Päässäni alkoi soida jotain. Tunnistin räkäpunkin. Villu Tamme! Kuuntelin edestakaisin Villu Tammen ja J.M.K.E:n levyä Külmale maale kesällä 1990 ennen kuin läksin Moskovaan opiskelemaan.

J.M.K.E on esi-Pussy Riot, sillä kirjaimet tulevat wikipedian mukaan sanoista "Jeesus Maria, karjatas eit" (suom. Jeesus Maria, huusi ämmä"). Virallisesti se viittaa sanoihin "Joodikud Moskva kohviku eest" (suom. Juopot Moskva-kahvilan edustalta). Koska viranomaiset tiukkasivat, onko kirjaimissa jotain valtionvastaista, bändi keksi, että ei, kirjaimet tulevat sanoista: "Jalgrattamatka Kirde-Eestisse" (suom. Polkupyöräretki Koillis-Viroon).

Ja se jos mikä oli valtionvastainen juttu!