Veera Vaahtera Rakkautta vahingossa tuli puhelimeeni mutkan kautta Storytelin kirjallisuuspodcastista Kirjalliset ystävät - siellä myös Deborah Levystä

ti 25.4.2023

Tänään olen aamulla tiskannut jättiläismäisen kasan likaisia astioita. Oli neljä kattilaakin pesussa. Matti vähän kokkaili itselleen evääksi villisikakeittoa makaronien kera. Eilen hän söi loppuun viikonlopuksi minulle keittämänsä kanakeiton. Minä kyllä söin keittoa sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta maanantaina piti jo rakentaa ihan oma lounas.

Villisikakeitto koostuu sika-nautasäilykkeestä ja möllykkämakaroneista. Tosin talven ylitse jääkaapin päällä säilynyt säilyke olikin nautaa, mutta siitä huolimatta sörsselin nimi on meillä villisikakeitto. Keittoa on viikoksi. Kohta syön tämän päivän annoksen ja viimeiset säilykeherneet sekä Juuan S-marketista prejantaina ostamaani kurkumakimchiä.

Matti oli viikonloppuna kokouksessaan ja minulla oli lohturuokaa miehen keittämän sinänsä mainion kanakeiton lisäksi.

Imuroin pikku kamarin, tuvan ja keittiön lattiat sekä siivosin Hallan yöllä tekemät kakat punaisen pikku maton sisällä eteiseen. Harmittelen sitä, että en eilen pitänyt huolta siitä, että narttunen olisi saanut tehdä iltakakat lenkillä rauhassa. Kun Halla pyöri kuin kompanssin neula kyykkäämään, ryntäsi Pyry kaverinsa kimppuun. Leikillään tosin ja kauhealla vauhdilla, sillä oli jäänyt pääjoukosta jälkeen touhutessaan jotain Puurun rannassa.

Menimme sinne eilen tsekkaamaan, ovatko joutsenet palanneet Keyrityn eteläpäähän. Olemme nähneet yhden joutsenparin tänä keväänä lentelemässä talomme ylitse. Viime keväänä joutsenia oli ainakin kuusi ja ne läiskyttelivät vettä jäällä niin, että ääni kantautui meidän talolle asti.

Vaikuttaa siltä, että lapinlahtelaiset valopäämetsästysrikolliset ovat ampuneet joutsenemme. Toivomme päätekijälle ehdotonta vankeutta. Olen kautta aikojen kammoksunut metsästäjien kosteaa kulttuuria ja aina ihmetellyt, jos kerta metsällä ollaan kännissä ja ampuillaan rauhoitettuja eläimiä sekä kännissä että läpällä, miten ihmeessä ihmisiä eivät ole saaneet sen enempää hengiltä.

Luulisi, että jurrissa ampuilisivat toisiaan. Kun uutinen metsästysrikollisista tuli Savon Sanomissa julki, lähetin Annalle whatsappin: "Vitun varpaisjärveläispersut!" Koetin sitten selata Suomi24:ää saadakseni tietää, ketä persuja on nalkkiin jäänyt. Ei tullut tolkkua ja lopulta Matin syväkurkun mukaan metsästysrikollisista ilmeisesti pahin, pitkäaikainen valtuutettu, onkin kaikkea muuta kuin persu. On ihan muuta puoluetta, mutta siinä todella tyhmimmästä päästä.

Piti sittemmin Annalle puhdistaa paikallispersujen maine.

....

Kuuntelin viikonloppun flunssassa Veera Vaahteran Rakkautta vahingossa. Päädyin mutkan kautta viihdekirjailija-pseudonyymiin. Ensin viime viikolla löysin Storytelin podcasteista Kirjalliset ystävät ja ensimmäisenä oli tarjolla jakso, jossa Pauliina Vanhatalo kertoo oman elämän tarinallistamisesta.

Pauliina Vanhatalo on kääntänyt Deborah Levyä ja seuraavaksi huomasin kuuntelevani Levyn englanninkielistä puhetta podcastien toisessa jaksossa. Olen täällä kirjoittanutkin, kuinka ihailen Levyn kerrontaa. Hän saa mahtumaan niin monta tasoa, elementtiä ja nyanssia esimerkiksi kirjansa Elämisen hinta kohtauksessa, jossa kertoo Pariisiin luokseen tulleesta parhaasta miespuolisesta ystävästään.

Deborah Levyn suuri kokemus on ollut avioero, mutta taitavasti kirjailija ei kerrokaan itse avioerosta, aviomiehestä tai koko avioliitostaan oikeastaan yhtään mitään ja yhtä aikaa kertoo koko ajan vain siitä. Aivan huikeaa! Joku sanoisi, että niinpä, aivan toista kuin meikäläinen; koettaa kirjoittaa vaikka mistä ja aina päätyy miehensä sivunaisiin.

Olen tähän mennessä kaihtanut Pauliina Vanhataloa Veera Vaahterana. Vanhatalon omaelämänarratiiviset masennuskirjat olen kyllä kuunnellut ja niistä pitänyt kovin. Rakkautta vahingossa oli yllättävän hyvä ja tarkkanäköinen.

Ihastuin ensin kirjaan sen vuoksi, että siinä raskautensa alussa oleva nainen tulee mummonsa taloon jonnekin Länsi-Lapin kuolemaa tekevään kylään ja kahlaa keväisen kivikovassa hangessa pihan lävitse. Hän asettuu taloon, vaikka helppoa se ei ole.

Päähenkilö on päättänyt selviytyä itse! Toisaalta hän selviytyykin itse hyvin pitkälle, mutta sitten on tukeuduttava lähellä asuviin ihmisiin, vaikkei oikeastaan ollut heitä valinnut. Pienellä paikkakunnalla ei voi päättää, että nämä kelpaavat minulle ja nämä eivät.